Minun menestysteologiani

Käsitys menestymisestä on olennaisesti muuttunut siitä mitä sillä tarkoitettiin vielä pari sukupolvea sitten. Nykyään menestyminen mitataan voittopuolisesti materiaalisin termein: Kun on koulutusta, hyvä työ, pankissa rahaa, auto, perhe voi hyvin jne. on menestyvä. Kaikki ymmärtävät, kun sanotaan "menestyvä liikemies".  Menestys on aineellista hyvinvointia. 

Yksityiselämä voi olla lähes miten rempallaan tahansa. Mutta jos aineellisesti menee hyvin ja on kuuluisa, on modernissa länsimaisessa mielessä "menestyvä". Kun suuren ja menestyvän firman toimitusjohtaja sitten yllättäen ampuu aivonsa pellolle kaikki hämmästelevät tapahtunutta sanomalla: "Hänellähän meni niin hyvin!"

Aikaisempina sukupolvina menestymisellä oli selkeä toisenlainen ulottuvuus. Se oli ennen kaikkea henkistä ja hengellistä. Esimerkiksi jos aineellisesta niukkuudesta huolimatta olit tehnyt työtä rehellisesti, vaikka epärehellisin keinoin olisit moninkertaistanut voittosi lyhyessä ajassa, olit menestyvä ihminen. Tai jos pidit itsesi seksuaalisesti puhtaana avioliittoon saakka ja avioliitossakin uskollisena puolisollesi, vaikka houkutuksia ja tilaisuuksia päinvastaiseen kuinka olisi ollut tarjolla, olit menestyvä ihminen. Ihminen, joka voitti houkutukset ja voitti itsensä, oli menestyvä ihminen. Eikä hänen edes tarvinnut olla kuuluisa. Hänellä oli hyvä nimi. 



Apostoli Paavali sanoo mielestäni  hyvin:

...minä olen oppinut oloihini tyytymään. Osaan elää niukkuudessa, osaan myös elää runsaudessa; kaikkeen ja kaikenlaisiin oloihin minä olen tottunut; sekä olemaan ravittuna että näkemään nälkää, elämään sekä runsaudessa että puutteessa... (Fil. 4:11-12)

 Kun ihminen on oppinut (sitä pitää siis opetella, se ei tule luonnostaan) olemaan tyytyväinen kaikenlaisissa oloissa, ja olosuhteista huolimatta tekee Jumalan tahdon, häntä voidaan pitää menestyvänä Raamatun mittapuun mukaan. Hän osaa elää tyytyväisenä



• Puutteessa
 (alle toimeentulorajan, silloin kun ei tahdo olla edes sitä mitä tarvitsisi)
• Niukkuudessa 
(kun tulee itse toimeen ja kun kaikkea on juuri riittävästi, mutta ei yhtään ylimääräistä)


• Runsaudessa
 (silloin kun kaikkea on yllin kyllin, niin että itsellä on "kyllin" ja toisille voi antaa siitä mikä on "yllin")



Paavali käyttää uudessa testamentissa ainoalaatuista ilmaisua "olen oppinut (salaisuuden)". Alkukielen sana (memueemai) on sama jota käytettiin toisissa yhteyksissä puhuttaessa vihkiytymisestä ja initiaatioista mysteeriuskontojen salaisuuksiin (A.T. Robertson: Word Pictures in the New Testament, Vol IV, 435). Tyytyväisyyden salaisuuksiin on siis "vihkiydyttävä", aivan kuin "päästävä sisälle". Siihen vain Kristus voi meitä Pyhän Hengen kautta ohjata.

Paavali oli "päässyt sisälle" tyytyväiseen elämänmalliin ja osasi elää kaikenlaisissa olosuhteissa. Hän pystyi siihen, koska "kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa. (Fil. 4:13 - aika usein asiayhteydestä irrallaan käytetty jae.)



Henkilökohtaisesti pidän hiukan vääristyneenä, vai olisiko osuvampaa sanoa yksipuolisena, sellaista opetusta, joka puhuu Jumalan siunauksesta lähes yksinomaan aineellisin termein. Ikään kuin Jumalan tahto omiansa kohtaan tässä ajassa olisi ennen kaikkea muuta hyvinvointi länsimaisessa aineellisessa merkityksessä. Tällainen ajattelu heijastaa sittenkin enemmän länsimaista hyvinvointiajattelua kuin raamatullista opetusta. Henkilökohtaisesta kiusaantumisestani huolimatta lasken tällaiset painotuksen niitten kehällisten kysymysten alueelle, jotka eivät sielun pelastumisen kannalta ole keskeisiä. Siksi veljesyhteyden rajaaminen ja jonkun henkilön leimaaminen muka "vääräksi profeetaksi" tämän kysymyksen vuoksi on minusta lahkohenkistä kiihkoilua.

On yhtäältä niitä, jotka puhuvat aineellisesta puutteesta (niin kuin keskiajalla) ja toisaalta niitä, jotka puhuvat aineellisesta runsaudesta (niin kuin nykyään) ikään kuin ne olisivat hengellisyyden ja uskon mittareita. Kumpikaan osapuoli ei tällöin ole vielä päässyt sisälle tyytyväisyyden salaisuuteen (Fil. 4:13), josta Paavali puhuu.

Länsimaisen hyvinvoinnin keskellä on syytä aivan erityisesti muistuttaa itseään siitä, että runsauden myötä kasvaa myös vastuu vähäosaisista. Herran sydän oli lähellä niitä, joilla oli ajallista puutetta (autaita ovat köyhät ... köyhille julistetaan evankeliumi ... älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle ... rikkaan on vaikea päästä taivasten valtakuntaan ... jne. remember?). Apostoli Johanneksen mukaan "omaisuudella rehentely", kuten alkukieli sanoo (suomalainen käännös ilmaisee asian sanoilla "elämän korskeus"), kuuluu maailman rakkauteen, joka katoaa (1 Joh. 2:15-17). Paavali käskee Pyhässä Hengessä:  "Kehoita niitä, jotka nykyisessä maailmanajassa ovat rikkaita, etteivät panisi toivoansa epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka runsaasti antaa meille kaikkea nautittavaksemme, kehoita heitä, että tekevät hyvää, hyvissä töissä rikastuvat, ovat anteliaita ja omastansa jakelevat..." (1 Tim. 6:17-18).

Pelastuksen ollessa kysymyksessä ei aineellisesta runsaudesta tai puutteesta ole etua. Köyhä ei pääse taivaaseen köyhyytensä vuoksi, eikä rikas pääse sinne omaisuudellaan. Molemmat pelastuvat yksin armosta uskon kautta Kristukseen. Tai sitten joutuvat kadotukseen samasta syystä: hylkäämällä Kristuksen. Taivaassa kaikki ovat rikkaita Kristuksessa ja täällä kaikkein rikkainkin on helvetissä  köyhääkin köyhempi. Jumalasuhteen kannalta ratkaisevaa ei ole kuinka paljon tai vähän on aineellista omaisuutta, ikäänkuin se olisi hengellisyyden ja jumalasuhteen mittari. Paitsi jos omaisuudesta tulee epäjumala. Mutta sitä se voi olla niin rikkaalle kuin köyhällekin - ero on vain siinä, että toisen on mahdoton luopua paljosta ja toisen vähästä.

Raamatullisen menestymisen mittari on ennen kaikkea se, että tekee Jumalan tahdon, että elää "totuuden mukaan",  ja oppii olemaan Kristuksessa tyytyväinen kaikenlaisiin oloihin.

"Menestys, oi ihminen, koostuu yksinomaan 
siitä, että elää totuuden mukaan"
-- Justinos Marttyyri (n. 110-165 jKr) --