maanantai 19. tammikuuta 2009

Hamas ei piittaa palestiinalaisten hädästä - se haluaa tuhota Israelin.

Israel luopui Gazan alueesta täysin vuonna 2005. Noin 9000 ihmistä joutui jättämään kotinsa, maatilansa, liiketoimensa ja synagogansa tapahtumissa, jotka olivat kansallisesti hyvin traumaattisia oman hallituksen ajaessa omat kansalaisensa pois kodeistaan. Israelin hallitus toivoi tämän yksipuolisen rauhaneleen antavan toiselle osapuolelle mahdollisuuden kehittää itsehallintoa ja kansallista elämää ilman ”miehitystä”. Tämän oli määrä olla askel kohti täysivaltaista palestiinalaisvaltiota.

Rauha katosi nopeasti näköpiiristä Iranin tukeman terrorijärjestö Hamasin kaapatessa Gazan alueen hallintaansa verisissä yhteenotoissa ja islamistisissa puhdistuksissa, joissa sai surmansa jopa yli 600 palestiinalaista. Israelin vetäydyttä Gazasta 2005 terroristit ovat sittemmin ampuneet Israelin alueelle yli 6300 rakettia ja kranaattia. Raketti iskut ovat tappaneet 10 israelilaissiviiliä ja haavoittaneet yli 780. Lukemattomien ihmisten elämän ohjusiskujen pelko on traumatisoinut lopullisesti. Puhumattakaan mitä ahdistusta ja pelkoa raketti-iskut ovat aiheuttaneet lapsille. Gazassa on tällä hetkellä yksi ainoa israelilainen: Gilad Shalit, jonka Hamas kaappasi rajaselkkauksen yhteydessä kesällä 2006.

Yksin viime vuoden 2008 aikana terroristit ovat ampuneet yli 3000 rakettia surmaten kolme israelilaista ja haavoittaen yli 270. Israelin siviiliväestöä terrorisoivien ohjusiskujen lisäksi eri terroristiryhmät ovat jatkuvasti suorittaneet iskuja Gazasta Israeliin. Vuoden 2008 aikana rajanylityspaikoilla on tapahtunut 17 iskua tai yritystä. Viimeisen kahdenviikon aikana Israeliin ammuttiin lähes 200 ohjusta, joista 80 pelkästään joulupäivänä.

Huolimatta Israelin hallituksen, sekä Egyptin ja palestiinalaishallinnon toistuvista vetoomuksista pitäytyä neuvotellussa tulitauossa Hamas on jatkanut palestiinalaisten kansallisten intressien vastaista toimintaansa ja ilmoittanut ”koirien ja apinoiden jälkeläisille”, että he jatkavat hyökkäyksiä kunnes ”siionistihallinto” on ajettu polvilleen.

Israelin ohella Euroopan valtiot, samoin Kanada, Japani, Australia, Yhdysvallat sekä YK eivät ole suostuneet kanssakäymiseen Hamasin kanssa, vaan eristäneet sen. Kofi Annanin aikana kansainvälinen yhteisö YK:n johdolla asetti Hamasille kolme ehtoa keskusteluiden avaamiselle:

1) Israelin olemassaolon oikeuden tunnustaminen,
2) luopuminen terrorismista ja väkivallasta,
3) sitoutuminen Lähi-idän rauhanprosessiin ja siihen liittyviin YK:n päätöslauselmiin.

Näiden ehtojen täyttämisen myötä tapahtuva maltillistuminen merkitsisi Israelin hallituksenkin mukaan mahdollisuutta neuvotella Hamasin kanssa. Hamas ei kuitenkaan ole osoittanut pienintäkään kiinnostusta tällaiseen maltillisuuteen. Eikä se voisikaan. Sehän on peruskirjansa poliittisessa ohjelmassa vuodelta 1988 ilmaissut tavoitteekseen Israelin valtion hävittämisen. Hamas ei siis ole olemassa palestiinalaisten etujen ajamiseksi, vaan Israelin hävittämiseksi. Tämän politiikan vaikutukset näkyvät Gazassa.

Peruskirjassaan Hamas myös selväsanaisesti torjuu kaikki Israelin kanssa neuvotellut sopimukset sekä hylkää rauhanprosessin (koska sellaiset merkitsevät epäsuoraa tunnustamista). Gazalaisten hyvinvoinnista piittaamatta Israeliin ammutut tuhannet raketit ovat tämän terroripolitiikan johdonmukaista toteuttamista. Jos kerran poliittisena päämääränä on Israelin tuhoaminen, ei siinä ajattelussa merkitse mitään se, että Israelin hallitus on virallisesti sitoutunut prosessiin, jonka päämääränä on synnyttää Israelin rinnalle kansainvälisesti tunnustettu, täysivaltainen ja itsenäisen palestiinalaisvaltio.

Yhdysvaltojen tuleva presidentti Barak Obama vieraillessaan viisi kuukautta sitten etelä-Israelissa totesi: ”Jos joku jatkuvasti lähettää ohjuksia kotiini, jossa tyttäreni nukkuu öisin, tekisin kaikkeni sen lopettamiseksi, ja odotan Israelin toimivan samoin.”



En ihannoi sotaa. Edes silloin kun se on oikeutettu. En edes silloin kun Israel käyttää sille suvereenina valtiona kuuluvaa oikeutta puolustaa itseään. Sodat aiheuttavat aina inhimillistä hätää niidenkin parissa, joilla ei ole osuutta tilanteiden kärjistymiseen. En silti voi olla naiivi sen suhteen missä Gazan nykyisten tapahtumien perimmäinen vastuu tällä hetkellä lepää. Ilman Hamasia Gazan tilanne olisi täysin toisenlainen. Mikään maa ei voi loputtomiin sallia valtionsa tuhoamiseen pyrkivän, vieraan valtion rahoittaman ääriryhmän ampuvan tuhansia raketteja alueelleen. Raja on vedettävä johonkin. Israel veti rajan joulukuun 27. päivä 2008.

Patmos Lähetyssäätiölle on ilmeisesti kaiken keskellä avautumassa aivan ihmeellisellä tavalla mahdollisuus tuoda jotain valoa inhimillisen hädän keskelle Gazassa ja lähettää humanitaarista apua kärsiville palestiinalaislähimmäisille, perheille, jotka ovat jääneet tämän murheellisen konfliktin jalkoihin. Näistä mahdollisuuksista kerrotaan aikanaan lisää Patmoksen posteissa ja nettisivuilla ja toivon jokaisen kynnelle kykenevän osallistuvan mahdollisuuksiensa mukaan. Samalla rukoilen, että Israelin toimet Gazassa päättyisivät pian ja Hamas, joka kyynisesti on käyttänyt ja käyttää palestiinalaisten hädänalaista tilannetta hyväkseen, jättäisi niin palestiinalaiset kuin israelilaisetkin rauhaan. Kirjaimellisesti.

----------------------
Linkkejä taustoihin ja uutisiin:

1 kommentti:

Pasi Turunen kirjoitti...

Tämä kolumni on alunperin julkaistu jo tammikuun alusta. Blogin hallinnointiin liittyän teknisen kämmellyksen vuoksi jouduin poistamaan sen alkuperäiseltä julkaisupaikalta ja julkaisemaan uudestaan.

Pasi Turunen