Valtaojan ja Skepsiksen huuhaa-argumentit

Keskustelu uskosta ja tieteestä käy kiivana joulun lähestyessä. Professori Tapio Puolimatkan kirjojen ja Helsingin Sanomissa 15.11. julkaistun vieraskynä –kolumnin synnyttämä keskustelu tuntuu kiihtyvän. Eritoten Skepsiksen Puolimatkan kirjat kustantaneelle Uudelle Tielle myöntämän Huuhaa-palkinnon jälkeen.

En väitä lainkaan puhuvani Puolimatkan puolesta. Hän kykenee itse vastaamaan kirjoittamastaan paljon paremmin. Kaikesta huolimatta, toisin kuin ateistifilosofi Thomas Nagel artikkelissaan Public Education and Intelligent Design (Philosophy & Public Affairs 36, 2008, no 2), sen enempää Sekpsis ry kuin Esko Valtaojakaan (tai Elisa Järnefelt Puolimatkalle osoittamassaan vastineessa Helsingin Sanomissa) eivät mielestäni ole hahmottaneet mitä Puolimatka on tuotannossaan yrittänyt sanoa. Nagelin artikkeli ei luonnollisestikaan käsittele Puolimatkan kirjoja, mutta hänen kirjoituksensa on valovuosia edellä Valtaojan ja skepsikkojen tunteellisesta vuodatuksesta fundamentalismi-leimoineen ja kuviteltuine ”kiiloineen”.

Jos Puolimatkan naturalistisesti tulkitun evoluutioteorian asemaan kohdistama tieteenfilosofinen kritiikki on osoitus jostain amerikkalaisesta kreationistisesta salaliitosta, tai ”jenkkien kiilastrategiasta puhtaimmillaan”, yrityksestä ”ujuttaa kreationismi tieteen tilalle koluihin” ja luopua ”koko menestyksekkäästä tieteen perusmetodista [--] vain siksi, että fundamentalistissävyinen Jumala saataisiin kaiken lähtökohdaksi” (Valtaoja, Kotimaa –lehti 8.12.), onko silloin ateistiksi tunnustautuva Thomas Nagelkin osa tätä suurta salaliittoa?

Valtaoja sen sijaan viitatessaan leimaavasti ”litteän maan” uskomuksiin reagoi Puolimatkan tuotantoon juuri sillä älyllisesti kestämättömällä ja dogmaattisella tavalla, jota Nagel kritisoi: ”One of the disturbing things about the public debate is that scientists engaged in it sometimes write as if the idea of fundamental problems with the theory (as opposed to problems of detail in its application) were unthinkable, and that to entertain such doubts is like wondering wether earth is flat.” Nagel itse kuuluu niiden joukkoon, jotka eivät usko ID-teoriaan, mutta eivät myöskään pidä standardi evoluutioteoriaa riittävänä selityksenä: ”Scepticism about the standard evolutionary model is not limited to defenders of ID,” Nagel huomauttaa.

Jos Nagel ateistifilosofina ymmärtää, että älykkään suunnitelman teoria (Intelligent Design) sellaisenaan a) ei ole kreationismia b) eikä suoranaisesti uskonnollinen argumentti Jumalan olemassaolon puolesta traditionaalisen design-argumentin tapaan, olisi aika jo suomalaistenkin ID-kriitikkojen raitistua kritiikissään.

Toinen asia, joka aina jaksaa minua ihmetyttää, on muodossa tai toisessa vastaan tuleva väite, että vakaumus perimmäisen todellisuuden supranaturalistisesta luonteesta⎯että Jumala on universumin perimmäinen alkusyy ja ylläpitäjä⎯ jotenkin itsessään tekee empiirisen tutkimisen tarpeettomaksi tai tuhoaa tieteellisen metodin. Tämä toistuu uusateistien puheenvuoroissa kuin rikkinäisen levyn raita. Väite on kestämätön – vai pitäisikö sanoa täyttä ”huuhaata”. Ja silti se on ollut yksi Puolimatkan kirjoitteluun kohdistettu syytös.

Nagel ei suinkaan ole ainoa, joka tietää kertoa, että monet⎯elleivät useimmat⎯modernin länsimaisen luonnontieteen ”isät” uskoivat (toiset kristillisemmin toiset esoteerisemmin), että kaiken olevaisen perimmäinen selitys on supranaturalistinen. Eikä se suinkaan estänyt heitä tutkimasta luontoa tai kehittämästä tieteellistä metodia. Päinvastoin. Nagel ilmaisee asian artikkelinsa eräässä alaviitteessä näin: ”…the idea that someone who admits the possibility of design as an explanation will have no reason to look for explanation in terms of natural law is completely unsopported, either epistemologically or historically. From Newton on down, scientists who believe in God have always been as intent as anyone else to discover universal natural laws that can be empirically confirmed.”

Niinpä menestyksekkääksi koetun tieteellisen metodin vaihtoehdon tivaaminen Puolimatkalta osoittaa, ettei kysyjä ole ymmärtänyt hänen argumentaationsa luonnetta ja tähtäyspistettä. Kenties se on osoitus siitäkin, että kysyjällä on "jumalanmentävä aukko" sivistyksessä ja epistemologiassa.

Herää kysymys miten skepsikot oikein lukevat kirjoja myöntäessään huomionosoituksiaan? Vastaus voi piillä siinä, etteivät juuri lue. Kannattaa viimeistään tässä vaiheessa pyytää kustantajalta arvostelukappale.

Lopuksi. Pitkälti toistakymmentä vuotta sitten haastattelin muutaman kerran radio-ohjelmissamme nyt jo edeslmennyttä Nils Mustelinia. Toisinaan kävimme kriittisesti uskomuslääkinnän toisinaan taas astrologian kimppuun. Oltiin näissä merkeissä yhteisellä asialla. Mustelinin hauska ja kuuluisa ”spåralogia” vertaus on jäänyt hyvin mieleeni noilta ajoilta. En voi väittää tuntevani Mustelinia tai hänen ajatuksiaan lähemmin. Vaikutelmani kuitenkin on, että hänen aikanaan Skepsis ry periaatteellisesti pidättäytyi uskontokritiikistä jättäen sen vapaa-ajattelijoiden tehtäväksi. Yhdistys ilmaisi tarkoituksekseen paranormaaleiksi väitettyjen ilmiöiden kriittisen tarkastelemisen. Huuhaa-palkinnon myöntäminen kristilliselle kirjakustantajalle (Uusi Tie Oy) uskon ja tieteen välistä suhdetta analysoivista teoksista voi olla merkki linjamuutoksesta tai rajan hämärtymisestä Skepsiksen ja Vapaa-ajattelijoiden toiminnan tavoitteiden välillä. Vai olisiko kenties kyse yhdistysten strategiasta lyödä uusateistinen kiila uskon ja tieteen välille?

-----
Lisää aiheesta:

• Evoluutioteoriaa on opetettava kriittisesti avoimella tavalla (Puolimatka, HS 15.11.2008)
• Uskonnolliset opit mukailevat monelta osin arkiajattelua (Järnefelt, HS 20.11.2008)
• Public Education and Intelligent Design: A Dissenting View (Thomas Nagel)
• Huuhaa-palkittu Puolimatka: Epäselvää argumentaatiota Skepsikseltä (Kotimaa 5.12.2008)
• Esko Valtaoja: Huuhaa-palkinto ”todellakin” oikeaan osoitteeseen (Kotimaa, 8.12.2008)
• Puolimatka ja Niemelä (Skepsis ry) keskustelevat "Turunen" ohjelmassa 14.12. (Radio Dei) MP3
• Usko, Tiede ja Raamattu (Tapio Puolimatka)
• Usko, Tiede ja Evoluutio (Tapio Puolimatka)
  

Professori Tapio Puolimatka vastasi Valtaojalle Kotimaa –lehden verkkokeskustelussa:

On hämmentävää lukea tunnetun tieteentekijän kommentointia, jossa hän luopuu tieteellisen keskustelun periaatteista ja siirtyy tunneperäiseen leimaamiseen. Olen lyhyesti analysoinut uusateistien tunneviestintää Kotimaa-lehdessä 18.12. 2008. Siellä argumentoin, että tunteenomaiseen leimaamiseen turvaudutaan, koska ateistit ovat joutuneet älyllisesti puolustuskannalle. He eivät ole onnistuneet kehittämään argumentteja teististä kritiikkiä vastaan, jonka mukaan ateismi on itsensä kumoava oppi: ateismilla on kumoaja, jota ei voi kumota.
Esko Valtaojan mukaan Helsingin sanomissa julkaistu Vieraskynä kolumnini on ”jenkkien kiilastrategiaa puhtaimmillaan” ja ”ala-arvoista ihmisten harhauttamista professorin arvovallalla”. Helsingin Sanomain kirjoitukseni 15.11., jossa Esko Valtaoja näkee merkkejä kreationistien salaliitosta, on lyhyttä johdantoa lukuun ottamatta yksinomaan juutalaisen ateistifilosofin Thomas Nagelin ajatusten esittelyä. Onko ateisti Nagel siis myös osa ”kiilastrategiaa”?
Olisi tietysti kansainvälisesti kiinnostava uutinen, että juutalainen ateisti Thomas Nagel olisi itse asiassa kristitty kreationisti ja ”fundamentalistissävyiseen Jumalaan” uskova ja että hän esiintyisi ateistina vain hämätäkseen kuulijoitaan, ja johtaakseen heitä harhaan professorin arvovallalla ja näin toteuttaisi ”kiilastrategiaa”. Mutta kannattaa ehkä olla varovainen tällaisten ”paljastusten” kanssa, koska ne saattavat kääntyä esittäjäänsä vastaan – ne voidaan tulkita niiden esittäjän kyvyttömyydeksi erottaa oman mielikuvituksensa tuotteita todellisuudesta.
Valtaoja kokee hyvin kielteisenä ateisti Nagelin ajatuksen, jonka mukaan ”ainoa tapa opettaa biologisia tosiasioita neutraalisti on myöntää, että empiiristä todistusaineistoa voidaan tulkita eri tavoilla ja tulkinta voi johtaa erilaisiin päätelmiin riippuen siitä, minkä uskonnollisen oletuksen pohjalta sitä tulkitaan”. Valtaoja antaa minulle kaiken kunnian tästä ajatuksesta, vaikka se on lähes suoraa lainausta Thomas Nagelin artikkelista ”Public Education and Intelligent Design” (Philosophy & Public Affairs 36, 2008, no 2: s. 201). Valtaojan mukaan tähän ajatukseen sisältyy vaatimus, että olisi luovuttava koko menestyksekkään tieteen perusmetodista vain siksi, että ”fundamentalistissävyinen Jumala” saataisiin kaiken lähtökohdaksi. Itse asiassa tähän ajatukseen sisältyy vain avoimuus sen osalta, onko Jumala olemassa ja onko hän luonut maailman. Tällainen avoimuus on kuitenkin Valtaojalle niin pelottavaa, että hän turvautuu sen puolustajien tunneperäiseen leimaamiseen. On ymmärrettävää, ettei Valtaojalla tähtitieteilijänä riitä aikaa ja energiaa seurata aikamme filosofista keskustelua, mutta tämä puute hänen kannattaisi huomioida tätä keskustelua kommentoidessaan.
Käsitellessään kirjojani Usko, tiede ja Raamattu ja Usko, tiede ja evoluutio Valtaoja ei onnistu tuomaan esille yhtään väitettä, jota olisin kyseisissä kirjoissani puolustanut. Tämä tuntuu hyvin merkilliseltä saavutukselta, kun kyseessä on henkilö, joka väittää lukeneensa molemmat kirjani. Valtaoja laittaa estottomasti suuhuni väitteitä, joita en ole koskaan esittänyt. Johtuuko tämä siitä, että hän ei pysty argumentoimaan niitä ajatuksia vastaan, joita olen kirjoissani puolustanut. Ehdottaisin, että Esko Valtaoja noudattaisi tieteellisiä keskustelusääntöjä: kritisoisi minua vain ajatuksista, joita olen esittänyt, vastaisi argumentteihin argumenteilla ja jos mahdollista, pidättyisi henkilöön kohdistuvasta tunneperäisestä leimaamisesta. Jos viimemainittu tuntuu mahdottomalta, kaksi ensiksi mainittuakin olisi jo merkittävää edistystä.
Valtaojalla näyttää olevan voimakas pelko, että usko Jumalaan johtaa kriittisen ajattelun kuolemaan. Tieteen ja kulttuurin historia kuitenkin osoittaa, ettei näin ole asianlaita. Olen kirjassani Usko, tiede ja evoluutio dokumentoinut aika perusteellisesti väitettä, että kristinuskon perususkomuksilla oli tärkeä merkitys modernin luonnontieteen räjähdyksenomaisessa kehityksessä 1500-1700 -luvuilla. Tieteellinen vallankumous ei tapahtunut naturalistisen uskonvakaumuksen pohjalta. Sosialististen maiden historia herättää epäilyksen, että tieteen kaapuun verhoutuva ateismi tulee kriittisen ajattelun viholliseksi.
Esko Valtaoja on tähän mennessä kieltäytynyt julkisesti väittelemästä kanssani. Toivoisin kuitenkin, että Valtaoja olisi valmis puolustamaan näkemyksiään tilanteessa, jossa hän joutuisi vastaamaan argumentteihin argumenteilla.
Nagelin mukaan on syntynyt ”oikeaoppisuuden muoto, jota tuetaan huonoilla argumenteilla ja jolla on taipumus liioitella evoluutioteorian puolesta esitettäviä oikeutettuja tieteellisiä väitteitä. Teorian epäilijöitä pidetään niin vaarallisina ja niin huonomaineisesti motivoituina, että heiltä täytyy kieltää vähäisinkin oikeutettu motiivi.” (s. 187-188.) Usko siihen, ettei mikään määrä todistusaineistoa naturalistista evoluutioteoriaa vastaan voi olla todistusaineistoa älykkään suunnitelman teorian puolesta, on luonteeltaan ”perustelematon perusoletus siitä, miten maailma toimii, olennaisesti tietynlaista naturalismia” (s. 194)

Tapio Puolimatka