Olen pettynyt, vaan en yllättynyt, Espoon tuomiokapitulin päätöksestä hylätä rovasti Liisa Tuovista vastaan tehdyt kantelut.Asiasta kertovassa tiedotteessa (ma 29.9.08) selvitetään tuomiokapitulin perusteluita seuraavasti: ”Tuomiokapitulin mukaan rovasti Tuovinen on toteuttanut papin pastoraalista tehtävää rukoilemalla parisuhteen rekisteröineiden nuorten puolesta ja siunaamalla heitä. Hän on soveltanut rukoushetken kaavaa ottaen huomioon tilanteen erityisvaatimukset. Tässä hän on toteuttanut kirkkojärjestyksen periaatetta, jonka mukaan jokaisella on oikeus sielunhoitoon ja rukoukseen.”
Tämä tulkinta loukkaa jokaisen asioista perillä olevan ihmisen älykkyyttä. Espoon hiippakunnan tuomiokapitulin pöytäkirjassa käy muun muassa ilmi, että Espoon seurakunnalle oli tehty tilavaraus nimenomaan ”häitä” varten. Vastineessaan tuomiokapitulille Tuovinen esittää nyt toimittaneensa pelkästään sielunhoidollisen ”rukoushetken”. Kenties kirkkolain ja -järjestyksen valossa tämä tulkinta on muodollisesti täsmällinen, mutta niin Tuovinen kuin tuomiokapitulikin ymmärtävät taatusti miten keinotekoista on vetäytyä tällaisten muotoseikkojen taakse. Ei ole sattumaa, että tilaisuuden toimitti kirkollisissa tiloissa Yhteysliikkeen pappi, eikä ”läsnä oleva seurakunta ilman pappia”, ja että ”osapuolten toivomuksesta” hetki oli suunniteltu puitteiltaan häätilaisuudeksi.
Tuomiokapituli osti Tuovisen selityksen siitä, että tilaisuus ei de facto voinut olla homoparin siunaamistilaisuus, koska kirkollahan ei ole virallista kaavaa sellaista varten. Rukoilemalla nuorten puolesta Tuovinen siunasi "heitä", ei "heidät". Hän siis ei ole rikkonut kirkkojärjestystä, koska ei ole voinut toimittaa sellaista siunausta, jollaista ei muodollissesti kirkossa ole olemassa kirkollisten toimitusten kirjan kansissa.
Tuovinen oli vastineessaan muistuttanut tuomiokapitulia siitäkin, että kirkolliskokouksen päätös siunauskaavan raukeamaan jättämisestä ei ole sama kuin nimenomainen kielto toimittaa siunaamisia. Se mitä ei erikseen ole kielletty on siis sallittu. Herää myös kysymys mistä siunauksesta hän nyt puhuu ikään kuin "toimituksena", kun hän samassa yhteydessä on juuri korostanut, ettei sellaista toimitusta vielä ole?
Hvittorpin leirikeskuksessa käytettiin Tuovisen mukaan kirkollisten toimitusten kirjan rukoushetkikaava, jota oli ”sovellettu tilanteen vaatimusten mukaan”. Mikä tilanne oli kyseessä ja minkälainen sovellus? Kerrataan: Espoon seurakunnan leirikeskuksen tilat oli tuomiokapitulin pöytäkirjan mukaan ennakkoon varattu ”häitä” varten. Kuten videovälähdyksistä voi nähdä tilaisuudessa pappi (Tuovinen) puhui kutsuvierasjoukon läsnä ollessa ”hääparille” alttarin ja krusifiksin edessä papillisessa varustukseessa albaan pukeutuneena, ja johdatti heidät sormusten ja lupausten antamiseen, ja siunasi parin rukoilemalla heidän puolestaan.
Jeesus sanoi osuvasti fariseuksille: ”Te teette Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissäännöllänne, jonka olette säätäneet” (Mark. 7:13).
Tuovisen mukaan ”oikeus kuulua yhteen jonkun kanssa, jakaa elämä ja sen arvot toisen kanssa, on perustavaa laatua oleva ihmisoikeus,” todetaan Tuomiokapitulin pöytäkirjassa. Niinpä ”myös homojen ja lesbojen parisuhteen tukeminen on kansan ja kirkon syvän edun mukaista. Siihen tarvitaan Jumalan ja yhteisön siunaus.” Mutta miksi tällainen elämän jakamisen oikeus kuuluisi vain homoille ja lesboille, jos se kerran on niin perustava? Eikö yhtä lailla voitaisi järjestää rukoushetkikaavan mukainen ”sielunhoidollinen rukoushetki yksilöllisesti sovellettuna” myös kolmen naisen (tai miehen) puolesta, jotka haluavat kuulua yhteen ja jakaa elämänsä toistensa kanssa? Entä kahden heteropariskunnan puolesta polyamoristiseen suhteeseen? Muistetaan, ettei kirkko ole julkilausunut nimenomaista kieltoa siunata tällaisia elämänmuotoja?
Tuomiokapitulin päätöksessä heristetään tosin muodollisesti Tuoviselle sormea, kun siinä erikseen todetaan hänen ”menetelleen harkitsemattomasti” jättäessään tarkistamatta salliiko Espoon seurakuntayhtymä tiloissaan samaa sukupuolta olevien siunaamistilaisuuksia. Lakimiessasessori Pekka Leino jätti tuomiokapitulin päätöksestä eriävän mielipiteen.
Ystäväni Ari Puonti Aslan ry:stä analysoi edessä olevaa kehitystä minulle seuraavasti:
- Kirkko tulee sanomaan että meillä on kaksi eri näkemystä kirkossa ja meidän tulee kunnioittaa kumpiakin.
- Kun käytäntö kentällä toimii niin että siunaamista tapahtuu niin valmistellaan kaava siihen jonkin ajan kuluessa.
- Kirkko yrittää rauhoittaa konservatiiveja sillä että se toteaa että avioliitto on edelleen heteroliitto, MUTTA sen rinnalle tuodaan homoliiton siunaaminen.
- Papeille annettaan "omantunnonvapaus" joksikin aikaa mutta lain edessä se voidaan tulkita syrjinnäksi jos kieltäydyt homoparin siunaamisesta.
Tanssii pastorin kanssa. Askelkuvio on sama kuin naispappeuskeskustelussa.
Vielä kirkkoon kuuluvan Herran kansan on syytä tästedes syödä ruokansa ”kupeet vyötettyinä, kengät jalassanne ja sauva kädessä, kiiruusti”. Lähdön hetki lähestyy.
8 kommenttia:
Nuo Ari Puontin esittämät skenaariot ovat suhteellisesti lieviä ja alle minimin siitä, mitä on tapahtumassa. Ensinnäkään pidemmän päälle ei puhuta pelkästään siunaamisista vaan kuten piispa Mikko Heikka vahingossa Helsingin Sanomain haastatteluun totesikin, vihkimisestä (saman sukupuolen avioliittoon).
Itse ennustaisin myös hirvittävän laajan maallisia tuomioistuimia hyväksikäyttävän konservatiivisten herätysliikkeiden ja kirkkoon kuulumattomienkin kristillisten yhteisöjen vainon, samoin kuin kirkon osalta tunnustuksellisen rippikouluopetuksen kiellon. Eräänä osa-alueena (tarkatkaa tätä!) tullee olemaan Raamatun poistaminen sellaisenaan rippikouluopetuksesta ja sen korvaaminen pelkillä rippikoulun oppikirjoilla ja "sopivilla" Raamatun kohtien kokoelmilla.
Mitäpä luulet Pasi, että nyt kun homovihkimiset tulevat, niin miten Raamatun tuunaus jatkuu esim. kymmenen käskyn kohdalla: voitaisiinko varastaminen paljastaa suhteelliseksi käsitteeksi, sillä eihän vaikkapa netissä voisi olla kaikkea sitä ihanaa kamaa ladattavaksi, ellei se olisi Herran tahdon mukaista.
Tai oikeastaan: on ihmisoikeuksien vastaista estää maksullisen aineiston kopsaaminen ilmaiseksi, sillä eihän kukaan toinen voi määrätä, mitä makuuhuoneessani teen, olen siellä sitten vaikka läppäri sylissä latailemassa, enhän minä omassa kodissani mitään voi varastaa.
Tuomiokapitulissa voidaankin näin allekirjoittaa kompromissi:"älä varasta mitään aineellista" mikä toisaalta johtaa arvioimaan ainetta terminä; ehkä senkin sisältö olisi syytä tunnustaa kunkin henkilökohtaiseksi valinnaksi, jolloin voitaisiin suvaiten siunata, jos joidenkin mielestä suurikin seteli on niin kevyt kantaa, että eihän sitä käytännössä olekaan..
Aamen?
On tainnut jäädä raamtun luku joko väliin tai liekö tipahtanut muistista tykkänään Heikalta ja kumppaneilta.
Nukahdin tuossa päivällä ja näin unen. Jossain kirkkorakenuksessa(jäi epäselväksi minkä,sillä onhan se helluntai kirkkokin jo)eräs tuttavani,hyvin nöyrä ja väheksytty nais ihminen alkoi puhumaan kielillä ja kun tämä nainen puhui kielillä niin minä sain raamatun paikan Jer.25.
Jos nyt joku väittää, että sehän on vanhantestamentin puolella, niin katsokoon, että siellä jakeessa 29 on viittaus uudentestamentin puolelle 1.Piet.4:17.
Mikä lienee Pasin oma kommentti tähän minä kun olen vähän yksinkertainen.
p.s näin muuten unen ennenkuin olin lukenut tämän Pasin blogin tekstin.
Ei hyvän tähden sentään tätä kansankirkon tilaa: tuomiokapitulihan arvioi käytännössä vain sitä, onko menty muodollisesti kirkkokäsikirjan mukaan eikä sitä, oliko kyseiselle soveltamiselle perusteita (mitä siis oikeasti olisi pitänyt arvioida).
Eli päin mäntyä saadaan mennä, kunhan mennään ohjekirjan mukaan ja tyylipuhtaasti. Puhuisin pyhästä vihasta, joka heräsi, kun kuulin tästä päätöksestä, mutta se olisi kenties uskallettua. Sitä paitsi se voitaisiin tulkita kiihotukseksi kansanryhmää vastaan. Voi aikoja, voi tapoja...
Itse mietin nyt vain kovasti sitä, kuinka kauan ev.lut. kirkon jäsenenä voi tällaisen kehityksen jatkuessa pysyä. Eikö siinä samalla allekirjoita ja hiljaisesti hyväksy nämä tapahtumat? Toisaalta olen kuullut sanottavan, että vaikka kirkko olisi kuinka sairas, ei pitäisi luovuttaa eikä hengellistä kotiaan hylätä.
Sanokaahan nyt joku viisaampi, mitä tässä pitäisi tehdä ja mitä ajatella? Onko kyseessä taistelu tuulimyllyjä vastaan? Mikä on Jumalan tahto? Mitä jos Tuovinen onkin oikeassa?!
Tämä on vaikea asia.
Raamatun mukaan Jumala loi vain kaksi sukupuolta ja myöhemmin evankeliumeissa ja kirjeissä tuomitaan homoseksualismi todella selvästi.
Kuitenkin syntyy ihmisiä, joiden sukupuolinen suuntautuminen ei mene Raamatun mukaan. Olen taipuvainen uskomaan, että kyse ei ole vain huonosta lapsuudesta yms. johtuva juttu vaan se johtuu jollain tasolla geeneistä. Ehkä joillakin se saattaa olla jotain muuta kuin fyysisiin ominaisuuksiin liittyvää. Pohjimmiltani ehkä ajattelen nykyään että homous, lesbous jne ovat eräänlaisia kehitysvammoja, joita pitäisi hoitaa. Voi olla että se on nykyisellä lääketieteellä mahdotonta.
Nyt jos pidetään näitä suuntautumisia kehitysvammoina, niin voi kysyä, että miksi Jumala sallii tällaista? No, Jumala näyttää sallivan kaikenlaista muutakin maailmassa. Josta taas päästään kärsimyksen ongelman kysymykseen ja ollaan tietyllä tavalla suossa, koska kukaan ei täysin tyhjentävästi pysty sitäkään selittämään. Paitsi Jeesuksen ristinkuoleman kautta..mutta siltikin se jää vajaaksi, jos ei Jumala kohtaa kyseistä ihmistä ja todella näytä mitä ristinkuolema Hänelle merkitsi. Ja niin käy valitettavan harvoille, koska niin harva todella etsii Jumalaa.
Joka tapauksessa, kirkko ei voi alkaa siunaaman ihmisiä liittoihin, jotka ovat Hänen Sanansa vastaisia.
Kehitys tosin näyttää menevän tähän suuntaan.
Voihan kirkko tietysti siunata mitä ja ketä tahansa, samoin pappi voi siunata mitä vaan. Mutta JUMALA ei siunaa syntiä! Ja mitä ihmistä hyödyttää pelkkä ihmisen siunaus, jos häneltä jää puuttumaan Jumalan siunaus!
Mielenkiintoista (?) lisäpontta keskustelulle tuo tällä viikolla kuohahtanut Lapin Kansan tapaus: tuntuu, että tästä ollaan nyt tekemässä ennakkotapausta homoseksuaalisesti suuntautuneiden tasa-arvoisessa kohtelussa. Seurakuntien tehtävien täyttöhän on vihkimiskäytäntöjen ohella toinen lähiaikoina ratkaistava kysymys kansankirkossa.
Ilman teologista ja hengellistä ulottuvuutta ajattelevat tietysti tahtoisivat nähdä kirkonkin virat avoinna kaikille, mutta tämä ei sovi Raamatun linjaan. Hengelliseen tehtävään ei minusta voi kuitenkaan soveltaa ihan samoja sääntöjä kuin maallisiin toimiin. Voisikohan analogisesti vaatia vaikka poliisin tehtävään henkilöä, joka hyväksyy (tai itse harrastaa) esim. näpistykset ja punaisia päin ajamisen? Millaisia sääntöjä ja logiikkaa edellytetään sovellettavaksi? Tällä en tietenkään tarkoita sanoa, että homoseksuaalinen taipumus oikeuttaisi syrjintää. Mutta keskustelu jatkuu... ja näköjään kristittyjen kiusaaminen asian tiimoilta.
Norjan kirkko on ryömimässä kuilun reunalta takaisin kielekkeelle.
Uuden Suomen mukaan Norjan kirkko olisi perumassa hankkeen homoparien vihkikaavasta. Norjan parlamentti edellytti, että jos homopareja aiotaan vuodenvaihteesta alkaen kirkossa vihkiä, tulisi kirkon muuttaa sitä varten liturgista kaavaansa (nykyinen avioliittoon vihkimisen kaava on sanamuodoltaan tarkoitettu miehelle ja naiselle).
Piispainkokous päätti kuitenkin 4 päivää sitten 8.10. että homoparien vihkikaavaa ei tule. Lisäksi kielletään homoparien siviilivihkimiset ja siunaamiset kirkkotiloista. Tämä asettaa Norjan kirkon loppujenlopuksi tiukempaan asemaan kuin missä Suomen evankelisluterilainen kirkko on.
Ruotsin kirkon tilanne jatkuu säälittävänä, se on hyväksynyt homoparien vihkikaavan jo aiemmin, mutta hassua kyllä, yhteiskunta näyttää homoparien kirkkovihkimiselle siellä tällä hetkellä keltaista valoa, koska kristillisdemokraateilla on parlamentissa vaa'ankieliasema. (KD voi uhata erota hallituksesta ja jättää sen helposti kaatuvaksi vähemmistöhallitukseksi).
Lähetä kommentti