maanantai 11. elokuuta 2008

Jos maailma näyttää suunnitellulta, eikö se sitä ole?

Ei ole tieteellisesti lainkaan kiistanalaista sanoa, että maailmankaikkeus näyttää siltä kuin se olisi suunniteltu.

Kuuluisan ateistin ja tieteen popularisoijan, Richard Dawkinsin, mukaan tämä suunnitelmallisuus on kuitenkin vain näennäistä. Hänkin tosin myöntää, että yleisesti ottaen universumi n ä y t t ä ä suunnitellulta. Mutta, hän painottaa, tosiasiassa universumi ei sen enempää makro- kuin mikrotasollakaan ole suunnittelun tulos, vaikka siltä näyttää. Oikeampi vaihtoehto hänen mukaansa on selittää näennäinen suunnitelmallisuus monimuotoisen naturalistisen evoluutiomekanismin tulokseksi. Ei suunnittelua. Niin muodoin ei myöskään suunnittelijaa.

”On aina toki mahdollista ehdottaa, että mies, jolla on viisi luodinreikää rinnassa sittenkin kuoli luonnollisen kuoleman. Toisaalta, ei liene kaukaa haettua päätellä hänen kuolleen harkitun ja suunnitellun surmatyön seurauksena, jolla on tekijänsä”, on yhdysvaltalainen kristitty radiotoimittaja Gregory Koukl (Stand to Reason) osuvasti todennut. Universumin ja biologisen elämän kohdalla tämä merkitsee luonnollisesti sitä ilmeistä johtopäätöstä, että maailma n ä y t t ä ä suunnitellulta siitä syystä, että se O N suunniteltu. Siispä sillä on suunnittelija. Dawkinsin skientistinen doketismi (maailma vain näyttää suunnitellulta) on älyllisesti epätyydyttävä ratkaisu. Se on verrattavissa hänen paljon parjaamaansa kreationistiseen väitteeseen, jonka mukaan universumi vain näyttää n. 13 miljardia vuotta vanhalta.

Minun voidaan tuskin sanoa syyllistyvän mihinkään loogiseen virhepäätelmään, taikka rikkovani jotain järjellisyyden pelisääntöjä jos päättelen maailman olevan suunnittelun, eikä pelkän sattuman tai ohjaamattomien naturalististen prosessien, tulosta. Ei liene mitenkään järjenvastaista väittää, että maailmalla mitä ilmeisimmin on suunnittelija jos kerran maailma mikro- ja makrotasolla niin vahvasti vaikuttaa ja näyttää suunnitellulta. Muutoin olisi vaikea ymmärtää mistä suunnitteluun sisältyvä teleologinen informaatio olisi kotoisin.

Tästä on toki vielä pitkä matka tyhjentävään kristilliseen dogmatiikkaan. Design-argumentti jättää sinänsä avoimeksi minkälaisesta suunnittelijasta on kysymys. Se jättää avoimeksi kysymyksen siitä onko suunnittelija jokin tämän maailman sisäinen vai sen ulkopuolella oleva entiteetti, onko suunnittelija hyvä vai paha (i.e. viittaako maailmassa vallitseva kärsimys suunnittelijan pahuuteen) tai onko suunnittelijoita vain yksi vai useampia. Siitä ei lainkaan selviä onko kysymyksessä kristinuskon kolmiyhteinen Jumala. Vastaukset näihin kysymyksiin löytyvät suureksi osaksi muualta kuin itse design-argumentista. But hey - I can live with that.

Nämä avoimeksi jäävät kysymykset eivät tee design-argumentista silti huonoa tai kelvotonta sen enempää yleisen teismin kuin tarkemmin kristinuskonkaan kannalta. Vaikka siitä ei selviä, että suunnittelun takana on Raamatun ilmoittama yksi kolmiyhteinen Jumala, on ajatus suunnittelijasta kuitenkin yhtenevä kristillisen ilmoituksen kanssa: Raamatun valossa kristinuskon Jumala on maailmassa ilmenevän suunnittelun perimmäinen syy. Design-argumentin valossa maailmassa nähtävä suunnitelmallisuus viittaa suunnittelijan olemassaoloon. Yleisellä tasolla Raamatun ilmoitus ja design-argumentti kohtaavat näin toisensa. Design-argumenttia ei voi sivuuttaa "uskonnollisena", koska se ei sellaisenaan ole argumentti jonkin tietyn uskonnon jumalakuvan puolesta. Se on yleisellä tasolla metafyysinen argumentti suunnittelun ja suunnittelijan puolesta ja jättää monia avoimia kysymyksiä suunnittelijan luonteesta ilmaan.

Suunnitteluun vetoava argumentti ei sellaisenaan ole tarkoitettu kuin lähtölaukaukseksi. Alkupaloiksi. Metafyysisen ruokahalun herättämiseksi ennen varsinaista ateriaa.

---------------
PS: Tänään klo 21.55 YLE1 aloittaa mielenkiintoisen ohjelmasarjan 5 Kulmaa kosmologiaan: Kaikkeuden alku. Miksi tiedämme, että universumi syntyi alkuräjähdyksessä? Mitä arvoja tiede tarjoaa maailmankuvalle? Esko Valtaojan vieraina kosmologi Kari Enqvist ja uskontotieteilijä Matti Kamppinen.

10 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Sekoilet käsitteissä. Ongelma on se, että maailma näyttää suunnitellulta _jos sitä ei katso tarkkaan_. Tähän syyt taas ovat melko helppoa psykologiaa, liittyen ihmisen vaistomaiseen ja evoluution ohjaamaan tapaan etsiä toimijoita.

Maailman ikä toisaalta näyttää 13,7 miljardilta vuodelta _jos katsomme maailmaa niin tarkkaan kuin vain nykyisellään voimme_.

Occamin partaveitsi uhkaa vain design-argumenttia, sillä oli suunnittelijaa tai ei, meillä on silti selkeät havainnot mekanismeista jotka olisivat tuottaneet maailman ilmankin. Suunnittelija jää epämääräiseksi painolastiksi, joka epämääräisyydessään menee vieläpä pseudotieteen puolelle(_Kaiken_ voi selittää suunnittelijalla. Ei tarvitse kuin olettaa kaikkivoipa ja mielivaltaisten halujen valtaan joutuva suunnittelija, ja jokaikinen havainto on selitettävissä sillä, että se suunniteltiin näin. End of story.)

Pasi Turunen kirjoitti...

Kiitos Jonii kommentista.

Kirjoitit: ”Ongelma on se, että maailma näyttää suunnitellulta _jos sitä ei katso tarkkaan…”

Ottaen huomioon viime vuosikymmenien kehityksen fysiikan, kemian, astrofysiikan, biokemian ja mikrobiologian yms. saralla, maailma näyttää suunnitellulta pikemminkin juuri siksi, että sitä on sekä makro- että mikrotasolla katsottu äärimmäisen tarkkaan.

Vasta nykyisillä, äärimmäisen tarkoilla menetelmillä on voitu empiirisesti todentaa kuinka tarkkaan ”hienosäädetty” on esimerkiksi maailmankaikkeudessa vallitsevien vakioiden vaihteluväli (”antrooppinen periaate”). Esimerkiksi valon nopeus tai elektronin massa. Pieni poikkeama näissä, eikä elämä olisi ollut mahdollista. Tai aine-energian tiheys ja etääntymisnopeus alkuräjähdyksen jälkeen. Näissä yhden miljoonasosan suuruinen heitto (Leslien mukaan, joka on johtava teoreetikko antrooppisen periaatteen saralla) olisi merkinnyt sitä, ettei elämä olisi lainkaan ollut mahdollista. Vastaavia löytöjä voitaisiin luetella kymmeniä. Pieni poikkeama yhdessäkin niistä ja emme olisi täällä. Fyysikko Freeman Dayson onkin sanonut tästä kaikesta: ”Mitä enemmän tutkin universumia ja sen arkkitehtuurin yksityiskohtia sitä enemmän todisteita löydän siitä, että jollakin tavalla universumi osasi odottaa meitä tänne.” Biologian puolelta voitaisiin ottaa samanlaisia esimerkkejä.

Kirjoitit myös: ”Occamin partaveitsi uhkaa vain design-argumenttia, sillä oli suunnittelijaa tai ei, meillä on silti selkeät havainnot mekanismeista jotka olisivat tuottaneet maailman ilmankin.”

Pari kommenttia puskee välttämättä mieleen: Kommentoit ensin maailman ikää ja sitten perään mekanismeista, jotka ovat ”tuottaneet maailman”. Tarkoitatko alkuräjähdystä? Mistä mekanismeista puhut? Mitä mekanismeja oli ”ennen” alkuräjähdystä, kun – jos suljet suunnittelijan yhtälön ulkopuolelle - ei ollut ainetta, tilaa, energiaa, aikaa, luonnonlakeja eikä yhtään mitään? Ex nihilo nihil fit. Jos taas tarkoitat havainnoiduilla mekanismeilla luonnonvalintaa ja mutaatioita, niin nämähän soveltuvat korkeintaan vasta tilanteeseen, jossa maailma jo on olemassa, eivätkä siis millään tavalla toimi ”maailmansynnyn mekanismeina”.

Se, että materialismi on paljon monimutkaisempi selitys, kuin suunnittelija, siitä siteeraan filosofi Richard Swinburnea, joka kirjassaan ”Tuntematon tekijä” toteaa: ”Materialismin monimutkaisuus on seurausta siitä, että se olettaa havaittujen ilmiöiden johtuvan valtavan suuresta (mahdollisesti äärettömästä) joukosta aineesta koostuvia kappaleita ja niiden ominaisuuksista [--] Materialismi perimmäisenä selityksenä edellyttää lukemattoman määrän materiaalisten hiukkasten yhdistelmiä, joista monet – materialismin mukaan sattumalta – ovat ominaisuuksiltaan keskenään täysin samanlaisia [--] Teismi väittää, että kaiken olemassa olevan takana on yksi ainoa Jumala. Se väittää myös, että kaikkien substanssien jokainen ominaisuus johtuu Jumalasta, joka on niiden alkusyy ja olemassaolon ylläpitäjä. Teismi on ääriesimerkki yksinkertaisesta selitysmallista, sillä se olettaa pohjimmiltaan yhden entiteetin. Yhteen alkusyyhyn pohjautuvaa selitystä yksinkertaisempaa selitystä ei ole.”

Mitä siis veli Ockhamin (hänhän oli teologi, by the way ja uskoi suunnittelijaan) partaveitseen tulee, se kyllä leikkaa materialismin ihan haavoille.

Sampsa Suominen-Suvisaari kirjoitti...

Hei Pasi,

yövuoron ratoksi ajattelin kysyä - sinulla varmasti on asiasta laajempi tietämys - että onko occamin partaveitsi tarkoituksenmukainen työkalu teleologista argumenttia puidessa?

Occamin partaveitsihän ei varsinaisesti ole yksinkertainen vs. monimutkainen suosimista vaan ylimääräisten oletusten karsimista; Einstein päätteli eetterin turhaksi elementiksi.

Esimerkiksi ufo-kansa käyttää occamin partaveistä tässä mielessä väärin:

1. on olemassa peltokuviot, abduktiot, ufohavainnot jne.

2. vaihtoehtoiset selitysmallit ovat monimutkaisia ja esittelevät laajan joukon erilaisia ilmiöitä

3. yksinkertaisempi selitysmalli on, että ilmiö on todellinen.

Ehkä selvemmin ilmaistuna kysyn tarkennusta, mitä occamin partaveitsi leikkaa pois naturalismista: evoluution, alkuräjähdyksen, koko joukon vuosia? Tai jos elementit ovat muuten samat, eikö kyse ole lähinnä siitä onko oletus suunnittelijasta tarpeellinen?

Anonyymi kirjoitti...

"Occamin partaveitsi"-nimellä kulkee aika montakin variaatiota. Perusidea näissä versioissa on yleensä siinä, että selityksissä tulee suosia yksinkertaisuutta.

On ehkä tarpeellista muistuttaa, että Occamin partaveitsi on menetelmä: se ei kerro, mikä on totta tai mitä on oikeasti olemassa - vaan kuten tässä Paul Newallin mielenkiintoisessa esseessa perustellusti todetaan, yksinkertaisia selityksiä pyritään Ochamin periaatetta seurattaessa suosimaan metodologisesti.

Ellei tätä periaatetta itse kannata (että tulisi suosia aina yksinkertaisempia selityksiä monimutkaisempien selitysten sijaan), ei ole mitään loogista välttämättömyyttä, miksi näin pitäisi edes tehdä.

Se, mitä "Ockhamin veitsi" sitten kulloinkin leikkaa, riippuu, mihin ja miten sitä sovelletaan. Vaikeus on kuitenkin aina siinä, ettei Ockhamin periaatteen perusidea ehkä koskaan toteudu: ajatuksena oli aikoinaan se, että muutoin samanlaisista selityksistä yksinkertaisempaa tulisi suosia. Mutta kaksi kilpailevaa selitystä on tuskin koskaan samanlaisia.

Esimerkiksi ajatus maailmasta Jumalan luomana EI ole sama kuin materialistinen usko, johon vain lisättäisiin jotenkin Jumalan olemassaolo. Usko kristilliseen Jumalaan tapaa vaikuttaa siihen, miten maailmassa näkyviä ilmiöitä selittää. Sattuman sijasta moni käytännön asia voi saada selityksen tarkoituksesta, johdatuksesta jne. Monet elämään liittyvät tapahtumat voivat saada biologisen selityksen kanssa samanaikaisesti hengellisen selityksen, jne. Ihminen ei ole sattumalta maan päällä, vaan ihmisellä on kristinuskon mukaan myös Jumalan antamat tehtävänsä täällä. Ihminen ei ole kristinuskon mukaan vain syntyvä ja kuoleva biologinen olento, vaan myös alkujaan Jumalan kuva ja tämän lapseksi luotu olento, jolla on myös tulevaisuus kuoleman jälkeen. Usko kristilliseen Jumalaan tapaa tarkoittaa myös sitä, että näkee, että metafyysinen materialismi/naturalismi on epätotta. Sellaisen sattuma-entiteetin olemassaoloon esimerkiksi eivät kaikki kristityt usko, mitä materialistit tapaavat taasen olettaa olemassaolevaksi.

Edes elementit, joita maailmassa nähdään eivät ole samat, jos Jumala on olemassa tai jos maailma olisi

Ockhamin periaatteen sovellusyritys voi johtaa usein havaittuun tilanteeseen: toisen mielestä se leikkaa eri asian pois kuin toisen mielestä. Se, minkä toinen näkee turhana oletuksena tai selityksenä, on toisen mielestä tarpeellinen tai jopa välttämätön. Ja se, mikä on toisen mielestä monimutkaista, on toiselle yksinkertaista. Tulkinta riippuu tulkitsijasta. Ockhamin periaatetta seuraamalla voi viiltää pois milloin mitäkin. Sitä käyttäessä kannattaakin aina muistaa, ettei periaatteen idea ole etsiä tai löytää ensisijaisesti totuutta, vaan jokin mahdollisimman helposti ja yksinkertaisesti esitettävissä oleva selitysversio asiasta.

Pasi Turunen kirjoitti...

Chatiez,

Kuten aina, kommenttisi ovat oivaltavia ja tervetulleita.

Luulen, että ymmärrän mitä ajat takaa. Partaveitsi ei mielestäni ole täysin hyödytön työkalu teleologisen argumentin yhteydessä. Mutta kun tarkemmin luen tekstiäni, niin kirjoitustani ajatellen sen mukaan vetäminen ei kutienkaan ehkä ollut täysin tarkoituksenmukaista, vaan jää kovin irralliseksi ja vie sivupoluille. Teksti toimii paremmin ilman viittausta ”partaveitseen”. Poistin turhan kappaleen kokonaan. Eläköön partaveitsi!

Mutta kun mainitsit ufo-kansan ja peltokuviot, niin varmaankin on sinänsä ymmärrettävää, että ufo-kansa on nähnyt peltokuvioissa (crop circles) älykkään suunnittelun jäljen. Niiden alkuperän selittäminen maapallon ulkopuolisen älyn aikaansaannoksiksi ei, hyvästä syystä, ole saanut kannatusta. Semminkin kun kuviovillityksen alullepanijat, Doug Bower ja Dave Chorley, paljastivat kepposensa jo 1991. Mutta edes kriitikot eivät ole kiistäneet peltokuvioiden olevan älykkään suunnittelun tuotoksia, tai ehdottaneet niiden selittämistä naturalistisesti evoluutiolla, alkuräjähdyksellä ja koko joukolla vuosia. Persoonakausalitetti vaikuttaa selvästi perustellummalta vastaukselta kuin pelkkä tapahtumakausaliteetti.

Itse en usko, että universumin ollessa kyseessä yhtäältä suunnittelija ja toisaalta alkuräjähdys, koko joukko vuosia ja evoluutio sinänsä olisivat väistämättä toisensa poissulkevia. Yhtä ilmeinen kuin on design peltokuvioiden ollessa kyseessä, yhtä ilmeinen se joka tapauksessa on tarkasteltaessa universumin teleologista hienosäätöä mikro- ja makrotasolla. Tämä ei tarkoita, että kaikki universumissa on suunnittelun tulosta, niin kuin ei kaikki painaumat pellossa ole peltokuvioita. Mutta suunnittelun jälki ”pistää silmään” kun sellainen tulee vastaan. Miksi suunnittelijan olettaminen toisessa on perusteltua, mutta toisessa ei? Tai toisessa todellista, mutta toisessa vain ”näennäistä”?

Antrooppisen periaatteen kylkiäiseksi kehitetty multiversumiteoria (esim. Martin Rees) on vastentahtoinen tunnustus sille, että elämän mahdollistava hienosäätö on tarkkuudessaan hämmentävän epätodennäköinen. Mutta tässä kohden mielestäni partavetsi on tarkoituksenmukainen. Multiversumiteoria on uusi ”eetteri”. Tai ollakseni täsmällisempi: multiversumit ovat turhia elementtejä – ”eetteriä”. Hypoteettisten maailmojen lisääminen vaikka loputtomiin on täysin tarpeetonta puuhaa. Mutta MV on kehitetty, koska hienosäätö on niin ilmeistä, ja viittaaminen suunnittelijaan niin tavatonta, että naturalismiin dogmaattisesti sitoutuneet tutkijat pitävät mahdotonta todennäköisempänä kuin sitä, että suunnittelun sallittaisiin johdatella suunnittelijaan.

Vielä kerran kiitos terävistä (!) huomioista.

Pasi Turunen kirjoitti...

Niin, jos jotakuta jäi vaivaamaan mitä poistin jutustani, niin ingressin ja ensimmäisen kappaleen jälkeen poistin kappaleen tekstiä:

"Mitä ovatkaan nuo pienet valkoiset paperinpalaset Dawkinsin leuassa? Eiköhän hän liene satuttanut itseänsä pahasti sillä kuuluisalla Ockhamin partaveitsellä. Tämän ns. ekonomiaperiaatteen mukaan yksinkertaisin selitys on useimmin se oikea selitys. On turhaa lisätä selittäviä osatekijöitä, jos yksi ainoa riittävällä tavalla selittää tarkasteltavan ilmiön. Tietysti Dawkinsin mielestä naturalistisesti tulkittu evoluutioteoria riittää kaikkein yksinkertaisimmin selittämään luonnossa vallitsevan näennäisen järjestyksen. Rohkenen olla eri mieltä."

Sampsa Suominen-Suvisaari kirjoitti...

Tosiaankin Occamin periaatteen soveltamisesta kommentoin, vaikka mukaan taisi lipsahtaa jonkinlainen avaus itse teleologiseen argumenttiin.

En näe peltokuvioita kovinkaan hyvänä analogina maailmankaikkeuden luomiseen, koska yhtä yhden meteorologin teoreettisen heiton lisäksi käsittääkseni ketään ei ole puolustanutkaan ei-suunnittelua. Kyse on ollut lähinnä tunnetun ja tuntemattoman suunnittelijan erotusdiagnoosista.

En ole tutustunut "fine-tuning"-argumenttiin sen tarkemmin, eikä oma käsitykseni niistä ole kovin selkiintynyt. Myös multiversumit ja säeteoriat ovat itselleni vieraita; mielelläni tutustun asiaan paremmin, mutta tältä istumalta kommenttini redusoituvat: "jaha, mielenkiintoista".

Sampsa Suominen-Suvisaari kirjoitti...

Kirjoitit: Mutta suunnittelun jälki ”pistää silmään” kun sellainen tulee vastaan. Miksi suunnittelijan olettaminen toisessa on perusteltua, mutta toisessa ei? Tai toisessa todellista, mutta toisessa vain ”näennäistä”? ja väistin tätä kysymysasettelua arvostelemalla analogia.

En itse ainakaan näe olettamisessa ongelmaa - parempi enemmän kuin yksi hypoteesi. Toisaalta monet asiat, jotka näyttävät suunnitelluilta, olen henkilökohtaisesti vakuuttunut naturalistisen selitysmallin ylivoimaisuudesta: Paleyn silmä, Behen HIV. Suunnittelija-argumentit ovat erittäin mielenkiintoisia!

Suunnittelija-argumentti on joutunut perääntymään, kuten kurttu Daniel Dennett kuvaa jumalan muuttuvan kaikkivoipasta taivaaseen kohoavasta vuoresta kasvottomaksi tasangoksi. Disclaimer: adjektiivit yllä ovat lainatavaraa.

Anonyymi kirjoitti...

On aivan käsittämätöntä ajatella, että maailmankaikkeudella olisi älykäs suunnittelija joka on tehnyt kaiken näkemämme ja vieläpä jaksaa kuunnella meitä maan matosia rukouksien kautta.

Ajatellaan avaruuden suuria massakeskittymiä. VY Canis Majoris on tähän mennessä suurin löydetty tähti. Valolta kestää n. 8 tuntia kiertää tähti. Aurinkoon valo menee noin kahdeksassa minuutissa. Kyseessä on siis aivan valtavan kokoinen massakeskittymä aivan valtavan kokoisessa avaruudessa.

Kaukana miljardien galaksien joukossa on oma linnunratamme. Sen reunalla on tavanomainen aurinkokunta, jonka pienellä kolmannella tomuhiukkasella me pienet ihmiset kivikautisineen aivoinemme luulemme olevamme kaiken keskipisteenä ja jumalan kuvaksi luotuina. Onko enää mitään itsekeskeisempää kuin tämä ajatus?

Lisäksi jos oikein yritämme ajatella etäisyyksiä, VY Canis Majoriksen massiivista kokoa, on todella vaikeaa edes kuvitella jumalaa joka sopisi tähän mittakaavaan. Joko jumala on todellakin niin suuri, että on voinut luoda nämä massiiviset tähdet ja galaksit, mutta samalla jumala olisi liian suuri välittämään syrjäisellä tomuhiukkasella asuvista alkeellisista olioista.
TAI sitten jos jumala on luonut meidät kuvakseen, jaksaa välittää meistä ja kuuntelee meitä, on jumala liian pieni massiivisten taivaankappaleiden luojaksi.

Jumala ei vain sovi tähän skaalaan.

En jaksa enää lähteä väittelemään siitä mikä jumala on ja mistä se koostuu jotta jumala olisi voinut luoda maailmankaikkeuden. Sitä kun ei kukaan tiedä, eikä kukaan pysty antamaan edes vakavasti otettavaa arviota asiasta. Miten aineeton jumala olisi voinut vaikuttaa aineelliseen maailmankaikkeuteemme?
Jos jumala on aineellinen, täytyisi tämän suuren aineellisen "massa keskittymän" olla jotenkin mittalaitteilla havaittavissa, mutta ei. Ei ainuttakaan havaintoa, vain olettamus: kaikki näyttää meidän kivikautisten alkueläimien silmissä ja pienissä aivoissamme suunniteltulta niin sen täytyy olla suunniteltu.

Aika köyhällä pohjalla ollaan jos olettamuksista tehdään tosiasioita ilman faktaa. Ehkä yritämme liian helposti mennä yli siitä missä aitaa ei ole vain toteamalla, että emme ymmärrä tätä täysin, sen täytyy olla jumalan tekoa.

Anonyymi kirjoitti...

"Miten aineeton jumala olisi voinut vaikuttaa aineelliseen maailmankaikkeuteemme?"

Sanallaan. Olettaen, että hän tosiaan on Jumala.

Eli, että kyse ei ole vaikkapa vain jostain naturalistisesta kasasta ainetta, joka voi vaikuttaa vain ihmisen laskennallisten luonnonlakien mukaan. Jumalahan on esim. kristinuskon mukaan luonnonlakien luoja. Eli hän ei itse ole niiden sitoma, vaan ne ovat hänen sitomansa ja kaikki maailman tapahtumat ovat viime kädessä hänen käsissään.

Miten aine voi vaikuttaa aineelliseen? Nykyfysiikka on ymmällä jopa siitä, miten aine voi vaikuttaa aineelliseen. Vaikutukset havaitaan, mutta MITEN vaikutus tapahtuu, onkin asia erikseen. Gravitaatiota jne. voi mitata (gravitaatio on havainto, jonka pohjalta on luotu matemaattisia malleja mallintamaan havaintoja), mutta havainto on eri asia kuin selitys sille, MITEN tai MIKSI asia vaikuttaa ja tapahtuu. Saati kysymys, mitä jokin on: esimerkiksi edelleenkään ei tiedetä, MITÄ valo on. Valoa vain mallinnetaan, kykenemättä saamaan selville MITÄ valo on.