Jumala ei ole luoja? - Onko Raamatun ensimmäinen lause väärin käännetty?

Helsingin sanomat ja Uusisuomi.fi viittaavat tuoreessa numeroissaan brittilehti Telegraphin haastatteluun, jossa arvostettu hollantilainen vanhan testamentin tutkija Ellen Van Wolde esittää, että Raamatun ensimmäinen hepreankielinen lause on käännetty väärin. ”Lauseessa käytetty verbi ’bara’ ei tarkoita ’luoda’ vaan ’erottaa’ (tilassa)”. Näin ensimmäinen lause tulisi kääntää: ’Alussa Jumala erotti taivaan ja maan’.” todetaan Helsingin sanomissa. Perinteisestihän jae on käännetty: ”Alussa Jumala loi taivaan ja maan.” Wolden mukaan Jumala ei luonut maailmaa, joka jo oli olemassa, vaan ihmiset ja eläimet.

Mistä oikein on kysymys? Lehtijuttujen perusteella, ei mistään kovin kummoisesta asiasta. Ilmassa on hiukan hypetyksen makua.

Pohjimmiltaan Wolden ajatuksissa on kyse siitä viittaako Raamatun ensimmäinen jae luomistapahtumaan ajan alussa ex nihilo vai onko ensimmäinen lause ymmärrettävä asiayhteydessään pikemminkin kokoavana yhteenvetona seuraaville luomisprosessia kuvaaville jakeille, joissa Jumala erottaa pre-eksistentistä elementeistä valon pimeästä, vedet taivaanvahvuuden alla ja päällä, kuivan maan merestä ja niin edelleen. Tällainen ajatus ei suinkaan ole uusi, eikä Wolden ehdotus siksi ole lainkaan vallankumouksellinen.

Kristillinen näkemys luomisesta ex-nihilo (tyhjästä) ei kuitenkaan perustu yksin Raamatun ensimmäiseen lauseeseen. Raamattu puhuu luomisesta muuallakin. Raamatun ensimmäisissä jakeissa ex-nihilo periaate tulee vastaan jo valon kohdalla, joka on ensimmäinen asia, joka selkeästi luodaan ex-nihilo. Samoin vedet erottavan ”taivaankannen” luominen tapahtuu tekstissä selkeästi ex-nihilo. Näistä johdettu myöhempi teologinen reflektointi on johtanut sen korostamiseen, että ex-nihilo ajatus on sopusoinnussa Raamatun ensimmäisen lauseen kaiken alkua korostavan lukutavan kanssa. Kristillinen oppi ajan alussa tapahtuneesta luomisesta ex-nihilo ei siis perustu Raamatun ensimmäisessä lauseessa esiintyvän yhden ainoan verbin puisevan mekanistiseen tulkintaan. Taustalla on laajempi ja rikkaampi teologis-filosofinen pohdiskelu Raamatun luomista käsittelevien tekstien parissa (kts. Joh. 1:1-3; Room. 4:17; Kol. 1:15-16; Hepr. 11:3).

Kuitenkin: bara -verbin tekninen perusmerkitys on ”luoda”. Wolde tietää tämän siinä missä jokainen vanhan testamentin tutkija. Tämä ilmenee Uusisuomi.fi sivulla julkaistusta jutusta, jossa todetaan: ”Lauseessa käytetty heprean kielen verbi "bara" ei van Wolden mukaan kuitenkaan tarkoita "luoda", vaan "erottaa". Teknisesti "bara" kyllä tarkoittaa luomista, mutta van Wolde perustaa näkemyksensä kontekstiin.” Teknisesti Wolden "erottaa (tilassa)" ei siis ole käännös, vaan tulkinta. Jos siis bara tarkoittaa teknisesti luomista ei sen kääntäminen ”luoda” sanalla voi olla sinänsä väärin. Siksi otsikoinnissa (Uusisuomi.fi) ”Raamatun ensimmäinen jae on käännetty väärin” on hypetyksen makua. Sen voi kääntä myös muilla kuvaavilla sanoilla kuten "tehdä".

Eräät jo ovat ennättäneet huomauttaa, että "erottaa tilassa" vaikuttaa kummalliselta ratkaisulta: Miksi käyttää ensimmäisessä jakeessa tekniseltä merkitykseltään luomista tarkoittavaa sanaa bara, kun heprean kielessä on erottamista ja jakamista teknisesti tarkoittava termi (hifil; esim. 1:4, 7), joka olisi vallan hyvin sopinut tarkoitukseen myös ensimmäisessä jakeessa, mikäli kirjoittaja halusi viestiä vain taivaan ja maan erottamista toisistaan? Lisäksi ensimmäisen lauseen lauserakenne poikkeaa tyystin jakeiden 4 ja 7 rakenteesta, jossa jokin erotetaan jostakin toisesta. Jae 6 on myös hyvin lähellä, kun siinä sanotaan, että Jumala loi taivaankannen erottamaan vedet vesistä. Mutta ensimmäinen lause on täysin toisenlainen rakenteeltaan näiden "erottamisesta" kertovien jakeiden kanssa.

Seuraamalla Wolden ehdostusta johdonmukaisesti kääntämällä kymmeniä kertoja vanhassa testamentissa esiintyvän bara ” sanan "erottaa tilassa” eikä ”luoda” (tai ”tehdä”) ajautuisimme paikoin aivan kummallisiin ratkaisuihin. Esimerkiksi: ”Katso minä teen liiton, minä teen kaiken sinun kansasi nähden ihmeellisiä tekoja, joiden kaltaisia ei ole erotettu (tilassa) yhdessäkään maassa, ei minkään kansan keskuudessa...” (2 Moos. 34:10).

Vaikka Wolde lopulta olisi oikeassa siinä, että meidän tulisi tulkita ensimmäisen lauseen verbi bara ”erottaa” eikä ”luoda”, niin tällä ei olisi silti juurikaan vaikutusta juutalais-kristilliseen näkemykseen Jumalasta kaiken luojana. Kyse on ensimmäisen jakeen kohdalla ainoastaan siitä viitataanko nimenomaisessa jakeessa ajan ja luomisen absoluuttiseen alkuun, vai kokoavasti Jumalan luovaan toimintaan luomispäivien puitteissa elementeistä, jotka siinä vaiheessa ovat Jumalan käytettävissä ja jotka nekin ovat Jumalan luomia. Luomiskertomuksessahan Jumala ei suinkaan joka päivän kohdalla luo kaikkea tyhjästä, vaan käyttää aiemmin luomaansa. Niinpä vaikkapa Aadam muovataan olemassaolevasta maan tomusta ja Eeva kertomuksen mukaan luodaan Aadamista.

Akateemiseen teologiseen keskusteluun kuuluu heittää ilmaan uusia ja yllättäviä ehdotuksia (e.g. Isä meidän –rukous ei ole Jeesukselta; Jeesus ei asettanut viimeistä ehtoollista; koirat söivät Jeesuksen ruumiin etc.), jotta syntyy keskustelua. Se pitää tieteellisen keskustelun liikkeessä.

Lehtien taipumus uutisoida tällaisia keskustelunavauksia provokatiivisin otsikoin antaa helposti akateemisen keskustelun luonteesta tietämättömille virheellisen kuvan siitä, että kyseessä on jokin vallankumouksellinen läpimurto, joka vaatii kaiken uudelleen arviointia. Lähinnä kyse on, kuten Wolden kohdalla, keskustelun avauksesta (ja väitöskirjan julkaisua edeltävä lehdistötiedote), jonka todellisten meriittien arvioiminen vertaisyhteisössä on vasta alkamassa. Aika näyttää mitä siitä todella jää käteen.

Wolden hypoteesiin liittyy jo alustavien arvioiden mukaan suuria kysymysmerkkejä. En näe uutisessa suurta hengästymisen aihetta. Saatikka, että raamattupainojen painokoneet pitäisi pysäyttää.


-------------
Lisälukemistoa: Ohessa pari asiallista ja asiantuntevaa kommenttia Wolden teesin ääreltä.

• Separating sense from nonsense
• A Response To Ellen van Wolde on Gen 1