Homopareilla ei ole oikeutta kirkon siunaukseen

”Espoolaispappi pitää kiinni homoparien oikeudesta siunaukseen” otsikoi Helsingin Sanomat 25.7. perjantaina.

Yhteys-liikkeen aktiivi, rovasti Liisa Tuovinen, siunasi hiljattain samaa sukupuolta olevien rekisteröidyn parisuhteen. Tämä ei ollut ensimmäinen tapaus evankelis-luterilaisessa kirkossa, mutta poikkeuksellinen, koska ensimmäistä kertaa siunaaminen tapahtui seurakunnan tiloissa. Paikkana oli Espoon seurakuntayhtymän leirikeskus Hvittorpissa.

Tuovinen oli ollut yhteydessä Espoon piispaan, Mikko Heikkaan, koska piti sitä korrektina tapana toimia. Hesarin jutusta saa sellaisen vaikutelman, että Tuovinen ilmoitti seurakunnan tiloissa tapahtuneesta siunaamisesta jälkikäteen. ”Mieleeni juolahti, että lähetän Mikko Heikalle tiedon, että olen hänen alueellaan tehnyt tällaisen jutun,” Tuovinen sanoo.

Mitä ”korrektiuteen” tulee, niin eikö Tuovisen mieleen ”juolahtanut” kysyä asiaa piispalta etukäteen? Hän ei varmasti ole ollut tietämätön siitä miten vähintäänkin kiistanalaisesta toimituksesta on kysymys, ja varsinkin kun se toimitetaan seurakunnan tiloissa. Tuoviselta ei myöskään ole voinut mennä ohitse se tosiasia, että juuri Espoon piispa on homoparien asemaa pohtivan piispainkokouksen toimikunnan puheenjohtaja.

Kirkolla ei ole päätöstä homoparien siunaamisesta suuntaan taikka toiseen. Siksi ei myöskään kaavaa sellaista varten. Jos olen kirkollista päätöksentekoa oikein ymmärtänyt, niin kaiketi kirkon kanta näissä olosuhteissa on virallisesti kielteinen niin kauan kuin asiasta piispainkokouksen toimikunnan ehdotuksesta tehdään – Jumala varjelkoon – myönteinen päätös ja aletaan valmistella siunauskaavaa, kuten Ruotsin kirkossa. Ei siis voida vedota siihen, että kirkolla ei asiasta ole kantaa. Sillä on edelleen sama kanta, joka kirkolla on ollut jo ainakin 500 vuotta, jos lähtökohdaksi otetaan luterilainen uskonpuhdistus. Kanta on ollut sama ainakin 2000 vuotta, jos lähtökohdaksi otetaan kristillisen kirkon synty yleensä. Nimittäin kielteinen. Parhaillaan pohditaan olisiko tuota kantaa tarkistettava. Siihen saakka Tuovisen, ja muiden homoparien siunauksia suorittaneiden revisionistipappien toiminta on vastoin niin suomen evankelis-luterilaisen, kuin historiallisen kristillisen kirkon kantaa. Mistä ”korrektiudesta” Tuovinen siis oikein puhuu käyttäessään kirkon tiloja piispan tietämättä vastoin kirkon kantaa, ja vasta jälkeenpäin ilmoittaessaan, että on tehnyt ”tällaisen jutun”?

"Ihmisillä, jotka haluavat liittää rekisteröidyn parisuhteen juhlaansa uskonnollisen osion, täytyy olla siihen oikeus,” Tuovinen toteaa Helsingin Sanomissa. Mitä Tuovinen mahtaa tarkoittaa puhuessaan ”oikeudesta.” Miten niin ”täytyy olla”? Homopareilla on juridinen oikeus parisuhteen rekisteröimiseen. Siitä ei automaattisesti voida johtaa oikeutta hengelliseen siunaamiseen. Kirkkohan ei asiassa päätöstänsä ole vielä tehnyt, joten mitään kirkollista oikeutta ei ole olemassa, johon voisi vedota. Kristillinen kirkko on 2000 vuotta antanut uskonnollisen siunauksen ainoastaan a) kahden b) vastakkaista sukupuolta olevan henkilön, jotka c) eivät ole lähisukulaisia, parisuhteille. Tuovisen on siksi mahdotonta väittää, että edes kristillisen tradition perusteella ”täytyy olla” jokin ”oikeus” siunata homopareja kirkossa. Jos uskonnollinen siunaus voidaan antaa piittaamatta kriteeristä "b", pitäisikö myös sellaisten suhteiden, jotka eivät täytä kohtia "a" ja "c" saada liittää "uskonnollinen osio" juhlaansa? Raamattu puolestaan yhtäältä torjuu miesten sekä naisten homoseksuaalisen käyttäytymisen ja parisuhteet johdonmukaisesti syntinä niin vanhan kuin uuden testamentinkin puolella. Lisäksi se poikkeuksetta asettaa heteroseksuaalisen parisuhteen Jumalan tahdon mukaiseksi malliksi avioliitolle. Paavali opettaa, että homoseksuaalisesti elävät eivät peri Jumalan valtakuntaa ja Jeesuskin muistuttaa siitä, että Jumalan tahto on yhden miehen ja yhden naisen muodostama parisuhde. Mitkään hermeneuttiset silmänkääntötemput ja kikkailut eivät muuta tätä Raamatun ilmoitusta. Siksi ei ole mitään Raamatusta nousevaa oikeutta siunata homopareja kirkossa. Jos Tuovinen on rehellinen, hänen on myönnettävä toimineensa Espoossa vastoin oman kirkkonsa sekä Raamatun ja kaksituhatvuotisen kristillisen tradition kantaa.

Raamatun mukaan homoseksuaalinen käyttäytyminen ja eläminen homosuhteessa on syntiä. Tuovisella sen enempää kuin kirkollakaan ei Jumalan edessä ole oikeutta tai valtaa siunata syntiä. Ei minun, eikä toisten. Sillä on oikeus julistaa ”parannusta syntien anteeksisaamiseksi”. Mutta ei siunata syntiä.

Lopuksi, jos Heikka, ja muut piispat, eivät viimeistään nyt jyrähdä kaikella piispallisella arvovallalla, ja tuomitse Tuovisen provokatiivista sooloilua, osoittaa se kuinka kirkko on totaalisesti pudonnut kelkasta ja nostanut kädet pystyyn. Heikka on toistaiseksi vain todennut, että ”jos asiasta tehdään kantelu” se käsitellään. Jos? Eikö piispalta voisi edellyttää tässä tilanteessa suoraselkäisempää hengellistä johtajuutta?

Hiljalleen lähestytään pistettä, vedenjakajaa, jossa yksinkertaisesti on valittava poliittisen korrektiuden ja Kristuksen seuraamisen välillä, halutaanko olla ihmisille mieliksi vai olla Kristuksen palvelijoita. Myötäilijät menettävät pelin.

"Gabrielin näky" - Horjuttaako uusi tekstilöytö kuolleelta mereltä kristinuskon perusteita?

Osoittaako ensimmäisen esikristillisen vuosisadan loppuun ajoitettu apokalyptinen teksti, että juutalaisten parissa jo ennen Jeesuksen aikaa tunnettiin ajatus kärsivästä, kuolevasta messiaasta, joka nousee ylös kolmantena päivänä?

Tämä on nyt kesän kuuma keskustelunaihe maailmalla ja rantautuu varmasti ajan oloon myös meille Suomeen. Eräissä kansainvälisissä uutisissa on löydön myötä manattu esiin sitä mahdollisuutta, että tämä musteella n. 1 m x 30 cm kokoiseen kiveen kirjoitettu teksti haastaa kristillisen sanoman Jeesuksen ylösnousemuksen väitetystä ainoalaatuisuudesta.

Mistä löydössä on kysymys?

”Gabrielin näky” koostuu kahdelle palstalle kiveen kirjoitetusta tekstistä, jota on yhteensä 87 riviä. Tekstissä joku Gabriel niminen henkilö (ilmeisesti enkeli) kuvailee apokalyptisia tapahtumia ensimmäisessä persoonassa. Tekstin parissa työskennellyt israelilainen professori Israel Knohl sanoo, että siinä viitataan kahteen erilaiseen käsitykseen messiaasta: toinen on sotilaallinen ja voittoisa Messias Daavidin poika ja toinen on kärsivä ja kuoleva Messias Joosefin poika, tai Efraim. Tämä ei sinänsä ole uutinen. Suomalainen rabbiinisen juutalaisuuden tuntija, tohtori Risto Santala on mm. Juuret –sarjansa kirjoissa (osat I ja II) jo osoittanut myöhemmästä rabbiinisesta traditiosta löytyvän ajatuksen kahdenlaisesta messiaasta – kärsivästä ja voittavasta. Parhaimmillaan Gabrielin näky vahvistaa tämän myöhemmän rabbiinisen tradition perustuvan varhaiseen perimätietoon.

Suurin kansainvälinen kohu on kuitenkin kohdistunut kivessä olevan tekstin riveihin 80–87, joista löytyvät sanat ”kolmantena päivänä” (80) ja hieman myöhemmin ”silloin sinä nouset ylös” (87). Mistä tässä oikein puhutaan? Se onkin suuri kysymys. Liittyvätkö viittaus kolmanteen päivään ja ylös nousemiseen toisiinsa vai eivät? Knohl tulkitsee tekstin viittaavan messiaaseen, joka nousee kuolleista kolmantena päivänä.

Meneekö kristinusko uusiksi?

Löydön ympärillä on jo väläytelty tuttuun tapaan sensaatiomaista väitettä, että jollakin ratkaisevalla tavalla kristinuskon ainoalaatuisuus nyt olisi vaakalaudalla: Kristityt eivät olleetkaan ensimmäisiä uskomassa, että messias nousisi kolmantena päivänä kuolleista. Näin uumoilee mm. TIME –lehti aihetta käsittelevässä artikkelissaan (7.7.2008).

Mutta edes uusi testamentti ei väitä, että kristityt olisivat välttämättä ensimmäisenä keksineet ajatuksen ylösnousevasta messiaasta. Päinvastoin. 1 Kor. 15 luvussa Paavali viittaa itseänsäkin varhaisempaan käsitykseen siitä, että Jeesuksen ylösnousemus ”kolmantena päivänä” tapahtui ”kirjoitusten mukaan”. Tämä saattaa olla viittaus siihen, että jonkinlainen esikristillinen tulevan messiaan ylösnousemusta kolmantena päivänä ennakoiva traditio olisi jo ollut olemassa. Akateemisessa uuden testamentin tutkimuksessa on kiistelty siitä mihin ”kirjoituksiin” Paavali tarkalleen viittaa, koska vanhassa testamentissa ei ole yksiselitteisesti sanottu messiaan nousevan kuolleista kolmantena päivänä. Lähinnä mieleen tulee joku Hoos. 6:2, jossa ylösnousemus (kenties kansallisen uudistumisen vertauskuvana) ja kolmas päivä liitetään toisiinsa, mutta ei yksiselitteisen selvästi messiaaseen. Joidenkin mielestä Paavalin viittaus ei tarkoitakaan mitään tiettyä vanhan testamentin jaetta sellaisenaan, vaan yleensä vt:stä – siis ”kirjoituksista” – löytyvää mallia, jossa Jumalan pelastusteot usein liitetään tapahtumiin kolmantena päivänä (1 Moos. 42:18; 2 Moos. 19:16; Joos. 2:16; Joona 2:1, Esra 8:32; Hoos. 6:2), kuten myöhempi rabbiininen kirjallisuus tulkitsee (e.g. Midrash Rabbah [1 Moos.22:4]). Gabrielin näky olisi osoitus siitä, että jo ennen Jeesuksen aikaa kolmannen päivän ylösnousemus oli yhdistetty ajatukseen messiaasta. Tämä ei ole mikään merkittävä haaste kristinuskolle, jonka ainoalaatuisuus ei perustu sille, missä ja kenellä ensin mahtoi olla ajatus messiaan ylösnousemuksesta. Olihan ajatus ylösnousemuksesta sinänsäkin jo olemassa ennen kristinuskoa tekemättä kristinuskon opetusta yleisestä eskatologisesta ylösnousemuksesta millään tavoin epäautenttiseksi.

Sen sijaan, jos "Gabrielin näky" on oikein rekonstruoitu ja tulkittu, se vie pohjan eräältä liberaaliteologien yleisesti hellimältä väitteeltä. Ben Witherington kirjoittaa blogillaan: ”[T]ämä kivi saattaa osoittaa, että varhaisessa juutalaisuudessa ennen Jeesuksen aikaa oli jonkinlainen ajatus kärsivästä messiaasta, josta Jumala todistaisi herättämällä hänet kuolleista. Tämä ei ole täysin yllättävää Jes 53 valossa. Sen sijaan tämän todellista vaikutusta jeesus-tutkimukselle ei pitäisi sivuuttaa. Kaikkein radikaaleimmat jeesus-tutkijat ovat esittäneet, että evankeliumeista löytyvät Jeesuksen ennustukset hänen kärsimisestään ja kuolemastaan eivät ole Jeesuksen itsensä lausumia – ne pikemminkin heijastavat myöhempien evankeliumien kirjoittajien teologista ajattelua. Jos tämä kivi on aito ei ole mitään perustetta argumentoida tämän suuntaisesti. Jeesus, samoin kuin tämän kiven kirjoittaja, ovat voineet puhua kuolevasta ja nousevasta messiaasta.” Witheringtonin mainitseman Jes 53:n lisäksi voidaan huomioida Psalmit 2:7 ja 16:10, joihin apostolit viittasivat halutessaan osoittaa, että jo kirjoitukset ennakoivat messiaan ylösnousemusta (e.g. Apt. 2:26–27, 31; 13:33–35).

On myös ennätetty esittää, että ajatus Jeesuksen ylösnousemukselle olisi keksitty evankeliumeihin tämän kivitekstin perusteella. Mutta Kuten Witherington osuvasti toteaa: ”Aivan yhtä hyvin voidaan argumentoida, että Jeesus tunsi tämän ajatuksen [messiaan kuolemasta ja ylösnousemuksesta] ja liitti sen itseensä.” Vastaavalla tavalla Jeesus kiinnitti Johannes Kastajan huomion tekemiinsä ihmeisiin ja tunnustekoihin (Matt. 11:4-5; Luuk. 7:22), koska jo vanhassa testamentissa sairaiden parantuminen olivat messiaanisen ajan merkkejä (Jes. 29:18–19; 35:5–6, 42:6-7; 61:1-2; Ps. 146:7-8). Erityisen kiehtova on Luukkaan teksti jakeessa 7:22, joka sanamuodoltaan vastaa hyvin tarkasti kuolleen meren kääröistä löydettyä kuuluisaa messiastekstiä 4Q521, joka puhuu tulevan Jumalan lähettämän messiaan merkeistä: Sokeat saavat näkönsä, kuurot kuulevat, rammat kävelevät, kuolleet herätetään. Ei siis ole lainkaan yllättävää, että ainakin joissakin piireissä Jeesusta edeltävää juutalaista ajattelua, oli ollut olemassa käsitys messiaasta, joka tullessaan tekee ihmetekoja (4Q521). Jeesus osoitti toiminnallaan ja sanoillaan siihen, että hän oli tuo odotettu Messias, jossa täyttyi se mitä juutalaiset messiaalta kirjoitusten mukaan odottivat.

Ratkaisevissa kohdin puutteellinen teksti.

On mahdollista, että yksimielisyyttä tekstin sisällöstä ei koskaan saavuteta. Esimerkiksi Moshe Bar-Asher, Jerusalemin yliopiston emeritusprofessori , joka myös on tutkinut pitkään Gabriel näyn tekstiä pitää sitä kyllä aitona ensimmäisen esikristillisen vuosisadan löytönä, mutta toteaa professori Knohlin teesistä kunnoittavasti: ”Tähän sisältyy yksi ongelma. Ratkaisevissa kohdissa tekstiä on aukkoja joista puuttuu tekstiä. Ymmärrän Knohlin taipumuksen löytää niissä avaimia esi-kristillisen ajan ymmärtämiseen, mutta muutamalta ratkaisevalta riviltä puuttuu paljon sanoja.” Alla olevasta tekstin englanninkielisestä rekonstruktiosta voi havaita miten rikkonainen teksti on ja kuinka juuri ratkaisevissa kohdissa tuntuisi jäävän paljon arvailujen varaan:

Englanninkielinen rekonstruktio "Gabriel näky" tekstin
riveiltä 69-87:

69. Thus He said, (namely,) YHWH of Hosts, the Lord of Israel …:
70. Prophets have I sent to my people, three. And I say
71. that I have seen …[…]…
72. the place for the sake of(?) David the servant of YHWH[ …]…[…]
73. the heaven and the earth. Blessed be …[…]
74. men(?). “Showing mercy unto thousands”, … mercy […].
75. Three shepherds went out to?/of? Israel …[…]
76. If there is a priest, if there are sons of saints …[…]
77. Who am I(?), I (am?) Gabri’el the …(=angel?)… […]
78. You(?) will save them, …[…]…
79. from before You, the three si[gn]s(?), three …[….]
80. In three days …, I, Gabri’el …[?],
81. the Prince of Princes, …, narrow holes(?) …[…]…
82. to/for … […]… and the …
83. to me(?), out of three - the small one, whom(?) I took, I, Gabri’el.
84. YHWH of Hosts, the Lord of(?)[ Israel …]…[….]
85. Then you will stand …[…]…
86. …\
87. in(?) … eternity(?)/… \

Knohl julkaisi jo vuonna 2000 tutkimuksen, jossa hän on koettanut osoittaa rabbiinisten ja varhaisten apokalyptisten sekä kuolleen meren tekstien perusteella, että varhaisen juutalaisuuden parissa tunnettiin ajatus kärsivästä ja kuolevasta messiaasta. Tutkimus ei herättänyt hänen toivomaansa huomiota, koska hänen lähteensä olivat merkittävällä tavalla myöhäisempiä kuin kristillinen usko (Talmud). Niinpä "Gabrielin näky" voisi olla tämä puuttuva linkki Jeesusta edeltävän ajan juutalaisuuteen ja osoittaa, että vaikkapa rabbiinisista lähteistä löytyvät viittaukset perustuvat traditioon, joka edeltää Jeesuksen aikaa. Knohlilla voi siksi olla "taipumus" - kuten Bar-Asher asian ilmaisee - lukea "Gabrielin näkyä" itselleen edullisimmalla tavalla, kun muut eivät välttämättä puutteellisen tekstin äärellä lainkaan päädy vastaaviin tulkintoihin. Mihin suuntaan lopullinen tutkijoiden konsensus päätyy jää nähtäväksi. Eikä vaikuta suuntaan tai toiseen kristinuskon perusteisiin.

Mediakohu tiedossa?

Gabrielin näystä ja sen merkityksestä tullaan varmasti tulevina kuukausina käymään runsasta mielenkiintoista keskustelua. Siihen voi liittyä painotuksia ja äänensävyjä, jotka hämmentävät tavallista kristittyä. Arkeologisena löytönä teksti on merkittävä, mutta sen merkityksestä evankeliumitutkimukselle ja varhaisen kristillisyyden sekä juutalaisuuden tutkimukselle tullaan varmasti vielä kuluttamaan paljon mustetta puolesta ja vastaan. Mielipiteet sekä uutiset julkisuudessa tullevat tutun kaavan mukaisesti vaihtelemaan alkuinnostuksen sensaatiomaisista huuhaa-väitteistä, joiden mukaan kristinusko menee taas kokonaan uusiksi (re: DaVinci koodi, Jeesuksen perhehauta talpiotissa yms.), asiallisempiin ja maltillisempiin asiantuntijalausuntoihin, jotka seuraavat tavan mukaan pienellä viiveellä ja synnyttävät pienempiä lehtiotsikoita. Juuri sensaationhakuiset otsikot ja jutut saattavat ajan oloon hämmentää tavallista kristittyä, jolla ei ole käsitystä mistä löydössä tarkemmin on kysymys. Toivottavasti tämä kirjoitus osaltaan auttaa monia pitämään pään kylmänä jos media taas pääsee vauhtiin.

Kristinuskon ainoalaatuisuus: Jeesus nousi kuolleista – ihan oikeasti!

Mitä kristinuskon ainoalaatuisuuteen tulee, on syytä pitää mielessä, ettei Gabrielin näyssä väitetä jonkun henkilö nousseen kuolleista. Mikäli ratkaisevissa kohdin rikkonainen teksti on oikein tulkittu, siinä esitetään apokalyptisen näyn muodossa ennustus siitä, että Jumalan lähettämä ruhtinas ”nousee ylös”. Kristinuskon ainoalaatuisuus ei ole siinä, että kristityillä ensimmäisenä ennen ketään muuta olisi ollut ajatus ylösnoussevasta messiaasta. Pikemminkin se on siinä, että he väittivät Jeesuksen ihan oikeasti nousseen kuolleista! On sittenkin eri asia esittää, kuten evankeliumit, että joku historiallinen henkilö on todella noussut ylös kolmantena päivänä, kuin kirjoittaa apokalyptisen genren mukaista profetiaa siitä, että joku tarkemmin määrittelemätön Jumalan lähettämä valittu tulee joskus kuolemaan ja nousemaan kuolleista.

Jeesus nousi kuolleista. Hän on oikeasti elossa. SE on ainoalaatuista!

--------------------------------------------
AIHEESTA ENEMMÄN:

• Professori Israel Knohlin oma selvitys Gabrielkiven tekstin rekonstruoinnista ja tulkinnasta (pdf): “By Three Days, Live”: Messiahs, Resurrection, and Ascent to Heaven in Hazon Gabriel* (Israel Knohl, Hebrew University of Jerusalem) *TULOSSA*
  

Artikkeleita:

• "In three days, you shall live" (Israel Knohl, Haaretz, 19.4.2007)
• Ancient Tablet Ignites Debate on Messiah and Resurrection (Ethan Bronner, The New York Times, (6.7.2008)
• Dead Sea tablet suggests Jewish resurrection imagery pre-dates Jesus (Ofri Ilani, Haaretz 7.7.2008)
• Was Jesus' Resurrection a Sequel? (David van Biema and Tim McGirk, TIME 7.7.2008)
  MESSIANIC MESSAGE STIRS DEBATE (Alan Boyle, MSNBC, 7.7.2008)
• A New Dead Sea Scroll in Stone? (BAR special news report, Biblical Archaeology Review, 8.7.2008)
  

Kommentteja sekä keskustelua evankelikaaliselta laidalta:

• The Death and Resurrection of Messiah--- written in stone. (Prof. Ben Witherington, Ausbury Theological Seminary, Willmore, Kentucky)
• What's really on the new "Dead Sea Stone"? (Prof. Craig Blomberg, Denver Seminary, Colorado)
• More Observations on the Stone Dead Sea Scroll Text (Darrell Bock, Dallas Theological Seminary, Dallas, Texas)
• Location, location, location! (Prof. Mike Burer, Dallas Theological Seminary, Dallas, Texas)
• And raised on the 3d day? (Prof. Scot McKnight, North Park University)
• "Gabriel's Vision" and the Resurrection of Jesus (Prof. Gary Habermas, Liberty University)
  

Minä teen teistä ihmisten kalastajia - Mutta lomalla käy haukikin.

Kalastus on harrastus, johon jää helposti koukkuun. Harvoin olen viettänyt niin nautinnollisia lomahetkiä, kuin hiljattain kesälomalla kalastellessani tyynellä Paasivedellä ilta-auringon laskiessa horisontin taa.

Alku aina hankaalaa sanotaan. Minullakin meni aloitus uuden harrastuksen parissa kirjaimellisesti puihin. Olin uutta harrastusta varten hankkinut kohtuuhintaisen avokelan ja vavan, sekä kolme lupaavaa, myyjän suosittelemaa uistinta. Kalankiilto silmissä erehdyin ensimmäisenä päivänä mökille saavuttuamme heittelemään uistinta mökin rannalta. Soutuvene olisi ollut siinä ihan vieressä. Niinpä ensimmäinen uistin tarttui muutaman heiton jälkeen kiinni korkealle puun oksaan selkäni taakse. Siellä se on vieläkin. Toisena päivänä samasta kohdasta uistellessani (ja historiasta pitäisi jotain oppia) lähes 8 euron lippauistin jäi kiinni rannan pohjakiviin. Siellä se on vieläkin. Oli kaupunkilaispoika lähtenyt kalaan.

Naurakaa vain. Niin nauroi paikkakunnan kauppiaskin paikallisessa kalastusliikkeessä juttuani kuunnellessaan, kun loppuviikosta menin ostamaan uusia uistimia menetettyjen tilalle. Siihen saakka olin selvinnyt ainoalla jäljellä olevalla. Liekö säälistä, että antoi muiden ostosten kylkiäisinä kaupanpäälle pienen Blue Foxin lippauistimen, jolla vakuutti ahventa nousevan. Se näytti minusta avuttomalta.

Alku oli siis hankalaa, mutta lopulta homma alkoi sujua. Mukavasti nousi seuraavina päivinä jäljellä olevalla uistimella ahventa ja yksi puolikiloinen maukas hauki. Kaiken kruunasi, kun viimeisenä iltana päätin kokeilla paikallisen kauppiaan antamaa pienintä hallussani ollutta uistinta. Yllätyksekseni sillä nousi useita ahvenia sekä lopulta vähän reilun 2 kg:n hauki.











Näin on joskus hengellisessä elämässäkin pitäessämme evankeliumia esillä. Ensimmäiset kömpelöt yritykset epäonnistuvat surkeasti. Sitten - kun vähiten osaamme odottaa - joku tarttuu kiinni evankeliumiin, vaikka mielestämme emme edes yrittäneet kunnolla. Pienimmällä ja silminnähden arvioituna vähäpätöisimmällä uistimella tulee suurin saalis.

Kuten tästä kaikesta voi päätellä, kesäloma on mennyt hyvin. Pian palaan sorvin ääreen virkistyneenä ja työt sekä kirjoittelu blogissa jatkuu. Samoin Uskon Puolesta -kirjeitä alkaa jälleen ilmestyä. Jos et vielä ole tilaaja, niin tutustu näytearkistoon ja pyydä ilmainen UP-kirje tulemaan sähköpostitse. Lomana aikana on tapahtunut mielenkiintoisia asioita, jotka ansaitsevat tulla esiin nostetuksi UP:n merkeissä.

Muutama lomapäivä on vielä jäljellä, joten taidan lähteä tästä hiukan kalaan...