Onko Jumala olemassa? Kosmologinen argumentti 4 minuutissa

Jumalan olemassaoloa voidaan perustella rationaalisesti. Yksi tällainen perustelu on kosmologinen Kalam-argumentti. Suomessakin vieraillut filosofi William Lane Craig on tehnyt tämän argumentin tunnetuksi sekä akateemisessa että populaarissa tuotannossaan. 

Kalam-argumentti pyrkii kolmevaiheisen syllogismin avulla deduktiivisesti osoittamaan, että universumilla täytyy olla alkusyy. Mikäli lähtöpremissit (1 ja 2) pitävät paikkaansa, johtopäätös (3) seuraa väistämättä.

Kalam -argumentti näyttää tiivistettynä seuraavalta:

1. Kaikella, minkä olemassaololla on alku, on syy (cause)
2. Maailmankaikkeuden olemassaololla on alku. 
3. Maailmankaikkeuden olemassaololla on siis syy (cause)

Syyllä tässä yhteydessä ei tarkoiteta merkitystä tai tarkoitusta, vaan kausaalista selitystä (cause).

Kalam-argumentti ei suoraan esitä, että universumin kausaalinen selitys löytyisi Jumalassa. Tämä voidaan kuitenkin johtaa Kalam -argumentin pohjalta seuraavasti: Koska kaikki aine, tila/avaruus (space) ja aika sai alkunsa universumin saadessa alkunsa (kohta 2) ei kyseinen olemassaolon alulle välttämätön alkusyy (kohta 1) voi itse olla aineesta ja ajasta riippuvainen universumin sisäinen selitys.

Oheinen neljän minuutin lyhyt video (engl.) on erinomainen johdatus Kalam-argumenttiin ja valaisee myös lähemmin lähtöpremissien perusteita. 

Jälkimmäinen video on hauskasti toteutettu kooste W. L. Craigin vastauksista kymmeneen kaikkein yleisimpään vastaväitteeseen YouTubessa. Kyseinen video vastaa myös useisiin ensimmäisen videon synnyttämiin kysymyksiin koskien Kalam-argumenttia.

Ensiksi kannattaa kuitenkin katsoa neljän minuutin pätkä kaikessa rauhassa.

Ja kiinnostuneille jatkoksi alla oleva kooste: 

Lopuksi kerrataan vielä asia 1 minuutissa: 

Jeesuksen Golf-pallo – Juuri kun luulit, ettei Herra kuule rukouksiasi, niin…

”Niin muut opetuslapset sanoivat hänelle: ’Me näimme Herran’. Mutta hän sanoi heille: ’Ellen näe hänen käsissään naulojen jälkiä ja pistä sormeani naulojen sijoihin ja pistä kättäni hänen kylkeensä, en minä usko’. Ja kahdeksan päivän perästä hänen opetuslapsensa taas olivat huoneessa, ja Tuomas oli heidän kanssansa. Niin Jeesus tuli, ovien ollessa lukittuina, ja seisoi heidän keskellään ja sanoi: ’Rauha teille!’ Sitten hän sanoi Tuomaalle: ’Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen’. Tuomas vastasi ja sanoi hänelle: ’Minun Herrani ja minun Jumalani!’” (Joh. 20:25-28)

Minua on kiehtonut ja koskettanut Johanneksen evankeliumin lopusta löytyvä kuvaus Jeesuksen ilmestymisestä epäilevälle Tuomakselle.

Tietysti voisin taas kirjoittaa tutusta teemasta: uskosta, joka ei perustu näkemiseen. Mutta minua kiehtoo tässä kohtaamisessa eräs toinen seikka.

Kun Jeesus viimein ilmestyi myös Tuomakselle hän tiesi tarkkaan mitä tämä oli aiemmin sanonut. ”Ellen näe hänen käsissään naulojen jälkiä ja pistä sormeani…” Tuomas oli sanonut. ”Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni…” sanoi Jeesus heti hänelle ilmestyessään.

Miten Jeesus saattoi tietää mitä Tuomas oli puhunut, vaikka ei ollut edes läsnä kuulemassa?

Vai oliko sittenkin?

Tähän Jeesuksen ja Tuomaksen kohtaamiseen kätkeytyy sanoinkuvaamaton rohkaisun sanoma.

Jeesus kuulee meitä silloinkin, kun luulemme, ettei hän meitä kuule. Hän kuulee, vaikka meistä tuntuu siltä, ettei hän ole lainkaan läsnä.

Emme näe häntä. Kuitenkin hän kuulee ja tietää. Hän tietää meidän hätämme, kipumme, epäilyksemme, koetuksemme. Hän tietää, vaikka meistä tuntuisi, ettei Jeesus ole lähimaillakaan, kun meihin koskee. 

Mieleeni palautuu usein tapaus vuosien takaa ajalta, jolloin Patmos Lähetyssäätiö piti säännöllisiä hengellisiä kokouksia Harjukatu 2:ssa Helsingin Kristillisessä Keskuksessa.

Noihin aikoihin palvelimme  vaimoni, Parvinin, kanssa usein yhdessä siten, että minä saarnasin Jumalan sanaa ja rukouspalvelun alkaessa pyysin hänet rinnalleni rukoilemaan. Toki teemme tätä yhä vieläkin silloin kun siihen tarjoutuu tilaisuus.

Vaimoni on armoitettu esirukoilija. Esirukoilijan sydämellä varustettu. Mutta myös Pyhän Hengen antamalla profetoimisen ja näkijän lahjalla varustettu ihminen.

Yhtenä tällaisena iltana Kristillisessä Keskuksessa pyysin vaimoni jälleen saarnani päätteeksi rinnalleni rukoilemaan. Hetkisen rukoiltuaan hän nosti katseensa kohti yleisöä ja sanoi: ”Herra näytti minulle näyssä naishenkilön. Näin sinut seisomassa kotona peilin edessä ennen kuin lähdit tähän kokoukseen. Katselit kuvaasi ja itkit ja kyselit Herralta miksi Hän ei kuule sinun rukouksiasi. Herra sanoi minulle: Hän on kuullut sinun rukouksesi. Tule tänne eteen, niin rukoilemme puolestasi”

Monien vastaavanlaisten rukoushetkien joukosta tämä on erityisesti vuosien varrelta jäänyt mieleeni. Sen muisteleminen herkistää minut vieläkin. Näen yhä mielessäni elävästi kuinka Kristillisen Keskuksen kokousauditorion aivan perimmäisiltä istuimilta nousee ylös täysin ventovieras naishenkilö, raivaa tiensä vieressä istujien ohitse käytävälle ja astelee määrätietoisin askelin käytävää pitkin luoksemme salin etuosaan. Seuratessani hänen tuloaan huomaan hänen pyyhkivän kyyneleitä, jotka valuvat valtoimenaan.

”Minä olen se nainen”, hän nyyhkytti pysähdyttyään meidän eteemme. ”Juuri ennen tänne tuloa seisoin peilin edessä kysellen miksi Jumala ei minua kuule."

Miten kukaan saattoi tietää mitä hän ennen kokousta yksinäisyydessä oli tehnyt ja rukoillut? Kukaan ihminen ei ollut nähnyt tai kuullut mitä hän oli kotona tehnyt ennen kokousta. Herra, joka on aina läsnä kuitenkin tiesi ja rohkaisi häntä Pyhän Hengen välittämän profeetallisen viestin kautta luottamaan siihen, että Jumala on häntä kuullut.

Toinenkin tapaus monien joukosta palautuu tähän yhteyteen mieleeni. 

Olimme Turun VPK:n salissa monia vuosia sitten avustamassa esirukouspalvelussa Leo Mellerin kokouksessa. Leo oli saarnannut ja oli aika avata alttarihetki. Ihmiset saivat tulla pyytämään esirukousta puolestaan.

Rukoilimme vaimoni kanssa monien apua etsivien kanssa pyytäen Jumalalta apua heidän elämänsä tilanteisiin. En muista siitä tilanteesta kuin kaksi asiaa. Pitkän seisomisen seurauksena jalkojani särki sekä naishenkilön, joka pyysi esirukousta elämäntilanteessa, jossa koki itsensä neuvottomaksi ja ahdistuneeksi. Hän ei tarkemmin kertonut mistä oli kysymys, mutta pyysi rukoilemaan puolestaan. Mehän rukoilimme.

Rukoiltuamme vaimoni nosti päänsä ja sanoi naiselle hiukan epäröiden: ”En oikein tiedä mitä tämä tarkoittaa, mutta näin sinut Golf-mailan kanssa. Sinä yritit sohia palloa reikään ja olit turhautunut, kun se ei tahtonut mennä sisään. Mutta lopulta sinä sait sen reikään."

Minä olin lähinnä vaivautunut tilanteesta. Puhe Golf-mailoista ja palloista tuntui niin eriskummalliselta. Lapselliselta. Sitä paitsi se ei tuntunut yhtään ”hengelliseltä”. Mitä taivaallista siinä nyt oli puhua Golfista rukoushetkessä. Miksi ihmeessä Herra tällaista näyttäisi, ajattelin mielessäni. Mahtoiko vaimoni nyt innostua liikaa. Mutta pidin mölyt mahassa ja nielin saarnamiehen ylpeyteni.

”Toi kuvastaa just mun tilannettani tilanteeni”, nainen tokaisi.

"Ehkä Herra halusi rohkaista sinua luottamaan siihen, että lopulta asiat järjestyvät," vaimoni sanoi, ja jatkoi hieman hämmentyneenä: ”Minä en vain oikein ymmärrä miksi Herra tällaista minulle näytti - Golf-pallon ja mailan”

”Minä tiedän!” nainen vastasi tomerasti. Asiassa ei tuntunut olevan hänelle mitään epäselvää. ”Minun mieheni on ostanut meille ensi viikoksi Golf-kurssin ja me menemme sinne yhdessä ensi viikolla!”

Kun Jeesus ilmestyi Tuomakselle ylösnousemisensa jälkeen hän teki tälle selväksi, että hän tiesi kaiken mitä Tuomas oli sanonut, vaikka Tuomas ei häntä siinä tilanteessa nähnytkään. Herra oli silti läsnä.

Ehkä sinäkin olet rukoillut elämäsi vaikeuksien keskellä ja luullut, ettei Jumala sinua kuule. Miten rohkaisevaa onkaan tietää, että Herra Jeesus tuntee meidät, tietää tarpeemme, ja kuulee meitä ahdistuksessamme.

Silloinkin, kun ajattelemme olevamme aivan yksin ongelmiemme kanssa ja luulemme huutavamme tyhjyyteen emme sittenkään ole unohdettuja emmekä yksin. Herra Jeesus itse vakuuttaa sanassaan sinulle: ”Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti”.

Hän kuulee rukouksemme ja tietää hätämme silloinkin, kun meistä tuntuu, ettei hän ole edes läsnä. Ajallansa hän vastaa ja ilmestyy avuksi. Tavalla tai toisella.

Älä anna periksi.

Kambrikauden räjähdys ja Darwinin pahentuva epäilys

Sain juuri päätökseen STEPHEN C. MEYERIN erinomaisen uutuuskirjan "DARWIN'S DOUBT - The Explosive Origin of Animal Life and The Case for Intelligent Design." Amazonin kaikkien aikojen myydyimpien kirjojen kymmenen kärkeen välittömästi noussut kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Hyvin kirjoitettu. Maallikkokin pysyy kärryillä. 

Jo Darwin itse myönsi Lajien Synty -teoksessaan kambrikauden uusien eliömuotojen nopeasti, ilman edeltäviä välimuotoja tapahtuvan ilmaantumisen fossiiliaineistoon (ns. kambrikauden räjähdys) muodostavan vaikean haasteen teorialleen.

Standardi darwinismin mukaan kehitys eläinkunnassa kohti kehittyneempiä ja monimutkaisempia eliömuotoja on tapahtunut yhdestä kantamuodosta käsin, äärimmäisen pienin askelin ja suunnattoman pitkän ajan kuluessa.

150 vuotta myöhemmin Darwinin kohtaama ongelma ei kuitenkaan ole ratkennut teorian eduksi. Päin vastoin. Välimuotoja ei edelleenkään ole löytynyt ja kaiken kukkuraksi molekyylibiologian tuomat uudet löydöt (esim. populaatio genetiikka, epigenetiikka ym. ym.) ovat entisestään syventäneet ja pahentaneet neo-darwinistiseen selitykseen sisältyviä ongelmia.

Meyer tiivistää kambrikauden räjähdyksen fossiiliaineiston synnyttämän ongelman darwinismille todistusaineiston valossa seuraavasti:

Kun paleontologit vuosien varrella ovat pohtineet kambrikautista ja sitä edeltävää fossiiliaineistoa . . . he ovat huomanneet kambrikauden räjähdyksessä useita darwinistesta näkökulmasta odottamattomia piirteitä. Aivan erityisesti: (1) kambrikauden eliömuotojen nopea ilmestyminen; (2) kambrikauden eläinten esikambrikauden yksinkertaisempiin eliöihin kytkevien fossiilisten välimuotojen puuttuminen; (3) hätkähdyttävän suuri joukko täysin uusia eliömuotoja uusine ruumiinrakenteineen; ja (4) malli, jossa radikaalisti erilaiset (eliö)muodot fossiiliaineistossa nousevat ennen pieniä, pienen skaalan monimuotoistumista ja variaatioita. Tämä malli käytännössä kääntää päälaelleen darwinistiset odotukset, joiden mukaan meidän pitäisi nähdä äärimmäisen pieniä muutoksia, joista vasta asteittain seuraa suurempia ja suurempia eroavaisuuksia (eliö)muodoissa." (Darwin's Doubt, s. 34).

Lisäksi kambrikauden räjähdys ei merkitse ainoastaan täysin uusien eliöiden ja uusien ruumiinrakenteiden esiintymistä, vaan myös niiden rakentamiseksi vaadittavaa aiva uutta informaatiota. Niinpä on alettu puhua myös kambrikauden informaatioräjähdyksestä.

Kambrikauden fossiiliaineisto sekä uudet tutkimukset genetiikan alueella eivät tue ajatusta yhteisestä kantamuodosta, eikä darwinistisen mekanismin (mutaatiot+luonnonvalinta) kykyä luoda uusia ruumiinrakenteita ja niiden syntymiseen vaadittavaa informaatiota siinä ajassa, jota kambrikausi edellyttää. Edes maapallon koko historia ei siihen riittäisi. Tämä on kyetty matemaattisesti osoittamaan.

Neo-darwinistinen evoluutioteoria onkin uusien löytöjen myötä muodostumassa uppoavaksi laivaksi.

Meyer osoittaa laajalti eri evoluutiotutkijoiden tutkimuksista miten useat heistä itse ovat alkaneet näiden ongelmien kasaantuessa etsimään uutta teoriaa, joka tekisi oikeutta kambrikauden todistusaineistolle, johon neo-darwinismi on osoittautunut kykenemättömäksi tarjoamaan selitystä. Meyer arvioi kirjassaan myös näitä uusia yrityksiä.

Meyer, jonka aikaisempi kirja Signature in the Cell herätti myös paljon keskustelua, edustaa itse ns. älykkään suunnittelun (intelligent design) teoriaa. Hänen mielestään se tarjoaa lupaavimman ja selitysvoimaisimman vaihtoehdon neo-darwinistiselle selitykselle.

Ohessa yksi sitaatti kirjan loppupuolelta, joka summaa kambrikauden todistusaineiston kahdelta kannalta (käännös on omani): 

"Sekä Kambrikauden eliömuodot että malli, jolla ne ilmestyvät fossiiliaineistoon osoittavat juuri niitä piirteitä, joita me voimme odottaa näkevämme siinä tapauksessa jos ne ovat älykkään syyn aikaansaamia. Lisäksi, Kambrikauden eliömuodot sekä tapa, jolla ne ilmestyvät on ristiriidassa sen kanssa mitä meidän tulisi odottaa näkevämme fossiiliaineistossa sekä eläinmaailmassa mikäli taustalla olisi puhtaasti materialistinen 'alhaalta-ylös' tapahtuva evoluutioprosessi. Vaikka tämä saattaa loukata monien tieteilijöiden materialistista herkkätunteisuutta, on erittäin vaikea välttyä siltä johtopäätökseltä, että suunnitteluhypoteesi tarjoaa itse asiassa paremman, kausaalisesti selitysvoimaisemman vaihtoehdon Kambrikauden tapahtuman synnyttämille piirteille." STEPHEN C. MEYER - Darwin's Doubt (Harper One, 2013, p. 379). 

Paleontologi Tri. MARK MCMENAMIN toteaa kirjan takakannessa: 

"Meidän darwinistisen analyysin läpitunkemien paleontologien on vaikea myöntää neo-darwinististen selitysten epäonnistuneen surkeasti kambrikauden räjähdyksen selittämisessä. Viime vuosina on saatu uutta tietoa, joka ei suinkaan ole ratkaissut Darwinin dilemmaa, vaan pikemminkin pahentanut sitä. Meyer kuvailee tämän ongelman eri dimensioita selkeästi ja täsmällisesti. Hänen kirjansa muuttaa pelin luonnetta evoluutiotutkimuksen osalta ja osoittaa meille oikean suunnan etsiessämme teoriaa, joka selittäisi eläinkunnan alkuperän." 

Todistusaineisto neo-darwinistista evoluutioteoriaa vastaan on kasaantumassa kovaa vauhtia. Evoluutiotutkijat tietävät neo-darwinismiin sisältyvät ylitsepääsemättömät  ja kasvavat ongelmat. Puhuessaan toinen toisilleen he myöntävät, kuten Meyer osoittaa lhdelainauksin, nämä ongelmat avoimesti, vaikka usein dogmaattisesti kieltävät evoluutioteorian sisältävänä yhtään mitään ongelmia joutuessaan julkisesti vastaamaan neo-darwinismiin kohdistettuun kritiikkiin.

Tieteen suunta darwinismin osalta on kuitenkin kääntymässä. Hitaasti mutta varmasti.

Meyerin kirja löytyy edullisesti vaikka Adlibris.com verkkokaupasta: http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=0062071475

Suosittelenko? Ehdottomasti! 

------
PS: Käännökset Meyerin kirjasta ovat omiani. Jos niissä on jotain epätarkkuuksia terminologian tai tieteen suhteen vastuu niistä on minun.

Todistaako tiede, ettei Jeesus ole voinut nousta kuolleista?

Kuolleet eivät luonnostaan heräile henkiin. Todistaako tämä, ettei Jeesuskaan ole voinut nousta kuolleista? Mike Liconan lyhytvideosarjan 8. osassa tartutaan kiinni tieteelliseen maailmankuvan, jonka valossa kuolleista nousemista pidetään mahdottomana.



Myth #8: Science Proves that Resurrections Cannot Occur from Credo House on Vimeo.

Kokeellinen luonnontiede perustuu luonnossa tapahtuvien asioiden toistuvaan havainnointiin ja niistä tehtyihin yleistyksiin.

Mitä siis pitäisi ajatella Jeesuksen kuolleista heräämisestä sen tosiasian valossa, että meillä ei ole luonnossa havaintoja ihmisistä, jotka nousevat luonnollisesti kuolleista.

Se, että kukaan muu maailmassa eläneistä ihmisistä ei koskaan ole herännyt kuolleista uuteen kuolemattomaan elämään ei kuitenkaan ole todiste Jeesuksen ylösnousemusta vastaan.

Kristinusko näet ei opeta, että kuolleista herääminen on jokin luonnollinen ilmiö, jollaisia tapahtuisi säännönmukaisesti. Se, että ihmiset eivät luonnollisesti herää kuolleista ei ole argumentti kristinuskoa vastaan. Se on osa kristinuskon argumentaatiota.

Jos Jeesus heräsi kuolleista kyse ei voi olla luonnollisesta asiasta. Kristinuskon mukaan Jumala herätti Jeesuksen kuolleista.

Siksi se tosiasia, ettei tiede tunne tapauksia, joissa kuolleita heräisi, ei ole todiste siitä, ettei Jumala herättänyt Jeesusta kuolleista.

Licona pyytää ajattelemaan veden päällä kävelyä. Jos marssitamme lähes kaikki nyt elävät miljardit ihmiset vesialtaalle, he kaikki vajoavat. Lopuksi pyydämme kolmevuotiasta poikaa, yrittämään samaa. Hän kieltäytyy luonnollisesti ensin, koska on nähnyt kaikkien muiden epäonnistuvan. ”Entä jos sanon ’Anna kätesi'? Sitten pidän hänen käsistään kiinni altaan reunalla niin, että hän kulkee veden pinnalla altaan toiseen päähän?” Licona kysyy.

”Nyt sinä huijasit! Sinähän autoit häntä!”, joku huudahtaa. ”Juuri niin,” vastaa Licona. Kukaan ei pysty kävelemään vedenpäällä luonnostaan, ellei joku auta häntä.

Aivan samalla tavalla Jeesuskaan ei itsestään, luonnollisesti noussut kuolleista. Jumala herätti hänet.

Vaikka tiede ei tunne muita tapauksia, jossa joku olisi herännyt kuolleista, se ei todista, ettei Jeesus olisi voinut nousta kuolleista.

”Tiede voi vain todistaa, että kuolleet pysyvät luonnollisesti kuolleina, mutta ei sitä, että Jumala ei voisi herättää kuolleita. Tiede ei todista, ettei Jumala ole voinut herättää Jeesusta kuolleista,” Licona sanoo.

Lopuksi Licona muistuttaa siitä, että Jeesuksen kuolleista herääminen ei ole verrattavissa ihan kenen tahansa ylösnousemiseen. Jeesus väitti olevansa Jumalan poika ja sanoi kuolleista nousemisensa todistavan oikeaksi sen kuka hän oli.

Liconan lyhytvideosarjan 9. osassa pohditaan väitettä, jonka mukaan Jeesuksen ylösnousemuksesta ei yksinkertaisesti ole riittävästi näyttöä.

----------------

 Liconan lyhytvideosarjan aiemmat osat tällä blogilla:

• Evankeliumien väitetyt ristiriitaisuudet, osa 1
• Ylösnousemus ja yhtäläisyydet pakanamysteereihin, osa 2
• Opetuslapset varastivat Jeesuksen ruumiin?, osa 3 
• Opetuslapset kokivat harhoja? osa 4 
• Ylösnousemus on pelkkä uson asia, osa 5
• Jeesuksen vain luultiin kuolleen, osa 6 
• Jeesuksen ylösnousemus on myöhäinen legenda? osa 7 

Palkittu dokumentti "180 - sydämen täyskäännös"

Ray Comfrotin laadukas ja pysähdyttävä dokumentti löytyy nyt YouTubesta myös suomenkielisellä tekstillä varustettuna. Siksi nostan sen uudestaan esiin blogillani. Ja koska se liittyy myös aiemmin kirjoittamaani. Antoisia katseluhetkiä.