Roomassa pidettiin tiistaina (18.9.2012) merkittävä
 koptilaisten tekstien tutkimukseen, eli koptologiaan liittyvä 
kansainvälinen tapahtuma (The International Congress of Coptic Studies).
 Konferenssissa esillä olleista lähes 60 tutkimuspaperista yksi löysi 
tiensä saman tien kansainväliseen mediaan. Siinä Harvardin yliopiston 
professori Karen King esitti, että hänen tuntemattomana 
pysyttelevältä keräilijältä haltuunsa saama noin luottokortin kokoinen 
papyruksen repale sisälsi viidellä katkonaisella rivillä muun muassa 
sanat: ”Jeesus sanoi heille, minun vaimoni”. 
Kingin mukaan kyseinen koptinkielinen 
tekstifragmentti on peräisin 300-luvulta, mutta se voi olla käännetty 
varhaisemmasta kreikankielisestä tekstistä myöhään toisella 
vuosisadalla.
Uudet  tekstilöydöt varhaisilta 
vuosisadoilta ovat sisällöstä riippumatta tutkijoille aina suuren 
mielenkiinnon ja innostuksen aihe. Erityisen jännittäväksi tämän löydön 
tekee  se, että se on ensimmäinen, ja toistaiseksi ainoa antiikin 
teksti, jossa puhutaan suoraan Jeesuksen vaimosta.
Onko meillä nyt varhaiskristillinen todiste siitä, että Jeesus, josta Uusi testamentti kertoo olisi ollut naimisissa? 
Toisin kuin ainakin yllä mainitut suomalaislähteet 
antavat ymmärtää ei Roomassa esillä ollut papyrusfragmentti todista 
mitään sellaista. Suomalaisotsikot kertovat enemmän median tavasta luoda
 uutisia kuin itse tekstilöydön todellisesta merkityksestä.
Kun tutustuu kansainväliseen uutisointiin aiheesta saa tasapainoisemman kuvan. Esimerkiksi The New York Times –lehden juttua (18.9.2012)
 lukiessa suomalaisotsikot alkavat lähinnä hymyilyttämään: ”[Professori 
King] varoitti toistuvasti pitämästä tätä fragmenttia todisteena siitä, 
että historiallinen Jeesus olisi oikeasti ollut naimisissa. Teksti on 
todennäköisesti kirjoitettu vuosisatoja Jeesuksen elämän jälkeen ja 
kaikki muu historiallisesti luotettava kristillinen kirjallisuus on 
asiasta vaiti, hän sanoi.”
Voidaan siis sanoa, ettei teksti kerro meille 
mitään mullistavaa uutta historiallisen Jeesuksen siviilisäädystä. 
Lähinnä se todistaa, että parisataa vuotta Jeesuksen jälkeen joidenkin 
kristittyjen parissa, todennäköisesti gnostilaisten sellaisten,  
väiteltiin siitä olisiko Jeesus ollut naimisissa.
Onko teksti aito?
Oman kiinnostavan ”ryppynsä” keskusteluun tuo 
mahdollisuus, että Kingin esittelemä fragmentti ei olisikaan aito. 
Olisiko joku voinut hyötymistarkoituksessa luoda vanhalta näyttävän 
tekstin?
YLE Uutiset lainasi teologian tohtori Ben Witheringtonia,
 jonka mielestä  on syytä olla varovainen fragmentin epämääräisen 
alkuperän vuoksi. Sen aitoutta on vaikea varmistaa jos ei voida tietää 
mistä se on peräisin.
Rooman konferenssiin osallistui myös suomalainen, 
6.10.2012 tohtoriksi väittelevä, koptinkielisiin ja 
juutalais-kristillisiin teksteihin erikoistunut Päivi Vähäkangas. Hänkin epäilee tekstiä moderniksi väärennökseksi. Yksi ongelma hänenkin mukaansa on,
 ettei tuntemattomasta yksityisestä kokoelmasta peräisin olevaa 
katkelmaa voi verrata mihinkään muuhun arkeologiseen evidenssiin, hän 
valotti puhelimitse Hampurista käsin haastatellessani häntä Patmoksen 
Ristitulta –ohjelmaan (koko haastattelu kuultavissa Ristitulta 
–lähetyksessä 22.9. klo 20; kts. myös Kotimaa24.fi).
Vaikka King, joka itse ei ole papyrologi, ja eräs 
papyrologi ovat silmämääräisesti ajoittaneet tekstin 300-luvulle 
suhtautuu Vähäkangas eräiden toisten konferenssiin osallistuneiden 
kollegojensa kanssa tähän arvioon skeptisesti. Yksi epäilyksen aihe on 
horjuva ja epäjohdonmukainen kirjurin käsiala, jossa sama kirjain on 
kirjoitettu eri tavalla mikä Vähäkankaan mukaan voi viitata kirjoittajan
 tottumattomuuteen ja siihen, että teksti ei ole aito, vaan moderni 
väärennös.
Lopullinen vahvistus fragmentin aitoudesta tai epäaitoudesta saadaan vasta musteen tutkimisella.
Mediapeliä Roomassa.
Rooman konferenssissa Kingin esitelmä  ”uudesta 
evankeliumifragmentista” saikin vähemmän innostuneen  vastaanoton, 
Vähänkangas kertoi puhelimessa. King oli ajoittanut  löydöstä kertovan 
lehdistötiedotteen julkaisemisen juuri samalle  hetkelle kuin hänen 
luentonsa Roomassa alkoi. Uutinen levisi suurin  otsikoin maailmalle 
samaan aikaan kun asiantuntijayleisö vasta sai  esitelmäpaperin 
pohdittavakseen.
Yhteenvetona.
Professori Darrell L. Bock summaa Jeesuksen ”avioliittotodistukseen” liittyvät alustavat ongelmat blogissaan seuraavasti:
- Kyseessä on pieni teksti ilman asiayhteyttä.
 - Teksti, mikäli lainkaan aito, on myöhäinen (300-luku)
 - Olisi tärkeä saada tietää mistä teksti on tullut keräilijöiden käsiin.
 - Tarvitaan laajempi ja perusteellisempi analyysi (Pelin alussa ei voi kysyä kommenttia siitä miten peli sujui).
 - Huomionarvoista on, että gnostilaisessa kristillisyydessä tunnettiin ”morsiuskammio” riitti, jossa seurakunta ymmärrettiin Kristuksen morsiamena. Koko teksti saattaa olla vertauskuva, jossa yksi opetuslapsi edustaa seurakuntaa. Siinä tapauksessa teksti ei edes väitä Jeesuksen olleen naimisissa kenenkään todellisen henkilön kanssa.
 - Teksti on yksi ainoa lastu suuressa tekstien meressä, joiden perusteella Jeesus ei ollut naimisissa. Vaikka se sanoisikin mitä sen väitetään sanovan se kertoisi meille 300-luvun ihmisten näkemyksistä, mutta ei mitään Jeesuksesta.
 - Tohtori King itse toteaa, että teksti ei todennäköisesti kerro meille mitään todellisesta Jeesuksesta.
 - King on teknisesti oikeassa siinä, ettei Uusi testamentti kerro mitään Jeesuksen siviilisäädystä. Mutta tämä voi johtua siitä, ettei ollut mitään kerrottavaa. Kaikki tiesivät, ettei hän ollut naimisissa. Merkillepantavaa on, ettei Jeesuksen vaimosta ole mitään mainintaa edes hänen kuolemansa ja hautaamisensa yhteydessä.
 - Jos Jeesus olisi ollut naimisissa ei olisi ollut mitään syytä kätkeä sitä tosiasiaa.
 - Varhaisimmassa kirkollisessa perinteessä ei ole vähäisintäkään viitettä siitä, että Jeesus olisi ollut naimisissa.
 
Paras tieto Jeesuksesta löytyy UT:n evankeliumeista.
Meistä taaksepäin reilu 1600 vuotta  katsottuna 
voidaan tietysti puhua varsin epätäsmällisesti ”varhaisista  
kristityistä”, kuten Hanhivaaran YLE uutisten jutussa. Mutta Jeesuksesta
  ja apostoleista eteenpäin kyse on varsin myöhäsyntyisestä tekstistä,  
jolla ei ole sen enempää maantieteellistä kuin ajallistakaan yhteyttä  
ensimmäisen vuosisadan tapahtumiin Palestiinassa. Niinpä tekstillä ei  
ole järin suurta annettavaa historiallisena lähteenä Jeesus  
Nasaretilaisesta.
Sikäli kun jotain lainkaan kiinnostaa  
historiallinen tieto Jeesuksesta sitä on mielekästä ensi sijassa etsiä  
teksteistä, jotka syntynsä puolesta palautuvat ajallisesti ensimmäiselle
  vuosisadalle, lähelle hänen elinaikaansa, ja maantieteellisesti juuri 
 sille alueelle, jossa hän vaikutti.
Tähän yhteyteen sopiikin hyvin muistutuksena Uuden testamentin eksegetiikan professori Lars Aejmelaeuksen
 sanat hänen kirjassaan Kristinuskon synty. Vaikka liberaaliteologina  
hänen suhtautumisensa UT:n evankeliumiaineistoon on kriittinen hän  
toteaa silti:
”…yleissääntönä voidaan todeta, että UT:n  
ulkopuolisilla evankeliumeilla ei juuri ole mitään arvoa historiallisina
  dokumentteina Jeesuksen elämästä ja sanomasta. Ne ovat myöhäsyntyisiä 
 ja edustavat siten myös myöhäisempää perimätiedon vaihetta sekä ovat  
sisältönsä kannalta riippuvaisia kanonisista evankeliumeista. Ne ovat  
enemmän esimerkkejä toisen kristillisen vuosisadan uskonnollisesta  
elämästä kuin kristinuskon varhaisimmista juurista.”
Hiukan myöhemmin Aejmelaeus kirjoittaa:  ”Aika 
ajoin ilmestyy kirjoituksia, joissa paljastetaan sensaatiomaisia  
’kirkon pimittämiä’ tietoja Jeesuksesta, esimerkiksi hänen matkoistaan  
Intiaan viisautta opiskelemaan [Oma huom: tai että hän oli naimisissa]. 
 Aineisto tällaisiin ’paljastuksiin’ on usein peräisin myöhäisistä, UT:n
  ulkopuolelle jätetyistä evankeliumeista, joissa usein hurskas, mutta  
samalla myös valitettavan arvostelukyvytön kristillinen mielikuvitus  
jatkoi Jeesuksen elämän ja opetusten kuvailemista. Nyrkkisääntönä  
voidaan todellakin todeta, että arvokas perimätieto Jeesuksen elämästä  
ja opetuksista rajoittuu UT:n sisällä oleviin eli kanonisiin  
evankeliumeihin.” (L. Aejmelaeus: Kristinuskon synty, Kirjapaja 2000, s.
  113 114). 
Mitä sitten?
Jos Jeesus olisi ollut naimisissa, mitä sitten? Kristillisen opin mukaan Jeesus oli samassa persoonassa yhtä aikaa tosi Jumala ja tosi ihminen. Hänen kaksi luontoaan eivät sekoitu keskenään, mutta toinen ei myöskään ”syö” toista.
Niinpä ihmisyydessään Jeesus väsyi, oli kaikessa kiusattu kuten mekin, hänen tuli nälkä, hän nukkui ja heräsi, varttui aikuiseksi iässä ja viisaudessa, ja lopulta hän kuoli, ja kolmantena päivänä Jumala herätti hänet kuolleista. Kaikesta huolimatta hän olisi Jumalan maailmaan lähettämä Vapahtaja, Jumalan Poika, Messias, joka istuu nyt korotettuna Jumalan oikealla puolella.
Mitä sitten?
Jos Jeesus olisi ollut naimisissa, mitä sitten? Kristillisen opin mukaan Jeesus oli samassa persoonassa yhtä aikaa tosi Jumala ja tosi ihminen. Hänen kaksi luontoaan eivät sekoitu keskenään, mutta toinen ei myöskään ”syö” toista.
Niinpä ihmisyydessään Jeesus väsyi, oli kaikessa kiusattu kuten mekin, hänen tuli nälkä, hän nukkui ja heräsi, varttui aikuiseksi iässä ja viisaudessa, ja lopulta hän kuoli, ja kolmantena päivänä Jumala herätti hänet kuolleista. Kaikesta huolimatta hän olisi Jumalan maailmaan lähettämä Vapahtaja, Jumalan Poika, Messias, joka istuu nyt korotettuna Jumalan oikealla puolella.
Avioliittoon kuuluva 
seksuaalisuuskin on osa aitoa ihmisyyttä ja osa Jumalan hyvää 
luomisjärjestystä. Jos Jeesus olisi mennyt naimisiin ei siitä aiheutuisi
 teologista ongelmaa. Kysymys Jeesuksen siviilisäädystä on 
historiallinen, ei teologinen.
Tällainen jossittelu on 
kuitenkin täysin turhaa. Jeesus ei ollut naimisissa. Piste. Myöhäinen, 
mahdollisesti harhaoppisten gnostilaisten 300-luvulla, tai nykyaikaisten
 väärentäjien luoma epämääräinen tekstifragmentti ei tätä tosiasiaa 
muuksi muuta.
Paras tieto Jeesuksesta 
löytyy edelleen Uuden testamentin evankeliumeista ja apostolisista 
kirjeistä. Niihin tutustuminen on sangen hyödyllistä ja suositeltavaa 
jos haluaa tutustua Jeesus Nasaretilaiseen henkilökohtaisesti ja oppia 
tuntemaan Hänet.
