Viime aikaisia keskusteluita blogillani on ollut mielenkiintoista seurata. Kiitos kirjoittajille. Jokaisen kommenteissa on ollut paljon mielenkiintoista.
Olen seuraavat pari viikkoa lomalla. Tuona aikana en julkaise uusia kommentteja. Palaillaan lomien tuolla puolen.
lauantai 25. syyskuuta 2010
perjantai 17. syyskuuta 2010
Minun menestysteologiani
Yksityiselämä voi olla lähes miten rempallaan tahansa. Mutta jos aineellisesti menee hyvin ja on kuuluisa, on modernissa länsimaisessa mielessä "menestyvä". Kun suuren ja menestyvän firman toimitusjohtaja sitten yllättäen ampuu aivonsa pellolle kaikki hämmästelevät tapahtunutta sanomalla: "Hänellähän meni niin hyvin!"
Aikaisempina sukupolvina menestymisellä oli selkeä toisenlainen ulottuvuus. Se oli ennen kaikkea henkistä ja hengellistä. Esimerkiksi jos aineellisesta niukkuudesta huolimatta olit tehnyt työtä rehellisesti, vaikka epärehellisin keinoin olisit moninkertaistanut voittosi lyhyessä ajassa, olit menestyvä ihminen. Tai jos pidit itsesi seksuaalisesti puhtaana avioliittoon saakka ja avioliitossakin uskollisena puolisollesi, vaikka houkutuksia ja tilaisuuksia päinvastaiseen kuinka olisi ollut tarjolla, olit menestyvä ihminen. Ihminen, joka voitti houkutukset ja voitti itsensä, oli menestyvä ihminen. Eikä hänen edes tarvinnut olla kuuluisa. Hänellä oli hyvä nimi.
Apostoli Paavali sanoo mielestäni hyvin:
...minä olen oppinut oloihini tyytymään. Osaan elää niukkuudessa, osaan myös elää runsaudessa; kaikkeen ja kaikenlaisiin oloihin minä olen tottunut; sekä olemaan ravittuna että näkemään nälkää, elämään sekä runsaudessa että puutteessa... (Fil. 4:11-12)Kun ihminen on oppinut (sitä pitää siis opetella, se ei tule luonnostaan) olemaan tyytyväinen kaikenlaisissa oloissa, ja olosuhteista huolimatta tekee Jumalan tahdon, häntä voidaan pitää menestyvänä Raamatun mittapuun mukaan. Hän osaa elää tyytyväisenä
- Puutteessa (alle toimeentulorajan, silloin kun ei tahdo olla edes sitä mitä tarvitsisi)
- Niukkuudessa (kun tulee itse toimeen ja kun kaikkea on juuri riittävästi, mutta ei yhtään ylimääräistä)
- Runsaudessa (silloin kun kaikkea on yllin kyllin, niin että itsellä on "kyllin" ja toisille voi antaa siitä mikä on "yllin")
Paavali oli "päässyt sisälle" tyytyväiseen elämänmalliin ja osasi elää kaikenlaisissa olosuhteissa. Hän pystyi siihen, koska "kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa. (Fil. 4:13 - aika usein asiayhteydestä irrallaan käytetty jae.)
Henkilökohtaisesti pidän hiukan vääristyneenä, vai olisiko osuvampaa sanoa yksipuolisena, sellaista opetusta, joka puhuu Jumalan siunauksesta lähes yksinomaan aineellisin termein. Ikään kuin Jumalan tahto omiansa kohtaan tässä ajassa olisi ennen kaikkea muuta hyvinvointi länsimaisessa aineellisessa merkityksessä. Tällainen ajattelu heijastaa sittenkin enemmän länsimaista hyvinvointiajattelua kuin raamatullista opetusta. Henkilökohtaisesta kiusaantumisestani huolimatta lasken tällaiset painotuksen niitten kehällisten kysymysten alueelle, jotka eivät sielun pelastumisen kannalta ole keskeisiä. Siksi veljesyhteyden rajaaminen ja jonkun henkilön leimaaminen muka "vääräksi profeetaksi" tämän kysymyksen vuoksi on minusta lahkohenkistä kiihkoilua.
On yhtäältä niitä, jotka puhuvat aineellisesta puutteesta (niin kuin keskiajalla) ja toisaalta niitä, jotka puhuvat aineellisesta runsaudesta (niin kuin nykyään) ikään kuin ne olisivat hengellisyyden ja uskon mittareita. Kumpikaan osapuoli ei tällöin ole vielä päässyt sisälle tyytyväisyyden salaisuuteen (Fil. 4:13), josta Paavali puhuu.
Länsimaisen hyvinvoinnin keskellä on syytä aivan erityisesti muistuttaa itseään siitä, että runsauden myötä kasvaa myös vastuu vähäosaisista. Herran sydän oli lähellä niitä, joilla oli ajallista puutetta (autaita ovat köyhät ... köyhille julistetaan evankeliumi ... älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle ... rikkaan on vaikea päästä taivasten valtakuntaan ... jne. remember?). Apostoli Johanneksen mukaan "omaisuudella rehentely", kuten alkukieli sanoo (suomalainen käännös ilmaisee asian sanoilla "elämän korskeus"), kuuluu maailman rakkauteen, joka katoaa (1 Joh. 2:15-17). Paavali käskee Pyhässä Hengessä: "Kehoita niitä, jotka nykyisessä maailmanajassa ovat rikkaita, etteivät panisi toivoansa epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka runsaasti antaa meille kaikkea nautittavaksemme, kehoita heitä, että tekevät hyvää, hyvissä töissä rikastuvat, ovat anteliaita ja omastansa jakelevat..." (1 Tim. 6:17-18).
Pelastuksen ollessa kysymyksessä ei aineellisesta runsaudesta tai puutteesta ole etua. Köyhä ei pääse taivaaseen köyhyytensä vuoksi, eikä rikas pääse sinne omaisuudellaan. Molemmat pelastuvat yksin armosta uskon kautta Kristukseen. Tai sitten joutuvat kadotukseen samasta syystä: hylkäämällä Kristuksen. Taivaassa kaikki ovat rikkaita Kristuksessa ja täällä kaikkein rikkainkin on helvetissä köyhääkin köyhempi. Jumalasuhteen kannalta ratkaisevaa ei ole kuinka paljon tai vähän on aineellista omaisuutta, ikäänkuin se olisi hengellisyyden ja jumalasuhteen mittari. Paitsi jos omaisuudesta tulee epäjumala. Mutta sitä se voi olla niin rikkaalle kuin köyhällekin - ero on vain siinä, että toisen on mahdoton luopua paljosta ja toisen vähästä.
Raamatullisen menestymisen mittari on ennen kaikkea se, että tekee Jumalan tahdon, että elää "totuuden mukaan", ja oppii olemaan Kristuksessa tyytyväinen kaikenlaisiin oloihin.
"Menestys, oi ihminen, koostuu yksinomaan siitä, että elää totuuden mukaan"
-- Justinos Marttyyri (n. 110-165 jKr) --
keskiviikko 15. syyskuuta 2010
Lisää spagettia: Voiko Jumala 'olla' ja 'ei-olla'?
Spagettihirviöön liittyvässä keskustelussa joku kommentoi alla, että aivan kaikki pitäisi olla mahdollista olennolle, jota Jumalaksi kutsutaan. Eikö siis "silloin Jumala voisi luoda itsensä olemattomaksi ja silti ’olla’? Ja samalla ’olla olematta’?”
Kommentoijan huomio sisältää viestin sarkastisesta sävystä huolimatta asiallisen kysymyksen, jota teologiassakin on pohdittu: Mitä ”kaikkivaltius” Jumalan kohdalla todella tarkoittaa.
Mieleeni palautuu edesmenneen kirjallisuusprofessorin ja entisen ateistin C. S. Lewisin lyhyt kirjoitus käyttämästäni hartauskirjasta The Business of Heaven. Siinä Lewis kirjoittaa näin otsikolla ”Kaikkivaltius ja hölynpöly” :
Se, että Jumalakaan ei voi luoda, eikä edes piirtää, ympyrän muotoisia nelikulmioita ei ole kaikkivaltiuteen eikä edes piirustustaitoon liittyvä kysymys. Kyse on hölynpölystä siitäkin huolimatta, että kykenemme laittamaan peräkkäin sanat ”ympyrä”, ”muoto” ja ”nelikulmainen”. Sama koskee lausetta ”Jumala-voi-luoda-itsensä-olemattomaksi-ja-silti-olla-olemassa”.Kaikkivaltius tarkoittaa voimaa tehdä kaikki mikä on luontaisesti (intrinsically) mahdollista, ei sellaista mikä on luontaisesti (intrinsically) mahdotonta tehdä. Jumalaan voidaan yhdistää ihmeitä, mutta ei hölynpölyä. Tämä ei millään tavalla rajoita hänen kykyänsä. Jos päättää sanoa, että ’Jumala voi antaa luodulle vapaan tahdon ja samalla pidättää luodultaan vapaan tahdon’, et ole onnistunut sanomaan yhtään mitään Jumalasta: merkityksettömästi peräkkäin yhdistellyt sanat eivät yhtäkkiä sisällä merkitystä vain, koska eteen liitetään kaksi muuta sanaa ”Jumala voi”. On edelleen totta, että Jumalalle on mahdollista kaikki asiat (all things): luontaiset mahdottomuudet (intrinsic impossibilities) eivät ole asioita (things), vaan olemukseltaan olemattomuuksia (non-entities). Sen enempää Jumalalle kuin Hänen heikoimmallekaan luomukselle ei ole mahdollista toteuttaa samanaikaisesti kahta toisensa täysin poissulkevaa vaihtoehtoa. Tämä ei suinkaan johdu siitä, että Hänen voimansa olisi kohdannut esteen, vaan siksi, että hölynpöly pysyy hölynpölynä silloinkin kun puhumme hölynpölyä Jumalasta. ”
maanantai 13. syyskuuta 2010
keskiviikko 8. syyskuuta 2010
"Jumalan siunausta" - Mitä ihmettä se tarkoittaa?
Siunaus on ennen kaikkea Jumalan armon kautta saatu osallisuus Kristuksen pelastavasta työstä. Tässä mielessä Jumala "on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella [syntien anteeksisaaminen, iankaikkinen elämä, Pyhän Hengen saaminen, armolahjat jne.] Kristuksessa." (Ef. 1:3).
Kun painopiste on siinä, mitä Jumala on tehnyt ja antanut Kristuksessa ja Hänen ristin työnsä ansiosta, sen jälkeen on mahdollista puhua myös siunauksen ajallisista ulottuvuuksista ja näin pitää nämä perspektiivit tasapainossa. Siunaukseen liittyy lisäksi ajallinen ulottuvuus, joka tulee pitää tasapainossa siunauksen hengellisen ulottuvuuden kanssa.
Yhtä vinoutunutta kuin on korosta ajallista siunausta hengellisen kustannuksella on korostaa yksipuolisesti Jumalan siunauksen hengellisyyttä sillä tavoin, että se typistyy jonkinlaiseksi "pyhäksi abstraktioksi". Näin siunauksesta tulee jotain, joka ei koskaan missään ajallisessa muodossa tule kenenkään osaksi, vaan vasta kerran taivaassa. Kuitenkin Herra itse kehottaa Isä meidän -rukouksessa pyytämään mm. jokapäiväistä leipää. Lutherin mukaan siihen kuuluu työ, koti, perhe yms. ajallisen elämän välttämättömyydet.
Raamatun alkulehdiltä aina uuteen testamenttiin saakka siunaus merkitsee mm. hedelmällisyyttä ja lisääntymistä (1 Moos. 1:22, 28; 1 Moos 30:27, 30; Matt. 14:19-20). Se merkitsee runsautta. Jeesus siunasi leivän ja kaksi kalaa ja siitä riitti 5000:lle (Joh. 6). Siunauksella on siis konkreettinen sisältö. Jumalan siunaus ei ole vain hyväntahtoinen onnentoivotus, joka nousee lähimmäistä kohtaan tunnetuista lämpimistä tunteista. Kun toivotettiin siunausta toivotettiin hedelmällisyyttä ja runsautta (1 Moos. 24:60).
Kuitenkin on muistettava, että Jumalan siunaus ei myöskään ole tyhjennettävissä yksinomaan nykyisen elämän todellisuudeksi, josta voidaan erehtymättömästi nähdä kuka on Jumalan suosiossa ja kuka ei. Uskon sankarit, jotka ovat "liian hyviä tälle maailmalle", saattavat hekin joutua puutteenalaisiksi (Hebr.11:37-38), ja vaikka kuinka vaeltaisivat nuhteettomina Herran edessä saattavat toisinaan kokea hedelmättömyyttä (Luuk. 1:6-7).
Miten siis määrittelen Jumalan siunauksen?
Hengellisesti määrittelen sen siten, että jos kiusausten ja koetusten keskellä säilytän uskon loppuun saakka ja kykenen elämään Jumalan tahdon mukaan, Hänelle kuuliaisena, ja Jumalan sana menestyy kauttani, niin että ihmisiä tulee uskoon ja evankeliumi menee eteenpäin, silloin voin sanoa olevani menestyvä ihminen. Olen siunattu, kun elämäni tuottaa hedelmää taivasten valtakunnalle. Se on kristityn elämän tarkoitus (Joh. 15:16). Tämän määritelmän mukaan kristityt marttyyritkin, jotka on surmattu uskonsa tähden, sekä vainotut veljet ja sisaret ovat menestyviä ja siunauksessa eläviä kristittyjä. He ovat Hengessä rikkaita ja heillä on Jumalan armon ja lahjojen runsaus ulkoisesta puutteesta huolimatta.
Ajallisesti määrittelen siunauksen ja menestyksen seuraavasti: Jumala pitää huolen siitä, että kaiken keskellä minulla on kaikki se mitä kulloinkin tarvitsen Jumalan tahdon tekemiseen.
Niinpä jos Jumalan tahdon toteutumiseksi tarvitsen lentokoneen, Hän pitää huolta siitä, että saan lentokoneen. Jos tarvitsen siihen auton, saan auton. Jos junalippu riittää, niin sitten junalipun. Jos siihen riittää polkupyörä, Hän huolehtii siitä, että minulla on polkupyörä (tai ainakin pääsen tarakalla). Jos Jumalan tahdon tekemiseen riittää kaksi tervettä jalkaa Hän pitää jalkani terveenä ja suo niihin kengät.
Lähtökohta ei ole ihmiskeskeinen, se mitä minä kulloinkin haluan tai arvelen tarvitsevani. Elämä ei tämän määritelmän mukaan myöskään pyöri sen ympärillä mitä minulla on tai ei ole. En suunnittele elämääni tai aseta hengellisiä tavoitteita omien resurssieni mukaisesti, vaan päämääränä on Jumalan tahto Jeesuksessa Kristuksessa.
On kristittyjä, joilta elämä lipuu ohitse heidän odotellessaan parempia aikoja. Koko ajan heiltä mielestään puuttuu jotain, jota he tarvitsevat voidakseen sitten "astua Jumalan tahtoon". Mikä suurenmoinen elämän vapaus löytyykään, kun oivaltaa, että tässä ja nyt minulla Kristuksessa on kaikki mitä tarvitsen Jumalan tahdon toteuttamiseen juuri nyt. Ja jos tarvitsen jotain lisää siitä pidetään huolta. Kysymys ei ole mistään haihattelusta, jossa Jumala pakotetaan meidän omien lihasta nousevien toiveidemme ja yltiöhengellisten unelmiemme maksumieheksi, vaan tarttumisesta juuri nyt olemassa ja läsnä oleviin tilaisuuksiin rauhallisella Kristus-keskeisellä luottamuksella.
Lähtökohta määritelmässäni on jumalakeskeinen: Hänen tahtonsa ja kunniansa kirkastuminen Kristuksessa Jeesuksessa. Minulla ei välttämättä ole aina kaikkea mitä haluan. Mutta minulla on joka tilanteessa kaikki mitä tarvitsen Jumalan tahdon tekemiseen ja Kristuksen kirkastumiseksi elämässäni.
Tämä on minun määritelmäni menestyksestä ja siunauksesta. Näin minä uskon.
Toivottaessamme toisillemme "Jumalan siunausta" me siis toivotamme toisillemme kaikkea sitä hengellistä ja ajallista hyvää ja runsautta, joka siunaukseen raamatullisesti kätkeytyy, jotta Kristus meidän elämämme kaikilla alueilla tulisi korotetuksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)