Mietteitä – Pensées II

Suuren menestyksen innoittamana (sain yhden sähköpostin) jatkan Pascalin viitoittamalla tiellä sekavien ja keskeneräisten kristinuskoa käsittelevien ajatusitujen jakamista.

Suhteesta siunaukseen – Telkkarissa keskusteltiin siitä voidaanko samaa sukupuolta olevat parit siunata. Rovasti Liisa Tuovinen vetosi ihmisten oikeuteen kuulua yhteen ja jakaa elämänsä, huolenpitonsa ja uskollisuutensa toisen kanssa. ”Kukaan ei tule pyytämään siunausta parisuhteelleen, ellei Jumala ole häntä puhutellut ja pannut asialle”, Tuovinen perusteli. Kaunista puhetta. Olisin silti halunnut kysyä mahtaisiko Tuovisen vastaus olla sama mikäli pyytäjinä olisi kolme tai neljä samaa sukupuolta olevaa aikuista, tai useampi polyamoristinen pariskunta?

Saarnaajan dilemma – Joku itseäni viisaampi on sanonut, että aina syntyy kolme puhetta yhdellä kertaa: Se, jonka suunnittelee pitävänsä, se minkä tosiasiallisesti pitää, ja se minkä toivoo, että olisi pitänyt.

Sex in the City – Ennen vanhaan avioliitot olivat sukujen järjestämiä. Mentiin naimisiin ja saatiin lapsia kovin nuorena. Oma lapsuus jäi monella lyhyeksi. Ei ollut aikaa itselle. Nyt on onneksi toisin. On aikaa lapsuudelle sekä tilaa rakkaudelle ja urakehitykselle. Halutessaan voi huoletonta lapsuuttakin venyttää vaikka kolmekymppiseksi saakka. Julkkikset ilmoittavat oikein lööpeissä kun heillä alkaa olla vauvakuumetta ja biologinen kello tikittää. Mutta onko jokin mennyt pieleen? Silloin kun lapsia voidaan saada niitä ei haluta; niinpä käytetään kaikki nykylääketieteen keinot kumista kemikaaleihin, ettei vahinkoja tulisi. Kun lapsia viimein halutaan, ei niitä enää tuosta noin vain saadakaan; taas tarvitaan kemikaaleja ja lääketiedettä apuun. Lestadiolaisten ehkäisykieltoa paheksuttiin aikanaan kovasti. Hatunnoston arvoinen on kuitenkin yhteisö, jossa lapsiin ei suhtauduta kuin sukupuolitauteihin.

Kristittyjen yhteydestä – Miksi käyvät Herran omat saman ristin juurella eri aikaan? Välttelevät ja karttelevat toisiansa. Varovat, ettei heitä nähdä Jeesuksen jalkojen juuressa väärässä seurassa. Odottavat taampana. Tarkkailevat. Antavat toisten mennä ensin.

Liberaaliteologian määritelmä – Uskontunnustus ja synnintunnustus, credo ja confessio, menevät liberaaliteologeilla sekaisin. Uskon tunnustamisessa henkilö ilmaisee liittyvänsä tunnustettavaan asiaan. Synnintunnustus ja rikoksen tunnustaminen oikeudessa sen sijaan tarkoittaa, että katuvan myöntämisen kautta tehdään samalla pesäero tunnustettavaan asiaan, syntiin taikka rikokseen. Mitähän tunnustettavaa Heikki Räisäsellä on sunnuntaiaamuisin?

Ikuinen kadotus – Jumalaa syytetään epäreiluksi, kun Hän ei pelasta meitä meidän tahtomallamme tavalla, vain koska meille ei jostain syystä kelpaa Hänen valmistamansa tapa: Vertavuotava, murrettu Kristus. Pahennus. Pelastus. Ikuinen elämä.

-------

• Mietteitä - Pensées osa 1 löytyy täältä
  

Mitä Jeesuksen ylösnousemus todistaa?

"Hän kurkisti sisään ja näki käärinliinojen olevan siellä..." (Joh. 20:5)

Evankeliumit kertovat Jeesuksen nouseen kuolleista kolme päivää hautaamisen jälkeen. Ylösnousemus on historiallinen tapahtuma. Mutta mikä on tämän tapahtuman merkitys? Tunnettu raamatunopettaja R. A. Torrey luettelee kuusi kristinuskolle keskeistä asiaa, joista ylösnousemus todistaa:

1. Kristuksen ylösnousemus kuolleista todistaa, että on olemassa Jumala, ja että Raamatun Jumalan on tosi Jumala.

2. Kristuksen ylösnousemus kuolleista todistaa, että Jeesus oli Jumalan lähettämä opettaja. Hän sai sanomansa Jumalalta. Hänen sanansa olivat Jumalan omia sanoja. Siksi tuo sanoma on ehdottoman erehtymätöntä.

3. Kristuksen ylösnousemus kuolleista todistaa Hänen olevan Jumalan Poika.

4. Kristuksen ylösnousemus kuolleista todistaa, että eräänä päivänä edessä on suuri tuomiopäivä.

5. Kristuksen ylösnousemus kuolleista todistaa, että jokainen Kristukseen uskoava on saanut kaikki syntinsä anteeksi.

6. Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus kuolleista todistaa, että kaikki jotka elävän uskon kautta liittyvät Kristukseen saavat kerran ylösnousemuksen kuolleista.

Herättämällä Jeesuksen kuolleista Jumala itse todisti Jeesuksen sanojen ja tekojen puolesta. Vaikka ihmiset tuomitsivat Jeesuksen kuolemaan syytettynä jumalanpilkasta Jumala osoitti Jeesuksen puhuneen totta herättämällä tämän kuolleista.

Pääsiäisen huipentuma on siksi Jumalan antama todistus siitä, että kristinuskon sanoma on totta ja uskomisen arvoinen. Jumala itse on sitoutunut Jeesuksen sanoihin.

-----

Käärinliinan kasvot 3D - Jeesuksen todelliset kasvot?

Kiehtova dokumentti Torinon käärinliinoista. Avatar jää toiseksi. Mihin kaikkeen nykyään pystytäänkään. Tässä huikean jännittävä traileri:




History Channelin tuottama dokumentti löytyy kokonaisuudessaan YouTubesta alkaen tältä sivulta: The Real Face Of Jesus

VIDEO: Risti vai kidutuspaalu? Miten Jeesus kuoli?

Pitkänäperjantaina kristikansa hiljenee muistelemaan Jeesuksen sovituskuolemaa ristillä.

Jehovan todistajat väittävät kuitenkin, että Jeesus ei kuollut ristin muotoisella puulla, vaan pystypaalussa. Puun muoto, jolla Jeesus antoi henkensä, ei tietenkään ole kristinuskon ydinkysymyksiä, eikä vaikuta siihen mitä Jeesus kuolemallaan sai aikaan.

Vartiotorni-seura kuitenkin väittää ehdottomalla varmuudella, että "ei ole lainkaan todisteita" sen puolesta, että Jeesus kuoli ristinmuotoisella puulla.

Oheinen YouTube video on katkelma Patmos Lähetyssäätiön TV7:lle tuottamasta ja toimittamastani Ristitulta -ohjelmasta. Tässä jaksossa käsiteltiin Jehovan todistajia ja kuultiin nuoren liikkeestä eronneen Timon todistus. Tämä lyhyt ohjelmassa nähty segmentti pureutuu ristin historillisiin todisteisiin.

(Jostain kuman syystä en saa 16:9 kuvasuhteessa olevaa kuva-aineistoa asettumaan YouTube näyttöön oikein, vaan ruudussa näkyy vain 2/3 ruudusta. Kunnes saan asian korjattua miellytävämmän katsojaelämyksen voi halutessaan varmistaa tästä linkistä: Risti vai kidutuspaalu?)

Kristiina Komulainen - Entisestä Jehovan todistajasta tuli Kuorosodan johtaja

Iltalehdessä (26.3.2010) kerrottiin, että Nelosella pyörineen mukaansatempaavan Kuorosota –ohjelman juontajan Kristiina Komulaisen rankasta erosta uskonlahkosta. Laajemmin samasta aiheesta kertoo myös uusin MeNaiset –lehti (25.3.2010): ”Jehovan todistajaksi kasvanut Kristiina Komulainen kulki rankan tien jättäessään taakseen uskonnollisen yhteisön.”

Komulaisen tarinassa on tutut piirteet. MeNaiset –lehden mukaan hän kasvoi kodissa, jossa äiti oli vahvasti mukana Jehovan todistajien liikkeessä. Kuten jokaisella uskonnollisessa kodissa kasvaneella, Komulaisellakin tuli aika, jolloin hän alkoi vähitellen pohtia entistä kriittisemmin lapsuutensa itsestäänselvyytenä tarjotun maailmankuvan perusteita.

Komulainen kiteyttää tuntonsa hyvin havainnollisesti MeNaiset –lehdessä: ”Kun on syntymästään saakka oppinut katsomaan maailmaa tietyllä tavalla, on todella vaikea huomata, mikä on oma ajatus ja mikä ulkoa tullutta. Oli rankkaa tajuta, että oma maailmankuvani olikin ulkoa opittu eikä itseni muodostama.”

Hänen kohdallaan pohdinta johti etääntymiseen ja lopulta parikymppisenä irtaantumiseen Jehovan todistajista. Erosta ilmoittaminen kirjeellä oli fyysisesti helppoa, mutta henkisesti raskasta. Hän huomasi olevansa tyhjän päällä ja oma identiteetti oli rakennettava kuin nollasta uudestaan.

Monet entiset Jehovan todistajat tunnistavat Komulaisen kokemuksen omakseen, kun lehti kertoo miten liikkeestä eroamisen myötä katosivat monet ystävät: ”Kadulla tutut Jehovan todistajat eivät enää tervehtineet, vaikka Kristiina olisi mokannut … Kristiinan mielestä asiat olisivat silti voineet olla pahemminkin. Hän tuntee ihmisiä, joiden vanhemmat ovat kieltäneet lapsensa kokonaan liikkeestä eroamisen jälkeen.”

Komulainen on sittemmin löytänyt oman tiensä ihmisenä kuin myös maailmankatsomuksellisesti. Hän uskoo itse nykyään sielunvaellukseen. Hän on ”rempseä yllytyshullu … joka hyppii laskuvarjolla, innostuu bileissä juoksemaan alasti korttelin ympäri ja suutelee naiskollegaa suorassa tv-lähetyksessä”, MeNaiset kuvailee. Kodin tiukasta uskonnollisesta ympäristöstä, jossa oltiin ”tarkkoja siitä miten he elävät”, on kenties hiukan näyttämisenkin halussa menty siis toiseen äärimmäisyyteen. On todistettava itselle ja toisille, että on vapaa uusi ihminen.

Jokainen entinen Jehovan todistaja tunnistaa helposti itsensä, kun Komulainen kertoo millaista oli joutua entisten kavereiden hylkäämäksi. Vartiotorni-seurahan opettaa julkaisuissaan uskonnollisena velvoitteena sitä, että erotettujen ja eronneiden kanssa (ainakin mikäli heidät on kastettu) ei saa seurustella, eikä heitä saisi edes tervehtiä. Myös vanhempien tulisi liikkeen mukaa minimoida kanssakäymisensä erotettujen lasten kanssa niin paljon kuin mahdollista. Onneksi Komulainen on välttynyt tältä.

Jäin juttua lukiessa pohtimaan Komulaisen mainiosti kiteyttämää ajatusta itse muodostetun maailmankatsomuksen tärkeydestä. Ihmisenä kasvamiseen kuuluu lapsuudessa opittujen itsestäänselvyyksien kyseenalaistaminen. Tässä on kristityille kodeille haastetta. Kuinka tarjota lapselle sellainen ympäristö, joka on uskonnollisesti turvallinen eikä ahdistava? Ympäristö, jossa hengelliset asiat ovat luonnollisesti läsnä kodin elämässä ja lapsena ulkoa opitut käsitykset saa kasvamisen myötä kyseenalaistaakin, mutta kysymyksiin olisi lähipiirissä tarjolla myös perusteltuja vastauksia, joihin saa itse rauhassa tutustua omakohtaisen maailmankuvan muodostuessa.

Perinteisen kristinuskon edustajana iloitsen, että Komulainen on löytänyt tiensä ulos Jehovan todistajista. Toisaalta ikävää on, että hänen, kuten monen muunkin kohdalla, yhden tiukan uskonnollisen liikkeen taaksensa jättäminen usein merkitsee myös etääntymistä kristillisestä uskosta yleensä. Vastaan tulevat sitten vaihtoehdot, jotka valitaan joskus enemmän sillä perusteella miten paljon ne eroavat lapsuuden vastaavista, eikä välttämättä siksi, että ne kestäisivät rationaalisen vertailun klassisen kristinuskon tulkinnan kanssa. Näin ei käy onneksi aina, mutta usein. Ehkä yksi syy tähän on juuri lapsuuden ympäristön ehdottomuudessa, jossa ei ole riittävästi tilaa kysymyksille, eikä vastauksillekaan, niin että ympäristö tukisi omaa maailmankatsomuksen muodostamista historiallisen kristinuskon suuntaan.

Anyways – Kiitos Kristiinalle upeasta Kuorosodasta tänäkin vuonna. I didn’t like the kissing thing, mutta onnea silti elämässä eteenpäin (Ps. 73:28).