Ei tarpeeksi todisteita? - Ylösnousemuksen vastaväitteitä, osa 9

Teologian tohtori ja historioitsija Mike Licona pohdiskelee oheisessa videossa Jeesuksen ylösnousemusta vastaan esitettyjä väitteitä. Kymmenen osaisen lyhytvideosarjan Toiseksi viimeisessä (9.) jaksossa hän vastaa lyhyesti väitteeseen siitä, ettei ylösnousemuksesta ole riittävästi todistusaineistoa. Videoikkunan alapuolella oleva teksti referoi Liconan esitystä. 

Myth #9: Not Enough Evidence from Credo House on Vimeo.

Liconan mukaan meillä on parempaa historiallista aineistoa liittyen Jeesukseen kuin keisari Augustukseen, jota pidetään merkittävimpänä Rooman keisareista. 

Historioitsijoilla on käytössään kuusi päälähdettä, kun he haluavat tutkia Augustuksen elämää ja tekoja. Näistä yksi on alle 4000 sanaa käsittävä hautajaiskirjoitus Augustuksen ajalta. Viisi muuta ovat 90-200 vuotta myöhäisempiä. Eivät siis silminnäkijälähteitä. 

Jeesuksesta meillä on käytössämme neljä evankeliumia, Jeesuksen elämäkertaa, jotka perustuvat silminnäkijöiden kuvauksiin. Evankeliumit on laadittu 20-65 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen. 

Uudessa testamentissa mainittu Paavali tunsi henkilökohtaisesti Jeesuksen alkuperäiset apostolit, jotka olivat Jeesuksen elämän, kuoleman ja ylösnousemuksen todistajia. 

Myös Paavali, jonka kirjeitä on säilynyt uudessa testamentissa, väitti itse kohdanneensa ylösnousseen. Paavalin kirjeet ovat evankeliumeitakin varhaisempaa materiaalia. 

Liconan mukaan meillä on siis verraten varhaista ja hyvää aineistoa käytettävissämme arvioidaksemme väitettä Jeesuksen historiallisesta ylösnousemuksesta. 

Kun tämä aineisto altistetaan tyypilliselle historiallisille kriteereille, ja erilaisia hypoteeseja verrataan näin saatuun historialliseen todistusaineistoon, paras historiallinen selitys näille historiallisille tosiasioille on hypoteesi siitä, että Jeesus todella nousi ylös kuolleista. 

Liconan sarjan 9. jakso antaa valitettavasti kovin puutteellisen käsityksen siitä historiallisesta näytöstä, joka meillä on Jeesuksen historiallisesta ylösnousemuksesta. Tämä puute palautuu pyrkimykseen pitää video mahdollisimman lyhyenä. Tämän puutteen voi kuitenkin korjata tutustumalla Liconan väitöskirjaan perustuvaan perusteelliseen tutkimukseen (n 700 sivua) The Resurrection of Jesus – A New Historiographical Approach (IVP Academics 2010). 

------------

Liconan Ylösnousemuksen vastaväitteitä -lyhytvideosarjan aiemmat osat: 

• Tiede todistaa, ettei Jeesus ole voinut nousta kuolleista? Osa 8
• Jeesuksen ylösnousemus on myöhäsyntyinen legenda?  Osa 7
• Jeesuksen vain luultiin kuolleen? Osa 6
• Ylösnousemus on pelkkä uskon asia? Osa 5
• Opetuslapset kokivat harhoja? Osa 4
• Opetuslapset varastivat Jeesuksen ruumiin?  Osa 3
• Ylösnousemus ja yhtäläisyydet pakanamysteereihin? Osa 2
• Evankeliumien ristiriitaisuudet? Osa 1

Neljä jännittävää asiantuntijavideota pääsiäisen tapahtumista

Pääsiäinen on kristikunnan tärkein juhla. Uskovat kaikkialla käyvät läpi Jeesuksen kärsimyshistoriaa ristinkuolemasta ylösnousemukseen. Oheisissa lyhytvideoissa, jotka olen poiminut YouTubesta uuden testamentin tutkimuksen eturivin asiantuntijat valaisevat pääsiäisen tapahtumia jännittävällä tavalla.

1) Tri Dirk Jongkind (Tyndale House) valaisee Jeesusken oikeudenkäyntiä Uuden testamentin vanhimman löydetyn tekstifragmentin (p52:  n. 120-150 jKr; Joh 18) pohjalta:

2) Brittiläinen Uuden testamentin tutkija tri Richard Bauckahm valaisee evankeliumien merkitystä silminnäkijätodistuksina:

3) Tri Peter Williams sekä tri David Instone Brewer katsovat lähemmin vanhaa juutalaista Talmudin tekstiä, joka vahvistaa Jeesuksen ristiinnaulitsemisen:

4) Tri Peter Williams summaa yhteen uuden testamentin historiallista todistusaineistoa siitä, että Jeesus todella nousi ylös kuolleista:

Pääsiäissaarna - Getsemanesta Golgatalle kirjoitusten mukaan

Hiljainen viikko on tullut. Pääsiäinen on käsillä. Kristikunnan suurin juhla pysäyttää kristityt yli kirkkokuntarajojen kaikkein tärkeimpien uskontotuuksien äärelle. Apostoli Paavali määritteli evankeliumin siten, että kaikkein luovuttamattominta on se mikä liittyy pääsiäiseen: 

”Minä johdatan teidät tuntemaan sen evankeliumin … jonka kautta te myös pelastutte … että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan, ja että hänet haudattiin, ja että hänet haudattiin ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan, ja että hän näyttäytyi…” (1 Kor. 15:1-5). 

Kärsimysviikko oli kirjoitusten täyttymys. Harhaan eksyvät ne, jotka yrittävät ymmärtää Jeesuksen kärsimystä ilman kirjoituksia. On näet mahdotonta ymmärtää pelkän inhimillisen järkeilyn pohjalta miksi Kristus, jos Hän kerran oli Kuningas ja Jumalan oma Poika, joutui häväistäväksi ja sekä ihmisten että Jumalan hylkäämäksi ristillä. 

”… jos olet Jumalan Poika astu alas ristiltä”, herjasivat ohikulkijat ihmisviisauden varassa (Matt. 27:40). Samoin oppineet päättelivät pilkallisesti, että ”Onhan hän Israelin kuningas; astukoon nyt alas ristiltä, niin me uskomme … vapahtakoon nyt Jumala hänet jos on häneen mielistynyt” (Matt. 27:42-43).

Nykypäivän ihmiset eivät puolestaan voi käsittää miten hyvä Jumala voisi rangaista omaa Poikaansa jostain mitä toiset ovat tehneet. Hänhän kuoli ”meidän syntiemme tähden”.

Monet liberaaliteologitkin ovat valmiita hylkäämään ristin merkityksen, koska eivät saa mahtumaan järkeen (!) sitä tosiasiaa, että Jumala rankaisi ristillä riippuvaa Poikaansa ”meidän syntiemme tähden”. Heidän mielestään sellainen ei ole edes mahdollista. 

Pääsiäisen salaisuus ei alistu järjen ruumiinavaukselle.

Jeesus itse ei kärsimysmatkaa tehdessään Getsemanen kautta Golgatalle tuntunut olevan huolissaan siitä mitä hänelle oli tapahtumassa. Toki Kristuskin kohtasi kärsimyksen mukanaan tuoman pelon ja kauhun. Kuitenkaan Hän itse ei nähnyt asiassa sen enempää teologista kuin moraalistakaan ongelmaa.

Jokaisella askeleella Hän halusi seuraajiensa ymmärtävän, että se mitä Hänelle tapahtuu ei ole inhimillinen tragedia, vaan Jumalan sanojen täyttymys.

Kärsimystien päässä häämötti voitto, joka, aivan samoin kuin hänen kärsimyksensä, ylitti kaiken inhimillisen järkeilyn. Orjantappurakruunusta huolimatta Hän oli oikea Kuningas.

Kun Pietari olisi halunnut säästää mestarinsa edessä olevalta kauhealta kärsimykseltä Jeesus nuhteli häntä siitä, että hän ei ajatellut ”sitä mikä on Jumalan vaan sitä mikä on ihmisten.” (Mark. 8:33).

Kun naiset itkivät ristiä kantavaa Kristusta Hän sanoi heille: ”…älkää minua itkekö…” (Luku. 23:28).

Opetuslasten yrittäessä estää Jeesuksen joutuminen vangitsijoidensa käsiin Vapahtaja muistutti heitä: ”Luuletteko, etten voisi rukoilla Isääni, niin että hän lähettäisi heti minulle enemmän kuin kaksitoista legioonaa enkeleitä? Mutta kuinka silloin kävisivät toteen kirjoitukset, jotka sanovat, että näin pitää tapahtua? …. Tämä kaikki on tapahtunut, että profeettain kirjoitukset kävisivät toteen.” (Matt. 26:53-54, 56). 

Pääsiäisenä ei ole tarkoitus sääliä Kristusta, vaan riemuita Hänen kanssaan siitä, että Hän kärsi ja kuoli ”meidän syntiemme tähden” kirjoitusten mukaan. Jeesus tiesi mitä Hän teki vaikka tiesi mitä oli tulossa.

Pääsiäisen sanoman tulisi saada meidät painamaan päämme kiitolliseen rukoukseen. Kristus kärsi rangaistuksen meidän puolestamme: ”Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä olisi rauha” (Jes 53:5).

Joka etsii rauhaa Jumalan kanssa, jonka on synneillään vihoittanut, löytää sen Kristuksen ristissä. Joka etsii omantunnon rauhaa synneistä, jotka syyttävät, löytää sen Kristuksen ristissä. 

Jumalan Pojan ristin kärsimys loukkaa syntiensä todellisuudesta vieraantuneen ihmisen moraalista herkkähipiäisyyttä. Emme ymmärrä emmekä kestä katsoa ristillä riippuvaa Kristusta, koska emme mielestämme ole niin pahoja, että sellaiseen olisi ollut aihetta. Niinpä risti todistaa syntiensä sokaisemalle järkeilijälle vain Jumalan julmuudesta eikä rakkaudesta.  Meidän pitäisi palvoa, mutta pilkkaamme.

Pääsiäinen pakottaa meidät kohtaamaan todellisuuden omasta syntisyydestämme. Risti osoittaa, että meidän syntimme ovat todellinen ongelma. Kukaan älköön ristin juurella erehtykö imartelemaan itseään ajattelemalla ristin kärsimyksen olleen tarpeettoman julma. Emme ymmärrä synnistä rahtuakaan, jos torjumme meille ristillä tarjotun verisen sovituksen.

Se ei sovi meidän makuumme? Se tuntui sopivan Jumalalle. Meidän mielipiteellämme ei ole merkitystä. Synneillämme on.

Kun ymmärrämme, että ”hän kuoli meidän syntiemme tähden” tämän hirveän kuoleman ymmärrämme Jumalan rakkauden syvyyden, joka meille tarjotaan Jeesuksessa. Ristiä katsoessamme saamme todeta: ”Noin pitkälle Kristus oli valmis menemään lunastaakseen minut synneistäni Jumalan omaisuudeksi!”

Niin kuin on kirjoitettu: ”Hän joka oli rakastanut omiansa, jotka maailmassa

olivat, osoitti heille rakkautta loppuun asti” (Joh. 13:1). Ja vielä: ”Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäviensä edestä. Te olette minun ystäviäni…” (Joh. 15:13).

Sovitus ei ollut tapahtuma, jossa väkivaltainen Jumala löi ristille vastentahtoisen Poikansa, vaan tapahtuma, jossa Isä antoi Poikansa tulla maailmaan kuollakseen vapaaehtoisesti ja siten vapauttaakseen kaikki Häneen uskovat synnin rangaistuksesta ja vallasta. 

Järki ei tätä hyväksy eikä ota sitä vastaan ja jää siksi synnin valtaan. 

Pääsiäinen ei päättynyt ristin kuolemaan. Ei hautaan. 

”…nousi kuolleista kolmantena päivänä kirjoitusten mukaan ja näyttäytyi”, kirjoitti Paavali.

Olemme ensimmäisiä opetuslapsia etuoikeutetummassa asemassa siinä suhteessa, että saamme katsoa pääsiäistä ylösnousemuksesta käsin. Tiedämme kaiken päättyneen hyvin. Jeesus voitti kuoleman. Me saamme iloita ja riemuita ristin voitosta, koska Jeesus voitti kuoleman ja nousi ylös.

Getsemanesta Golgatalle kaikki meni kirjoitusten mukaan – ”by the Book”.

Älä sääli Kristusta. Ylistä Häntä!

Kristus on ylösnoussut! - Johannes Krysostomoksen pääsiäissaarna

Johannes Krysostomos (347–407) oli yksi kuuluisimmista Konstantinopolin piispoista ja kreikkalaisista kirkkoisistä.  Hänet tunnetaan muun muassa hänen nimeään kantavasta ortodoksisen kirkon liturgiasta, jälkeen jääneistä useista saarnoistaan ja kirjeistään. Johannes Krysostomoksen pääsiäissaarna on kuuluisa. Se luetaan joka pääsiäinen pääsiäisyön jumalanpavleuksessa kaikissa ortodoksisissa kirkoissa, mutta ansaitsisi tulla luetuksi muissakin kirkoissa ja seurakunnissa. Turhaan ei Krysostomos saanut lempinimeään "Kultasuu".  Näin Krysostomos:

Kristus nousi kuolleista!  

Se, joka on hurskas ja rakastaa Jumalaa, iloitkoon tästä hyvästä ja riemuisasta juhlasta.

Joka on oikeamielinen palvelija, tulkoon riemuiten Herransa iloon.

Joka on paastoten kilvoitellut, iloitkoon palkasta.

Joka on ensimmäisestä hetkestä työtä tehnyt, ottakoon tänään vastaan oikeudenmukaisen ansion.

Joka tuli kolmannen hetken jälkeen, ilolla viettäköön juhlaa.

Joka saapui kuudennen hetken jälkeen, älköön lainkaan tunteko pelkoa: kukaan ei menetä mitään.
Joka tuli niin myöhään kuin yhdeksännellä hetkellä, tulkoon mukaan hänkin, lainkaan epäröimättä.
Joka saapui vasta yhdennellätoista hetkellä, älköön olko huolissaan viivästymisestään, sillä valtias on jalomielinen:


hän ottaa vastaan viimeisen niin kuin ensimmäisenkin,

hän suo levon yhdennentoista hetken työntekijälle kuten ensimmäisestä hetkestä työtä tehneelle.

Viimeisenkin hän armahtaa ja ensimmäisestä pitää huolen:
tuolle hän antaa, tälle lahjoittaa.


Hän ottaa vastaan teot ja hyväksyy aikeenkin.

Hän antaa arvon työlle ja aikomustakin hän kiittää.


Siis tulkaa kaikki sisälle Herranne iloon.
Niin ensimmäiset kuin toiset, iloitkaa juhlasta.

Rikkaat ja köyhät, riemuitkaa toinen toistenne kanssa.

Kilvoittelijat ja välinpitämättömät, kunnioittakaa tätä päivää.

Te, jotka paastositte, ja te, jotka ette paastonneet, riemuitkaa tänä päivänä.

Pöytä on runsas, syökää ylenpalttisuudessa.

Älköön kukaan poistuko nälkäisenä, sillä juhlaruokaa on paljon.

Riemuitkaa kaikki oikeamielisyyden rikkaudesta.
Riemuitkaa kaikki uskon juhlapidoista.

 

Älköön kukaan valittako puutetta, sillä yhteinen valtakunta on ilmestynyt.

Älköön kukaan itkekö rikkomuksiaan, sillä anteeksiantamus on noussut haudasta.

Älköön kukaan pelätkö kuolemaa, sillä Vapahtajan kuolema on meidät vapauttanut:


kuoleman hallussa pitämä kukisti kuoleman.

Tuonelaan laskeutuessaan hän hävitti tuonelan.

Hän tuhosi sen, joka oli hänen lihaansa maistanut.

 

Ja tätä odottaessaan Jesaja huudahti ja sanoi: 

"Tuonela kukistui kohdatessaan sinut alhaalla". (Jes.14:9)

Se kukistui ja niin se kohtasi loppunsa.

Se kukistui ja se saatettiin häpeään.

Se kukistui ja niin se kuoletettiin.

Se kukistui ja niin se menetti valtansa.

Se kukistui ja pantiin kahleisiin.

Se otti ruumiin, mutta kohtasi Jumalan.

Se otti maan tomua, mutta kohtasi taivaan.

Se otti, mitä näki mutta kukistui siihen, mitä ei nähnyt.


"Kuolema, missä on sinun otasi?

Tuonela, missä on sinun voittosi?

Kristus nousi kuolleista ja hävitti voimasi.

Kristus nousi kuolleista ja pahuuden henget tuhoutuivat.
Kristus nousi kuolleista ja elämä hallitsee.

Kristus nousi kuolleista, eikä kukaan kuollut ole haudassa.

Sillä Kristus nousi kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista." (1 Kor. 15:20)

 

Hänelle olkoon kunnia ja valta iankaikkisesta iankaikkiseen. 

Aamen.

-----------------------
PS: Blogini alkuperäinen otsikko oli "Kirkkoisä Athanasioksen pääsiäissaarna". Kiitos kaikille ortodoksiystäville, jotka nopeasti huomauttivat (kts. kommentit alla), että kyse on Johannes Krysostomoksen, eikä Athanasioksen, pääsiäissaarnasta. Tämä harmillinen erehdys johtui siitä, että saarna liitetään Athanasioksen nimiin lähteenäni olleessa Lauri Vartiaisen vuonna 2009 pitämässä luennossa "Mitä kirkkoisät puhuvat pääsiäisestä". Pitääpä laittaa palautetta Laurille :)

Pitkäperjantain kärsivä Kristus on kaikki mitä Jumala vaatii ja ihminen tarvitsee

”Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen minkä itse olin saanut: että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan…” (1 Kor. 15:3).

Paavali tiivistää pelastavan evankeliumin sisällön 1 Kor 15 luvussa Jeesuksen kuolemaan, hautaamiseen, kuolleista nousemiseen ja sitä seuraaviin ilmestymisiin. Tämä kaikki tapahtui pääsiäisenä ”kirjoitusten mukaan”. Siksi Pääsiäinen on samalla kertaa pelastuksen evankeliumin ja Jumalan sanan lupausten juhla.

Pääsiäisenä on kyse asioista, jotka Paavalin mukaan ovat, mitä pelastuksen tulee, Raamatun  tärkeysjärjestyksessä ”ennen kaikkea”. Kristitty siksi tekee hyvin pysähtyessään kiireettömästi mietiskelemään pääsiäisenä näitä kaikkein tärkeimpiä asioita.

Pitkäperjantai muistuttaa Jeesuksen ristinkuolemassa, joka Paavalin mukaan on tapahtunut meidän syntiemme tähden. Hän tuli tähän maailmaan ”antaakseen henkensä lunnaiksi monen edestä” (Mark. 10:45). Jeesus sovitti ristinkuolemallaan kaikkien Häneen uskovien kaikki synnit ottamalla ristinpuulla heidän paikkansa, kantamalla heidän puolestaan heidän rangaistuksensa viimeistä pisaraa myöten. Jesaja kuvasi tätä sijaissovituskuolemaa näin: ”…hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut … Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme…” (Jes. 53:5-6).

Kirjoitusten mukaan

Paavali sanoi Jeesuksen kuoleman tapahtuneen ”kirjoitusten mukaan”. Tämä on jännittävä sanapari. Jeesus täytti elämällään, kärsimisellään ja kuolemallaan Pyhät kirjoitukset. Jeesus itse sanoi kärsimyksistään, että ”…tämä kaikki on tapahtunut että profeettain kirjoitukset kävisivät toteen” (Mt. 26:56).  Evankeliumeissa viitataan tähän tosiasiaan toistuvasti. Usein suoraan, toisinaan epäsuorasti. Kirjoitusten täyttyminen on niin erottamaton osa Jeesuksen kärsimystietä, että Paavalikaan ei voi jättää huomioimatta, että kaikki tapahtui Jeesukselle ”kirjoitusten mukaan”. Hänhän kertoi välittävänsä eteenpäin sen minkä itse oli saanut.

Kuolemaansa edeltävällä viikolla Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin: ”Ja saatuansa nuoren aasin Jeesus istui sen selkään, niin kuin kirjoitettu on: ’Älä pelkää, tytär Siion; katso, sinun kuninkaasi tulee istuen aasin varsan selässä” (Jh. 12:14-15 --> Sak. 9:9). Kaikki hänen lähimmät opetuslapsensa jättivät hänet ratkaisevalla hetkellä yksin: ”Tänä yönä te kaikki loukkaannutte minuun; sillä kirjoitettu on: ’Minä lyön paimenta, ja lauman lampaat hajotetaan’” (Mt. 26:31 --> Sak. 13:7). Hän tiesi, että hänet kavalletaan: ”En minä puhu teistä kaikista: minä tiedän, ketkä olen valinnut; mutta tämän kirjoituksen piti käymän toteen: ’Joka minun leipääni syö, on nostanut kantapäänsä minua vastaan’” (Jh. 13:8 --> Ps. 41:10). Jeesus lavastettiin pahantekijäksi: ”…minussa pitää käymän toteen tämän, mikä kirjoitettu on: ’Ja hänet luettiin pahaintekijäin joukkoon’” (Lk. 22:37 --> Jes. 53:12). Jopa ristille riisutun Jeesuksen vaatteiden kohtalo oli kirjoituksissa ennustettu: ”Sentähden [sotilaat] sanoivat toisillensa: ’Älkäämme leikatko sitä rikki, vaan heittäkäämme siitä arpaa, kenen se on oleva’; että tämä kirjoitus kävisi toteen: ’He jakoivat keskenään minun vaatteeni ja heittivät minun puvustani arpaa’” (Jh. 19:24 --> Ps.22:19). Vapahtajan kärsimystaistelun ollessa ankarimmillaan hän tuskansakin keskellä viittasi kirjoitusten täyttymiseen: ”Ja yhdeksännen hetken vaiheilla Jeesus huusi suurella äänellä: ’Eeli, Eeli lama sabaktani?’ Se on: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” (Mt. 27:46 --> Ps. 22:2). Jeesukselta ei murrettu luita ristillä  niin kuin hänen rinnallaan riippuvilta ryöväreiltä, sillä Jeesus oli kirjoituksissa luvattu Jumalan virheetön pääsiäislammas: ”Sillä tämä tapahtui, että kirjoitus kävisi toteen: ’Älköön häneltä luuta rikottako’. Ja vielä sanoo toinen kirjoitus: ’He luovat katseensa häneen, jonka he ovat lävistäneet’" (Jh. 19:36-37 --> 2 Ms. 12:46 ja Sak. 12:10).

Jeesus ei tarvitse meidän sääliämme

Jeesuksen kärsimystie on täynnä Pyhien Kirjoitusten tienviittoja. Pääsiäisenä meidän ei siksi tarvitse sääliä kärsivää Kristusta. Hän ei tarvitse eikä odota meidän sääliämme, niin kuin on kirjoitettu: ”…älkää minua itkekö” (Lk. 23:28).  Jeesuksen kuolema ristillä ei ollut onneton tapaturma tai myttyyn mennyt yritys perustaa Jumalan valtakunta maan päälle. Hän ei ollut vain hyvän asian puolesta kuoleva moraalinen marttyyri. Jeesuksen kuolema ei ollut suuri murhenäytelmä, vaan Jumalan tarkkaan suunnittelema täsmäisku (Apt. 2:23; 3:18; 4:28) kaikkia pimeyden ja kuoleman turmiovaltoja vastaan, joista Kristus ristillään sai voiton sovittaessaan syntimme. Oikea vastaus Pitkäperjantaihin pääsiäisenä 2012 ei ole inhimillinen murhe vaan ylistys ja usko Jumalan Kristukseen, joka täytti kirjoitukset (Lk. 24:17, 25-32).

Synnit on anteeksiannettu!

Mitä se merkitsee meille tänä päivänä, että Jeesus kuoli syntiemme tähden kirjoitusten mukaan?

Jeesuksen kärsimys ei ollut sattumaa. Kaikki tapahtui ”kirjoitusten mukaan”. Tällä tavoin Jumala on antanut meille todistuksen siitä, että Jeesus nasaretilainen oli Hänen lähettämänsä luvattu Kristus. Tällä tavoin olemme myös saaneet todistuksen korkeimmalta mahdolliselta taholta, Jumalalta itseltään, että ristillä Jeesuksen kuolemassa meidän syntimme ja rikkomuksemme ovat todella sovitetut ja anteeksiannetut, kun uskomme Häneen. Siksi Paavali sanoo: ”Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan.”

Yksin Kristuksen ristinkuolemaa katselemalla syntien kauhistama omatunto löytää levon. Ristinpuulla on kaikki mitä Jumala vaatii ja ihminen tarvitsee. Jeesuksen kuolema oli sijaissovituskuolema, joka osoitti Jumalan vihan syntiä kohtaa ja samalla kantoi sen rakkaudesta syntisiin.

Meidän rikkomuksemme, meidän pahat tekomme, meidän syntivelkamme olivat hänen päällänsä ja siksi Kristukseen uskovalla on rauha Jumalan kanssa. Jeesus otti meidän paikkamme, antoi lunnaiksi itsensä ja maksoi kärsimisellään meidän velkamme. Emme ole Jumalalle enää mitään velkaa! Hän ei vaadi omaltatunnoltamme enää mitään. Hän sai täyden maksun synneistämme. Meillä on nyt rauha. Kiitos Jumalan Kristuksen.

Tänä pitkänäperjantaina sadamme Skotlantilaisen tunnustuksen (1560) sanoin juhlavasti ”julkisesti tunnustaa”: 

”Uskomme, että hänet, Jumalan puhdas ja viaton karitsa, tuomittiin maallisen tuomarin edessä, jotta meidät päästettäisiin synneistämme Jumalan tuomioistuimen edessä. Uskomme, että Jeesus ei kärsinyt ainoastaan julmaa ristinkuolemaa, joka oli Jumalan kiroama, vaan että hän myös kärsi hetken Isänsä vihaa, jonka syntiset olivat ansainneet. Kuitenkin me tunnustamme julkisesti, että Jeesus pysyi ainoana syvästi rakastettuna ja siunattuna Isänsä Poikana jopa niissä tuskissaan ja piinassaan, jotka hän kärsi ruumiissaan ja sielussaan sovittaakseen täydellisesti kansansa synnit. Tunnustamme julkisesti, että ei ole olemassa mitään muuta syntiuhria. Jos ketkä tahansa kiistävät tämän, emme epäröi sanoa, että he herjaavat ja pilkkaavat Kristuksen kuolemaa ja hänen meille hankkimaansa iankaikkista sovitusta.” (Skotlantilainen tunnustus, 9. Kristuksen kuolema, kärsimys ja hautaaminen)

VIDEO: On perjantai, mutta sunnuntai tulee!

Postasin tämän videon jo vuosi tai pari sitten, mutta se ansaitsee tulla katsotuksi uudestaankin jälleen näin pääsiäisenä.

Kaikille Uskon Puolesta -blogin lukijoille toivotan tämän videon myötä siunattua ja rauhallista Pääsiäistä.

"Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin" - Joh. 1:29

• http://www.ignitermedia.com/mini-movies/20/Sundays-Comin

Pääsiäisaterian ajankohta - Uuden testamentin kenties visaisin ristiriita ratkeaa

Cambridgen yliopiston tutkija, professori Colin Humphreys on uutuuskirjassaan ”The Mystery Of The Last Supper” avannut jälleen kysymyksen Jeesuksen viimeisen ehtoollisen, eli pääsiäisaterian ajankohdasta. Sanon "jälleen", sillä kyseinen uuden testamentin ongelma on tuttu jokaiselle teologille.

Lyhyesti kyse on siitä, että synoptikot (Matteus, Markus ja Luukas) sijoittavat ehtoollisen varsinaiseksi pääsiäisateriaksi, eli samaan aikaan kuin juutalaiset  nauttivat pääsiäisaterian. Johanneksen evankeliumissa Jeesuksen kerrotaan kuolevan ristillä, kun temppelissä vasta teurastetaan pääsiäislampaita eli vuorokautta aiemmin.

The Telegraph lehti toteaa aivan oikein, että tätä ristiriitaa on pidetty yhtenä Uuden testamentin pääsiäiskuvausten kaikkein kiperimpänä ongelmana.

Pääsiäisen alla ilmestynyttä kirjaa en ole ennättänyt saada käsiini, joten olen uutistietojen varassa. Mutta niiden perusteella Humphreys esittää kirjassaan mielenkiintoista ratkaisua synoptikkojen  ja Johanneksen pääsiäisateriaa koskevien manintojen väliseen ongelmaan.

Humphreys päätyy ratkaisuun, jossa yhdistyy raamatullinen, historiallinen ja astronominen tutkimus. Hänen mukaansa selitys piilee siinä, että Johanneksen ja synoptikkojen kuvaus perustuu erilaisiin kalenterikäytäntöihin. Synoptikot esittävät asian vanhan juutalaisen kalenterin pikemminkin kuin virallisen kuunkiertoon perustuvan kalenterin, joka oli laajalti käytössä Jeesuksen kuoleman aikana ja yhä on, mukaisesti.

Jeesuksen ajan kalenterieroihin perustuva ratkaisu vaikuttaa hyvin mahdolliselta. Loppujen lopuksi kyse evankeliumien kerronnallisten erojen välillä on kahden rinnakkaisen viikonpäivän muodostamasta ongelmasta. Kuolleen meren kääröjen pohjalta tiedämme, että Jeesuksen aikana uskonnollisilla juutalaisilla oli erilaisia kalentereita. Niistä johtuen kilpailevien juutalaisryhmien viikkosapattikin saattoi joissain tapauksissa osua vierekkäisille päiville. Samoin suuremmat juhlapyhät saattoivat osua rinnakkaisille päiville.

Kalenterieroihin perustuvasta ratkaisusta olen itse kirjoittanut viime vuonna ilmestyneessä kirjassa Jumalan Sana – Inspiroitu ja erehtymätön (Kuva ja Sana, 2010) ja siteerannut siinä laajasti teologian tohtori William Lane Craigin kuvailemaa mallia. Siihen on tässä hyvä viitata, koska se osoittaa konkreettisesti mistä synoptikkojen ja Johanneksen välisessä ongelmanratkaisussa voi olla kyse.

Miltä siis näyttäisi mainitun uuden testamentin kenties visaisimman ongelman ratkaisu käytännössä? Craig havainnollista asiaa seuraavasti:

Ristiinnaulitsemisen päivä ja ajankohta. Kaikki lähteet ovat yksimielisiä siitä, että Jeesus ristiinnaulittiin perjantaina. Kiista koskee sitä osuiko pääsiäinen torstaille vai perjantaille. Synoptikot näyttävät esittävän, että Jeesuksen viimeinen ateria opetuslasten kanssa torstaina tai perjantaina oli pääsiäisateria. Johannes on samaa mieltä siitä, että Jeesus nautti pääsiäisaterian yhdessä opetuslastensa kanssa torstai-iltana yläsalissa ennen kavaltamista ja pidätystään. Mutta Johanneksen mukaan juutalaiset johtomiehet halusivat päästä Jeesuksesta eroon ennen pääsiäisateriaa perjantai-iltana. Oliko pääsiäinen siis torstaina vai perjantaina? Tästä kiistassa on kyse (ja toivottavasti tämä asettaa asian oikeaan perspektiiviin).

Yksi mahdollisuus on, että Johannes on siirtänyt pääsiäistä perjantaille saadakseen Jeesuksen kuoleman osumaan yhteen temppelissä tapahtuneen pääsiäislampaan teurastuksen kanssa. Mutta ehkei sittenkään.

Ensimmäisen vuosisadan Palestiinassa oli kilpailevia kalentereita, jonka johdosta uhraaminen on voinut osua useammalle kuin yhdelle päivälle. Fariseukset ja Galileassa asuvat ihmiset katsoivat päivän alkavan auringonnoususta ja päättyvän seuraavaan auringonnousuun. Saddukeukset ja Juudean asukkaat sen sijaan laskivat päivän alkamisen ja päättymisen auringonlaskusta seuraavaan auringonlaskuun. Nykyisin olemme omaksuneet, mielestäni varsin omituisen käytännön, jonka mukaan päivä alkaa keskiyöllä ja jatkuu seuraavaan keskiyöhön. Tämä päivien erilainen laskutapa heilauttaa tiettyjen tapahtumien ajoittamista, kuten oheisesta kaaviosta voidaan nähdä.

Pääsiäislampaat uhrattiin Nisankuun 14. Päivänä. Galilealaisen laskutavan mukaan 14. Nisankuuta alkoi noin kello 6:00 aamulla päivänä, jota me kutsumme torstaiksi. Juudealaisilla 14. Nisankuuta alkoi kuitenkin vasta 12 tuntia myöhemmin noin kello 18:00 torstai-iltana. Kun siis juutalaisia säädöksiä seuraava galilealainen teurasti pääsiäislampaan iltapäivällä Nisankuun 14. päivänä, minä päivänä hän tarkalleen ottaen sen uhrasi? Torstaina. Mutta minä päivänä juudealainen uhrasi oman lampaansa Nisankuun 14. päivänä? Perjantaina! Illan tultua hän sitten juhlii pääsiäisaterian äärellä, oman laskutapansa mukaan, Nisankuun 15. päivänä.

Voidakseen ottaa huomioon sekä galilealais-farisealaiset samoin kuin juudealais-saddukealaiset näkökohdat oli temppelipappien toimitettava pääsiäisuhreja sekä torstaina että perjantaina. Galilealaisena, samoin tietäen lähestyvän kiinniottamisensa, Jeesus päätti juhlia pääsiäistä torstai-iltana. Jeesuksen pidätyksestä vastanneet ylipapit ja kirjanoppineet sen sijaan seurasivat juudealaista kalenteria, Johanneksen mukaan.

Vaikka meillä ei ole todisteita siitä, että pääsiäisuhreja uhrattiin molempina päivinä on sellainen ratkaisu hyvin mahdollinen. Jerusalemin väkimäärä paisui pääsiäisjuhlan aikaan 125 000:een. Temppelipappien olisi ollut logistisesti mahdotonta uhrata riittävästi lampaita noin suuren ihmismäärän tarpeisiin kello 15:00 ja kello 18:00 välillä yhden iltapäivän aikana. Heidän on täytynyt uhrata useampana päivänä, mikä tekee täysin mahdolliseksi sen, että Jeesus opetuslapsineen juhli pääsiäistä torstaina ennen kiinniottamistaan.

(Lainaus kirjasta: Jumalan Sana – Inspiroitu ja erehtymätön, toim. Petri Mäkilä ja Pasi Turunen, Kuva ja sana 2010, s. 147-149)

Sinänsä Craigin selitys vaikuttaa uskottavalta ja täysin mahdolliselta semminkin kun myös Humphreys paikallistaa ratkaisun Jeesuksen ajan kalenterieroihin. Humphreys päätyy omassa esityksessään siirtämään pääsiäisaterian perinteisen torstain paikalta keskiviikkoiltaan. Tähän nimenomaiseen kysymykseen en osaa lehtitietojen valossa ottaa kantaa. Mutta kysymys kalenterieroista ratkaisuna on sinänsä varmasti oikean suuntainen.

Visainen uuden testamentin pulma pääsiäisaterian ajankohdasta on siksi enemmänkin näennäinen. Se on lähinnä kirjallinen jännite–ei faktuaalinen–samasta asiasta kertovien eri lähteiden välillä, ja perustuu aukkoihin pikemminkin omassa kuin evankeliumin kirjoittajien tietämyksessä. Kirjallinen "ristitiita" on luonteavasti selitettävissä historiallisesti huomioimalla mainittu kalentereihin sisältyvä heitto. Kuten professori Humphreys toteaa The Telegraph lehden haastattelussa: ”Riippumatta siitä mitä mieltä ollaan Raamatusta juutalaiset eivät taatusti olisi erehtyneet sekoittamaan pääsiäisateriaa johonkin toiseen ateriaan. Siksi on todella vaikeaa ajatella, että evankeliumit esittäisivät tässä asiassa toistensa kanssa ristiriitaista tietoa.”

Useasti pääsiäiskertomuksiin liitettyjä eroavaisuuksia liioitellaan tarpeettomasti. Kuten William Lane Craig toteaa kerronnalliset eroavaisuudet koskevat  pääsiäistapahtumien historiallisen kovan ytimen kannalta toissijaisia kysymyksiä. Siksi niihin keskittyminen helposti saa unohtamaan miten monissa tärkeissä asioissa evankeliumit pitävät yhtä:

Roomalaiset ristiinnaulitsivat Jeesus nasaretilaisen pääsiäisjuhlan aikaan. Juutalaisten sanhedrin syytti häntä jumalanpilkasta. Tämän vuoksi hänet oli vangittu ja tuomittu minkä jälkeen häntä pilkattiin Pilatuksen edessä syytettynä maanpetoksesta. Hän kuoli joidenkin tuntien perästä ja haudattiin perjantai-iltapäivänä Joosef arimatialaisen hautaan, joka suljettiin kivellä. Eräät Jeesuksen naisseuraajat, Maria Magdaleena heidän joukossaan, jotka olivat seuranneet hänen hautaamistaan, vierailivat varhain sunnuntaiaamuna haudalla ja löysivät sen tyhjänä. Sen jälkeen Jeesus ilmestyi elävänä opetuslapsilleen, mukaan lukien Pietarille, jotka alkoivat julistamaan sanomaa hänen ylösnousemuksestaan. Kaikki neljä evankeliumia todistavat yhteneväisesti näistä tosiasioista.  (s. 150)

------

Mitä Jeesuksen ylösnousemus todistaa?

"Hän kurkisti sisään ja näki käärinliinojen olevan siellä..." (Joh. 20:5)

Evankeliumit kertovat Jeesuksen nouseen kuolleista kolme päivää hautaamisen jälkeen. Ylösnousemus on historiallinen tapahtuma. Mutta mikä on tämän tapahtuman merkitys? Tunnettu raamatunopettaja R. A. Torrey luettelee kuusi kristinuskolle keskeistä asiaa, joista ylösnousemus todistaa:

1. Kristuksen ylösnousemus kuolleista todistaa, että on olemassa Jumala, ja että Raamatun Jumalan on tosi Jumala.

2. Kristuksen ylösnousemus kuolleista todistaa, että Jeesus oli Jumalan lähettämä opettaja. Hän sai sanomansa Jumalalta. Hänen sanansa olivat Jumalan omia sanoja. Siksi tuo sanoma on ehdottoman erehtymätöntä.

3. Kristuksen ylösnousemus kuolleista todistaa Hänen olevan Jumalan Poika.

4. Kristuksen ylösnousemus kuolleista todistaa, että eräänä päivänä edessä on suuri tuomiopäivä.

5. Kristuksen ylösnousemus kuolleista todistaa, että jokainen Kristukseen uskoava on saanut kaikki syntinsä anteeksi.

6. Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus kuolleista todistaa, että kaikki jotka elävän uskon kautta liittyvät Kristukseen saavat kerran ylösnousemuksen kuolleista.

Herättämällä Jeesuksen kuolleista Jumala itse todisti Jeesuksen sanojen ja tekojen puolesta. Vaikka ihmiset tuomitsivat Jeesuksen kuolemaan syytettynä jumalanpilkasta Jumala osoitti Jeesuksen puhuneen totta herättämällä tämän kuolleista.

Pääsiäisen huipentuma on siksi Jumalan antama todistus siitä, että kristinuskon sanoma on totta ja uskomisen arvoinen. Jumala itse on sitoutunut Jeesuksen sanoihin.

-----

Käärinliinan kasvot 3D - Jeesuksen todelliset kasvot?

Kiehtova dokumentti Torinon käärinliinoista. Avatar jää toiseksi. Mihin kaikkeen nykyään pystytäänkään. Tässä huikean jännittävä traileri:




History Channelin tuottama dokumentti löytyy kokonaisuudessaan YouTubesta alkaen tältä sivulta: The Real Face Of Jesus

VIDEO: Risti vai kidutuspaalu? Miten Jeesus kuoli?

Pitkänäperjantaina kristikansa hiljenee muistelemaan Jeesuksen sovituskuolemaa ristillä.

Jehovan todistajat väittävät kuitenkin, että Jeesus ei kuollut ristin muotoisella puulla, vaan pystypaalussa. Puun muoto, jolla Jeesus antoi henkensä, ei tietenkään ole kristinuskon ydinkysymyksiä, eikä vaikuta siihen mitä Jeesus kuolemallaan sai aikaan.

Vartiotorni-seura kuitenkin väittää ehdottomalla varmuudella, että "ei ole lainkaan todisteita" sen puolesta, että Jeesus kuoli ristinmuotoisella puulla.

Oheinen YouTube video on katkelma Patmos Lähetyssäätiön TV7:lle tuottamasta ja toimittamastani Ristitulta -ohjelmasta. Tässä jaksossa käsiteltiin Jehovan todistajia ja kuultiin nuoren liikkeestä eronneen Timon todistus. Tämä lyhyt ohjelmassa nähty segmentti pureutuu ristin historillisiin todisteisiin.

(Jostain kuman syystä en saa 16:9 kuvasuhteessa olevaa kuva-aineistoa asettumaan YouTube näyttöön oikein, vaan ruudussa näkyy vain 2/3 ruudusta. Kunnes saan asian korjattua miellytävämmän katsojaelämyksen voi halutessaan varmistaa tästä linkistä: Risti vai kidutuspaalu?)

On perjantai - Mutta sunnuntai tulee! (VIDEO)

-----------

• CBN:n hieno pääsiäissivusto:The Life, Death and Resurrection of Jesus Christ

Jeesus - Kuninkaani! - Tunnetko jo Hänet? (VIDEO)

Tähän videoon en koskaan väsy. Edesmenneen S. M. Lockridgen vetäisy. Jeah! That's My King! Siunattua pääsiäisen aikaa kaikille blogin lukijoille.

Pääsiäisen suuri haaste

Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti.
Ja haudoissa oleville elämän antoi.

Pääsiäinen on kristikunnan suurin juhla. Periaatteessa suurempi kuin joulu. Jokainen neljästä evankeliumista kertoo Jeesuksen kärsimyksestä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Vain kahdessa kerrotaan Jeesuksen syntymästä. Kristikansa on viettänyt ja juhlistanut pääsiäistä alusta lähtien kaikkina aikoina. Joulua on alettu juhlia vasta myöhemmin.

Pääsiäinen sisältää sanoman, joka ennen kaikkea muuta on saatettava ihmisille tiedoksi, koska syntisen ihmisen pelastus ikuisesta kadotuksesta riippuu siitä. Apostoli Paavali sanoo:

Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut:
että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan,
ja että hänet haudattiin
ja että hän nousi kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan
ja että hän näyttäytyi Keefaalle, sitten niille kahdelletoista. Sen jälkeen hän näyttäytyi yhtä haavaa enemmälle kuin viidelle sadalle veljelle, joista useimmat vielä nytkin ovat elossa, mutta muutamat ovat nukkuneet pois. Sen jälkeen hän näyttäytyi Jaakobille, sitten kaikille
apostoleille. Mutta kaikkein viimeiseksi hän näyttäytyi minullekin…
(1 Kor. 15:3-8)

Kristillisen uskon ydin, sen syntyminen, on kietoutunut Paavalin mainitsemiin tapahtumiin. Ne ovat historiallisia tapahtumia. Ei vain siksi, että ne ovat menneisyydessä. Ei vain siksi, että ne ovat merkittävästi vaikuttaneet historian kulkuun. Vaan siksikin, että ne ovat ihan oikeasti tapahtuneita tosiasioita. Kristillisen seurakunnan syntyä on mahdotonta ymmärtää ilman mainittuja tapahtumia.

Jos Jeesus ei olisi noussut kuolleista, olisi vaikeaa, ellei mahdotonta, käsittää miksi Jeesuksen opetuslapset pian Hänen kuolemansa jälkeen ryhtyivät julistamaan Hänen ylösnousemistaan kuolleista. Juutalaisuus tarjosi tuohon aikaan lukuisia eri tapoja puhua Jumalan hurskaiden palvelijoiden pääsystä Jumalan luo kuoleman jälkeen. Toisen temppelin ajan juutalainen kirjallisuus on täynnä kertomuksia pyhistä, joiden sielut ovat tulleet korotetuksi Jumalan luo, kolmanteen taivaaseen, paratiisiin, taivaan tähtien joukkoon, Aabrahamin helmaan tms.

Jeesuksen ajan juutalaisuudessa ”ylösnousemus” (kreik. anastasis) tarkoitti yksiselitteisesti ruumiillista kuolleista heräämistä. Juutalaiset, joita ensimmäiset opetuslapset poikkeuksetta olivat, uskoivat sen tapahtuvan vasta hamassa eskatologisessa tulevaisuudessa kaikille hurskaille yhtä aikaa (kts. Joh. 11:24). Jos opetuslapset olisivat pelkästään halunneet vaalia Jeesuksen muistoa ja opetusta, tai sanoa Hänen sielunsa tulleen korotetuksi Jumalan luo, he eivät olisi puhuneet ylösnousemuksesta, joka niin juutalaisten kuin pakanoidenkin keskuudessa ymmärrettiin yksiselitteisesti tarkoittavan jotain mikä koskettaa ruumista. Juutalaiset uskoivat sen tapahtuvan aikojen lopulla. Kreikkalaiset pitivät sitä muuten vain hölynpölynä (Apt. 17:32), koska heille pelastuminen merkitsi sielun vapautumista ruumiin vankilasta, kuten Platon opetti. Kuka nyt enää haluaisi takaisin ruumiiseen?

Pelkästään propagandistisista syistä opetuslasten olisi kannattanut ryhtyä julistamaan ”evankeliumia” siitä, että hurskaan Jeesuksen sielu oli kuoleman jälkeen tullut korotetuksi taivaaseen. Näin evankeliumi olisi lähtökohtaisesti ollut tavallaan hyväksyttävämpi niin juutalaisia kuin kreikkalaisiakin ajatellen. Miksi siis hankaloittaa lähetystyötä sanomalla, että oli tapahtunut jotain mitä sen enempää juutalaiset kuin kreikkalaisetkaan eivät pitäneet mahdollisena? Paitsi tietenkin, jos totuus oli se, että hauta oli kolme päivää Jeesuksen kuoleman jälkeen löydetty tyhjänä, ruumis oli pois, ja sittemmin Jeesus oli ruumiillisesti näyttäytynyt lukuisille toisistaan riippumattomille todistajille.

Pilatuksen kerrotaan kysyneen: ”Mitä minun on tehtävä hänelle, jota te sanotte juutalaisten kuninkaaksi?” (Mark. 15:12). Pääsiäisenä jokaisen tulisi kysyä itseltään sama kysymys. Mitä me teemme Jeesuksen suhteen?

Mitä me teemme sen tosiasian kanssa, että Jeesus kuoli, hänet haudattiin Joosef Arimatialaisen omistamaan hautaan, kolme päivää sen jälkeen Jeesuksen naisseuraajat löysivät kyseisen haudan tyhjillään, ja pian tämän jälkeen opetuslapset sanoivat nähneensä ja kohdanneensa Jeesuksen elossa ruumiillisesti?

Tyhjä hauta ja ylösnousseen ilmestymiset ”ennen kaikkea” vaativat tänäkin pääsiäisenä jokaista ottamaan kantaa kristillisen uskon suurimpaan haasteeseen, ja sitä kautta Jeesukseen itseensä.

Itse en näe muuta tietä, kuin yhtyä siihen tunnustukseen ja todistukseen, joka siitä lähtien, kun naiset löysivät haudan tyhjänä, on kaikunut halki kristillisen historian:

Jeesus on noussut kuolleista!

Hän on elossa!

Hyvää pääsiäistä kaikille.