"Jeesuksen vaimo" romahti! - Kohuttu papurysteksti on väärennös!

Vuonna 2012 julkitullut pieni koptinkielinen tekstifragmentti aiheutti suuren kansainvälisen kohun. Väitetysti Egyptistä löydetyssä vanhassa, kahdeksan lausetta sisältävässä papyruspalasessa luki koptinkielen lykapolitanin murteella: ”Jeesus sanoi heille: Minun vaimoni…” Kansainvälisessä koptologien asiantuntijaseminaarissa fragmentin esitellyt Harvardin yliopiston tukija Karen King arveli katkelman olevan peräisin 300 –luvulla syntyneestä ”Jeesuksen vaimon evankeliumista”. 

Jeesuksella oli vaimo? Mediakohu oli valmis. Iltalehti maalaili kristinuskon joutuvan suureen kriisiin.  

Päästyään Kingin esityksen jälkeen tutustumaan fragmenttiin lähemmin valtaosa asiantuntijoista piti sitä väärennöksenä. Siihen viittasivat koptinkieliset kielioppivirheet sekä yhtäläisyydet Tuomaan evankeliumiin. Myös tekstin hämärä alkuperä ja julkaisemisen tapa herätti kummastusta, kuten julkaisua seuraavana päivänä kyseisestä asiantuntijaseminaarista radioon tavoittamani Päivi Vähäkangas kertoi Ristitulta –lähetyksessämme. 

Jeesuksen vaimo –fragmentti nousi uudestaan otsikoihin tänä vuonna, kun Harvardin yliopiston teettämä riippumaton hiili-14 ajoitus osoitti tekstin sisältävän papyruspalasen olevan aito. ”Tutkijat yllättyivät: Papyrus Jeesuksen vaimosta ei olekaan väärennös”, hehkutti Iltalehti 11.4. nettisivuillaan. Sensaatiohakuinen uutinen ei kertonut lukijoille selvästi, että aitous koski kirjoitusmateriaalina käytettyä papyrusta, ei itse tekstiä. Lukijalle syntyi harhaanjohtavasti kuva itse tekstin aitoudesta.

Muutenkin ajoitus oli ongelmallinen Kingin alkuperäisen arvion kannalta, jonka mukaan sen piti olla 300-luvulta. Harvardin ajoituksen mukaan papyrus oli peräisin 600-800-luvulta. Useita satoja myöhäisempi siis kuin Kingin alun perin esittämä arvio. 

Papyruksen epäaitous sai vahvistuksensa vapun alla

Aivan vapun alla tutkijat kuitenkin löysivät ”savuavan aseen”, joka osoittaa kiistatta, että kohufragmentti ei ole aito, vaan moderni väärennös. 

Tohtori Christian Askeland (Tyndale House, Cambridge) kertoo miten useat koptinkielen asiantuntijat huomasivat, että Jeesuksen vaimo –tekstissä oli katkelmia, jotka oli kopioitu suoraan internetistä pdf:nä löytyvästä Tuomaan Evankeliumin tekstistä. Tuomaan evankeliumi on säilynyt ainoastaan koptinkielisenä versiona. Kopioidessaan tekstin väärentäjä oli samalla luonut useita kieliopillisesti mahdottomia lauseita. ”Erityisesti väärentäjä oli huomaamattaan kopioinut myös kirjoitusvirheen, joka paljasti käytetyn lähteen. Ajatus, että molemmat tekstit voisivat sisältää täsmälleen saman typografisen virheen (ja juuri tällaisen typografisen virheen) on tilastollisesti äärimmäisen epätodennäköistä,” Askeland selvittää. 

Codex Qau – Savuava ase

Varsinainen ”savuava ase” oli Cambridgen yliopiston kirjastosta löytyvä koptinkielinen katkelma Johanneksen evankeliumista (Codex Qau, koptinkielen lykopolitanin murteella), jonka Askeland kaivoi esiin. Tämä teksti antoi yllättävän vihjeen Jeesuksen vaimo –tekstin epäaitoudesta. Karen Kingin esittelemä Jeesuksen vaimo –fragmenttihan oli vain yksi useampien fragmenttien joukossa, jotka Karen King oli saanut tuntemattomalta keräilijältä. Näiden muiden tekstikatkelmien joukossa oli myös koptinkielisellä lykopolitanin murteella kirjoitettu katkelma Johanneksen evankeliumista (kts. viereinen kuva Mark Goodacren blogilta). 

Askeland kuvailee yllättävää löytöään: 

”Hiljattain vilkaistessani Karen Kingin koptinkielistä Johanneksen evankeliumin fragmenttia huomasin välittömästi jotain aivan selvästi. Kirjoitusväline, muste ja käsiala olivat samat kuin Jeesuksen vaimon evankeliumi –fragmentissa. Lisäksi tapa, jolla ne oli luotu oli aivan sama. Kun katsoin Karen Kingin Johanneksen evankeliumin fragmenttia huomasin lopulta, että väärentäjä oli selvästi kopioinut sen Herbert Thompsonin vuonna 1924 julkaistusta Codex Qau editiosta. Jopa rivit katkeavat Johanneksen evankeliumin fragmentissa täsmälleen samasta kohdasta kuin Codex Qau – tilastollisesti epätodennäköistä mikäli se olisi aito.” 

Erityisen mielenkiintoista on miten Johanneksen evankeliumi –fragmentin väärentäjä on kömpelösti kopioinut internetistä löytyvän Thompsonin tekstiä valmiille papyruspalaselle joka toisen rivin siten, että eräässä kohdassa teksti kulkee papyruksen keskellä olevan suuren reiän ”ympäri”! Väärentäjä on kirjoittanut reiän alle ”n” kirjaimen selvästi pienemmällä kuin muun tekstin. 

- Väärentämisen perussääntö on, että tekstiä ei tule kirjoittaa käytössäsi olevaan papyrusfragmenttiin kuluneiden reikien ympärille, toteaa tri Mark Goodacre sarkastisesti. 

Askeland tiivistää olennaisimmat havainnot: 

1) Kun katsotaan Kingin Johanneksen evankeliumi –fragmenttia yhdessä Jeesuksen vaimon evankeliumi –tekstin kanssa, on aivan selvää, että niissä on käytetty samaa mustetta, kirjoitusvälinettä ja niissä on sama käsiala 

2) Kingin Johanneksen evankeliumin fragmentti on selvästi kopioitu/väärennetty Herbert Thompsonin Codex Qaun vuonna 1924 editiosta.  

3) Näin ollen myös Jeesuksen vaimo –fragmentti on suurella varmuudella väärennös. 

Kingin tuntemattomalta keräilijältä saama Johanneksen evankeliumi –fragmentti samoin kuin Jeesuksen vaimo –teksti ovat siis molemmat väärennöksiä, jotka perustuvat internetistä pdf:nä löytyviin teksteihin. Thompsonin alun perin 1924 julkaistu editio on Goodacren mukaan ladattu nettiin pdf:nä vuonna 2005 ja sitä on viimeksi muokattu 2008. Eli ajallisesti tämä sopii siihen aikaikkunaan jolloin tekstit on annettu Kingin haltuun ja hän on ne lopulta esittänyt 2012 tukijakollegoilleen. 

Lopuksi Askeland huomauttaa, että Kingin Jeesuksen vaimo –papyruksen tuore hiili-14 ajoitus 600-800 luvuille on sekin erittäin ongelmallinen tekstin aitouden kannalta ja viittaa pikemminkin väärennökseen. Koptinkielen lykapolitanin murre, jolla Jeesuksen vaimo –fragmentin teksti on kirjoitettu, katosi näet käytöstä useita vuosisatoja aikaisemmin. Väärentäjä ei sitä vain tiennyt. 

- Papyrus on niin ilmeinen väärennös, että se tuntuu kypsältä jo Monty Python -sketsiin, totesi Brownin yliopiston professori Leo Depuydt.

Case closed. 

----------
Aiheesta lähemmin: 

• • Marc Goodacren blogi
• • Gospel of Jesus’ Wife – Tyndale House  
• • How The ’Jesus’ Wife’ Hoax Fell Apart – The Wall Street Journal 

Pyhän maan arkeologinen aarrearkku

Lueskelin T. C. Mitchellin kirjaa Raamatun maiden merkittävistä arkeologisista löydöistä, joita voi ihastella Lontoon brittiläisessä museossa. Reilu 120 sivuinen kirjanen The Bible In The British Museum – Interpreting The Evidence (The British Museum Press, 2004) on sellaisenaan tutustumisen arvoinen muistutus siitä, että Raamattu kertoo todellisista ihmisistä ja tapahtumista, jotka ovat jättäneet jälkensä tähän maailmaan.

Kirjan johdantosanoissa Mithcell kuvailee miten Raamattua koskevassa tietämyksessä tapahtui suoranainen vallankumous 1800-luvulla. Sitä ennen akateeminenkin raamattututkimus oli lähes täysin ”nojatuolissa tapahtuvaa työskentelyä”, joka tapahtui ”käytännöllisesti katsoen eristyksistä muusta maailmasta,” Mitchell toteaa. Tämä oli tilanne vielä 1759, jolloin Lontoon brittiläinen museo avattiin yleisölle. 1800-luvulta lähtien tilanne on kuitenkin muuttunut dramaattisesti arkeologisten löytöjen myötä. Mitchell kutsuu käännettä “vallankumoukseksi”.

Puheessaan vastaperustetulle Raamatun maiden Arkeologiselle Seuralle (Society of Biblical Archaeology) tri Samuel Birch saattoi vuonna 1870 jo kertoa, kuinka Lähi-idän maaperästä oli kaivettu esiin esineitä ja dokumentteja, joista oli tunnistettavissa Raamatussa mainittujen heprealaisten ja assyrialaisten kuninkaiden nimiä: Omri, Ahab, Jeehu, Asarja, Menahem, Peeka, Hoosea, Hiskia, Manasse ja Tiglat-Pileser I ja II, Sanherib, Esarhaddon, Assurbanipal, sekä Egyptin Tirhaka ja syyrialaisten Benhadad, Hazael ja Resin.

Oma ehdoton suosikkini näistä nimilöydöistä liittyy Israelin kuningasajan sinettiin, jossa on teksti: “Baarukille, Neerian pojalle kuuluva”. Läheltä tarkasteltuna voi havaita, että sinettiin on painunut jopa sormenjälki! Kenen sormenjälki? Sitä on mahdoton sanoa. Nimi on kuitenkin selvä viittaus kuninkaan hovissa toimineeseen Jeremian kirjuriin: "...sitten luovutin lain ja määräysten mukaan sinetöidyn kauppakirjan sekä sen jäljennöksen Barukille, joka on Nerian poika..." (Jer. 32:11-12).

Mitchellin mainitsema “vallankumous” on jatkunut meidän päiviimme saakka eikä loppua ole näköpiirissä. Valotan seuraavassa lyhyesti eräitä itseäni tavattomasti kiehtovia löytöjä.

Tammikuussa 2007 Jerusalemin yliopiston tutkijat kertoivat ratkaisseensa 5000 vuotta vanhan egyptiläisen piirtokirjoituksen, joka oli löydetty Unas nimisen faaraon pyramidista, Saqqaran kaupungista. Vaikka teksti oli kirjoitettu egyptiläisin merkein, se oli sisällöltään seemiläistä kieltä, jota puhuttiin Kanaanin maassa lähes 2500 vuotta ennen Kristuksen syntymää. Teksti sisältää kanaanilaisia käärmeloitsuja, joita Libanonissa sijaitsevan muinaisen Bybloksen kaupungin papit toimittivat Egyptin hallitsijoille, koska niiden uskottiin suojelevan faaraoiden muumioita myrkyllisiä käärmeitä vastaan. Egyptiläisten käärmeiden pelko on raamatunlukijaa ajatellen erittäin mielenkiintoinen maininta. Se palauttaa mieleen ja taustoittaa mielenkiintoisella tavalla juuri Egyptin hoviin sijoittuvan kertomuksen Mooseksesta faraon luona: ”Mooses ja Aaron menivät faraon luo ja tekivät niin kuin Herra oli käskenyt. Aaron heitti sauvansa faraon ja hänen hoviväkensä eteen, ja se muuttui käärmeeksi. Silloin farao kutsui luokseen oppineet noidat, ja nämä Egyptin loitsijat tekivät taioillaan samoin: he heittivät kukin sauvansa, ja ne muuttuivat käärmeiksi. Mutta Aaronin sauva nieli heidän sauvansa.” ( 2 Moos.7:10–12).

Brittiläisen museon tutkijana toimiva assyrologi tohtori Michael Jursa onnistui vuonna 2007 tulkitsemaan ikivanhan babylonialaisen nuolenpääkirjoituksen. Vuonna 1920 Bagdadista löydettyyn savitauluun kirjoitettu dokumentti on päivätty kuningas Nebukadnessarin 12. Hallitusvuodelle (595 eKr.), eli 12 vuotta ennen Jerusalemin valloitusta (587 eKr.). Savitaulussa esiintyy nimi Nebu-Sarsekim, jonka sanotaan olevan hovin päällikkö. Sensaatiomaisen löydöstä tekee se, että aivan sama Nebukadnessarin hoviin liitetty nimi ja titteli mainitaan Jeremian kirjan luvussa 39, jossa kuvataan Jerusalemin valloitusta: "Juudan kuninkaan Sidkian yhdeksäntenä hallitusvuotena, sen kymmenennessä kuussa, tuli Babylonian kuningas Nebukadnessar kaikkine sotajoukkoineen Jerusalemin edustalle ja alkoi piirittää kaupunkia. Sidkian yhdentenätoista hallitusvuotena, neljännen kuukauden yhdeksäntenä päivänä, babylonialaiset tunkeutuivat Jerusalemiin. Kun kaupunki oli vallattu, Babylonian kuninkaan ylimmät miehet perustivat päämajansa kaupungin keskimmäiseen porttiin. Heidän joukossaan olivat Sin-Magirin käskynhaltija Nergal-Sareser, hovin päällikkö Nebu-Sarsekim, ja sotajoukkojen komentaja Nergal-Sareser" (Jer. 39:1-3) Nimi, titteli ja ajoitus täsmäävät täysin.

Piktän aikaa Jesaja 20:1 oli ainoa viittaus Assurin kuningas Sargoniin. Niinpä monet epäilivät tokkopa kyseistä kuningasta koskaan on ollutkaan. Hänestä kun ei ollut mitään mainintaa Raamtun ulkopuolelta eikä Raamattu anioana todisteena kelvannut patologisille epäilijöille. Sitten vuonna 1843 Paul Emile Botta löysi Sargonin rakentaman Dur-Sharrukinin palatsin rauniot nykyisen Khorshabadin alueelta Iranista. Alueella tehtiin siitä eteenpäin kaivauksia ja löytöjen perusteella Sargonista tiedetään tänä päivänä enemmän kuin yhdestäkään toisesta Assyrian kuninkaasta.

Arkeologien ns. minimalistiseen koulukuntaan kuuluva Thomas L. Thomson julkaisi 1990-luvun alussa kirjan, jossa hän pyrki todistamaan, ettei kuningas Daavidia koskaan ole ollut olemassa. Hänestä kun ei Raamatun mainintojen ohella ollut mitään näyttöä, Thomson perusteli. Vain jokunen viikko kirjan julkistamisen jälkeen arkeologit löysivät Tel Danista Israelista kiveen hakatun tekstin, jossa oli maininta Daavidin kuningasdynastiasta. Tämä pudotti pohjan täysin Thomsonin väitteeltä. Voisiko kirjan julkistaminen alkaa tämän synkemmissä merkeissä.

1 Sam 17 luvussa meille kerrtotaan mitten Daavid voitti Gatista kotoisin olevan Goljatin. Epäilijät ovat tietysti kauan pitäneet kertomusta Goljatista keksittynä. Kuinka ollakaan vuonna 2006 juuri muinaisen filistealaisen Gatin kaupungin kaivauksissa löytyi ruukunsirpale, johon oli kirjoitettu nimi “Goljat”! Toki on täysin mahdotonta todistaa, että nimi viittaa juuri Daavidin surmaamaan Goljatiin. Silti löytö liittää merkittävällä tavalla Goljat –nimen juuri filistealaisten Gatiin, ja tukee tältä osin epäsuorasti Raamatun kertomusta.

Mainitsen myös uuden testamentin puolelta pari esimerkkiä. Aikanaan Pontius Pilatuksen historiallisuus kyseenalaistettiin koska hänestä ei Raamatun lisäksi ollut juurikaan muita jälkiä. Mutta 1960-luvulla Kesarean roomalaisen teatterin kaivauksista löytyi kivipaasi, johon oli hakattu teksti: ”Pontius Pilatus Juudean prefekti”(kts. kuva). Jeesuksen tuominneen ylipappi Kaifaan luuarkku, jonka kyljessä luki vanhalla heprealla “Joosef Kaifaan poika”, löytyi Jerusalemista 1990-luvun alussa eräästä ensimmäisen vuosisadan juutalaisesta haudasta. Kaksi Jeesusta tuomitsemassa ollutta keskeistä uuden testamentin henkilöä – pakana ja juutalainen – on voitu vahvistaa Raamatun ulkopuolisista lähteistä.

Pyhän Maan arkeologinen vallankumous osoittaa meille vähintäänkin sen miten varomatonta on kyseenalaistaa Raamatun uskottavuus vetoamalla siihen, että tästä tai tuosta henkilöstä ei ole olemassa mitään Raamatun tekstien ulkopuolista näyttöä. Epäilijät ovat kerta toisensa jälkeen joutuneet huomaamaan olleensa väärässä ja Raamattu osoittautunut luotettavaksi. Toisaalta kristitty oppii sen, että hän voi levollisin mielin luottaa Raamattuun silloinkin, kun asiasta ei toistaiseksi ole sen ohella muita mainintoja. Uskomme saa aika ajoin ilahduttavalla tavalla vahvistusta “lapion todistuksen” kautta. Silti kristityn ei ole mitään syytä huolestua vain sen vuoksi, että jotain asiaa ei toistaiseksi ole kyetty todistamaan Raamatun ulkopuolisista lähteistä. Pyhän maan arkeologista aarrearkkua ei ole ammennettu läheskään tyhjiin. Jumalalla on varmasti vielä myös ässiä hihassa.

-------

Kolikkoja juutalaisten toisen temppelin tuhon ajalta

Melko tuore arkeologinen uutinen viime vuoden lopulta Israelista kertoo toisen temppelin ajan kolikoista. Tässä muutama rivi USAToday lehden jutusta (kts. linkkiä alla) :

Israelissa esiteltiin ensimmäistä kertaa harvinaislaatuista 2000 vuotta vanhaa hiiltyneiden kolikkojen kokoelmaa toisen temppelin ajalta. Noin 70 kolikkoa on löydetty kaivauksissa Jerusalemista eri pyhien paikkojen ympäristöstä. Kolikot tarjoavat harvinaislaatuisen välähdyksen juutalaiskapinan aikaan, joka johti lopulta juutalaisten toisen temppelin tuhoon vuonna 70 j.Kr, toteaa Hava Katz, näyttelyn kuraattori. Juutalaiset nousivat kapinaan roomalaisia vastaan ja valtasivat Jerusalemin vuonna 66 j.Kr. Roomalaiset piirittivät Jerusalemin ja murtautuivat muurien läpi, lopettivat kapinan ja tuhosivat juutalaisten temppelin. Kolikot ovat esillä lasilaatikossa. Osa on sulanut tunnistamattomiksi hiiltyneiksi möykyiksi temppelin tuhonneessa tulipalossa. ”Tämä osoittaa meille ensimmäisellä vuosisadalla tapahtuneen temppelin tuhon vaikutuksen,” sanoi muinaisrahojen asiantuntija Gabriela Bijovsky Israelin muinaismuistovirastosta (Israel Antiquities Authority).

----

• Israel displays coins excavated from Jewish temple site (USAToday.com; 11.11.2009)
  

Joosefin nimi muinaisissa egyptiläisissä kolikoissa

Viime viikkoina ei ole oikein ennättänyt bloggailemaan. Seuraava uutinen ansaitsee kuitenkin tulla huomioiduksi: Egyptiläisen Al Ahram lehden mukaan arkeologit ovat löytäneet ikivanhoja egyptiläisiä rahoja, joissa mainitaan nimi ”Joosef”. Yhdessä kolikossa on Joosefin nimen lisäksi lehmän kuva.

"Perusteellinen tutkimus osoitti, että kolikoissa mainitaan niiden lyömisvuosi sekä arvo, tai lyömisen aikoihin hallinneen faaraon kuva. Eräät kolikoista ovat ajalta, jolloin Joosef eli Egyptissä ja kantavat hänen nimeään ja kuvaansa,” raportissa kerrotaan

Pyöreitä ja ovaalin muotoisia norsunluusta, arvometalleista ja jalokivistä tehtyjä esineitä pidettiin aluksi koristeina tai amuletteina, kunnes tri Said Muhammad Thabetin työryhmä alkoi tutkia niiden kaiverruksia lähemmin. ”Näin varhaisen aikakauden kaiverrukset ovat yleensä yksinkertaisia, koska kirjoitustaito oli vasta kehittymässä ja siksi kolikkojen kirjoituksen tulkitseminen oli vaikeaa. Tutkijat onnistuivat kääntämään kolikkojen kirjoituksen vertailemalla niitä varhaisimpiin tunnettuihin hieroglyfeihin”, tri Thabet kertoo Egyptin kansallismuseon hallussa olleista kolikoista.

Löydön arkeologinen merkitys on osaksi siinä, että toisin kuin ennen on ajateltu kolikkoja käytettiin jo hyvin varhain kaupankäynnissä.

Raamatunlukijan kannalta löytö on jännittävä siksi, että kolikkojen joukosta on löytynyt Joosefin nimellä ja kuvalla varustettuja kolikoita kyseiseltä ajalta. Eräässä niistä on myös lehmän kuva. Raamatun mukaan ( 1 Mooseksen kirja 41) Joosef nousi Egyptin hallinnossa eräänlaisen ”valtionvarainministerin” asemaan selitettyään faaraon unen seitsemästä lihavasta ja laihasta lehmästä tarkoittavan maahan tulevaa nälänhätää, jota edeltäisi seitsemän vaurasta vuotta. Faarao asetti Joosefin valvomaan valmistautumista nälkävuosiin ja teki hänestä hallintonsa toiseksi korkeimman virkamiehen.

---------------
Lisälukemistoa:

• Archeologists find 'Joseph-era'coins in Egypt (Jerusalem Post, 25.9.2009)
• Leading Egyptian Daily 'Al-Ahram' Reports: Coins from Era of Biblical Joseph Found in Egypt (MEMRI Special Dispatch No 2561; exerpts from Al Ahram article).
  

Muinainen sinetti todistaa Raamatusta

Professori Eilat Mazarin (Jerusalemin yliopisto) johtamissa kaivauksissa muinaisen Daavidin kaupungin alueella, aivan Jerusalemin vanhan kaupungin muurin ulkopuolella, on löytynyt n. 2600 vuotta vanha sinetti. Tässä halkaisijaltaan 1 cm:n levyisessä sinetissä (bulla) mainitaan nimi “Gedalja, Pashurin poika” (Gedalyahu ben Pashur). Arkeologit olivat kolme vuotta aikaisemmin samalta alueelta löytäneet toisen sinetin, jossa on nimi “Jehukual, Selemjan poika” (Yehukual ben Shelemyahu).

Kyseessä on Juudan kuninkaan Sidkian (597-586 e.Kr.) kaksi vaikutusvaltaista ministeriä, jotka mainitaan rinnakkain myös Vanhassa testamentissa juonittelemassa profeetta Jeremiaa vastaan. Jeremian kirjan luvussa 38:1-6 heidän kerrotaan olleen vastuussa Jeremian vangitsemisesta ja laskemisesta kuninkaan pojan sadevesikaivoon:

”Sefatja, Mattanin poika, Gedalja, Pashurin poika, Jukal, Selemjan poika, ja Pashur, Malkian poika, kuulivat kun Jeremia puhui kaikelle kansalle [--] Kuultuaan Jeremian sanat päämiehet sanoivat kuninkaalle: ’Tämä mies on ansainnut kuoleman [--] Tämä mies ei etsi kansamme etua vaan tuottaa meille vahinkoa.’ Kuningas Sidkia sanoi heille: ’Tehkää hänelle mitä tahdotte! En minä teille mitään mahda!’ Niin he tarttuivat Jeremiaan ja laskivat hänet köysillä kuninkaan pojan Malkian sadevesikaivoon, joka oli päävartion pihassa. Kaivossa ei ollut vettä, sen pohjalla oli vain liejua, ja Jeremia vajosi siihen.” (Jer. 31:1-6).

“Hyvin harvoin arkeologit löytävät jotain sellaista historian merkkihenkilöihin liittyvää, mikä auttaa heitä pyyhkimään historian pölyjä ja tekemään raamatulliset kertomukset eläväksi näin konkreettisella tavalla,” Mazar kommentoi löytyöä.

Daavidin kaupungista on aiemminkin löytynyt sinettejä. Vuonna 1982 arkeologit Yigal Shilohn johdolla löysivät sinetin, joiden joukossa kuningas Jojakimin aikana (608-597 e.Kr.) toimineen kirjuri Gemarja Saafanin pojan (Gemaryahu ben Shaphan) nimeä kantava sinetti. Tämän jerusalemilaisen kirjurin kammiossa Herran temppelin esipihassa Baaruk luki profeetta Jeremian kirjakääröä, jonka kuningas Jojakim sitten palsta palstalta poltti lämpimikseen piittaamatta neuvonantajiensa vetoomuksista (Jer. 36:10-12, 25).

Yom Kippur - Suuri sovituspäivä on joka päivä

Juutalaiset Israelissa, ja ympäri maailman, viettivät tänä viikonloppuna Yom Kippur juhlaa. Kyseessä on Mooseksen lakiin perustuva joka vuotinen suuren sovituspäivän juhla (3 Moos. 16). Juhlan alla tehtiin Israelissa merkittävä arkeologinen löytö. Kristitylle suuri sovituspäivä puhuu Jeesuksen aikaansaamasta sovituksesta.

Toisen temppelin aikana, siis vielä Jeesuksenkin päivinä, ylimmäinen pappi suoritti Mooseksen lain mukaista tehtäväänsä astumalla kerran vuodessa suurena sovituspäivänä temppelin kaikkein pyhimpään. Siellä hän vuodatti mukanaan viemänsä uhrieläimen veren liiton arkin juurelle toimittaen näin sovituksen koko Israelin kansalle. Tämä ei enää ole ollut mahdollista vuoden 70 jKr. jälkeen, jolloin roomalaiset tuhosivat Jerusalemin temppelin. Ilman verenvuodatusta ei ole sovitusta. Siksi temppelin hävitys oli juutalaisten jumalanpalveluselämän yksi kaikkein traagisimpia tapahtumia.

Juutalaisen perimätiedon mukaan Jumalan kasvojen eteen meneminen kaikkein pyhimpään oli tapahtuma, johon valmistauduttiin seitsemän päivän ajan huolella. Mikäli Jumalan säätämiä rituaaleja ei suoritettu tarkasti lain mukaan, pappi saattoi kuolla astuessaan kaikkein pyhimpään Jumalan kasvojen eteen. Juutalaisen historioitsija Josefus kertoo, että ylimmäisen papin nilkkaan oli sidottu naru, jolla hänet tarvittaessa saatiin vedetyksi ulos kaikkein pyhimmästä, jos hän sattui kuolemaan Herran edessä.

Yom Kippur juhla sai tänä vuonna Israelissa erityistä huomiota osakseen siksikin, että arkeologit tekivät aivan juhlan alla merkittävän löydön, joka vahvistaa temppeli-instituution olleen olemassa, sekä juutalaisten historiallisia siteitä Jerusalemiin. Jerusalemin pohjoispuolelta, Nebi Samuelin alueelta löydettiin nimittäin yli 1900 vuotta vanhan sarkofagin kannen pala, johon on kaiverrettu toisen temppelin ajan heprealaisella kirjoitustyylillä sanat: ”Ylimmäisen papin poika”. Löytö on näin ollen ajalta ennen vuonna 70 jKr. tapahtunutta Jerusalemin hävitystä. Löytöä esitellään lähemmin Haaretz –lehden nettisivuilta löytyvällä videolla ja siihen liittyvissä jutuissa.

Kristitylle suuri sovituspäivä puhuu merkittävällä tavalla Jeesuksen sovitustyöstä. Uuden liiton valossa Jeesus on sekä ylimmäinen pappi että uhrilammas. Heprealaiskirje opettaa Jeesuksen työstä käyttäen suuren sovituspäivän teemaa:

”Näin siis on kaikki järjestetty. Teltan etuhuoneessa käyvät papit päivittäin toimittaessaan jumalanpalvelusta. Mutta teltan toiseen huoneeseen menee ainoastaan ylipappi, ja hänkin vain kerran vuodessa. Hänellä täytyy silloin olla mukanaan verta; hän tuo sitä sovittaakseen sekä omat syntinsä että kansan tahattomat synnit. … Uuden liiton uhri Kristus, meitä odottavan hyvän ylipappi, on kuitenkin jo tullut. Hän on kulkenut suuremman ja täydellisemmän teltan kautta, jota ei ole tehty ihmiskäsin ja joka siis ei kuulu tähän luomakuntaan. Hän ei ole tuonut uhrina pukkien eikä sonnien verta, hän on uhrannut oman verensä. Näin hän on kertakaikkisesti täyttänyt tehtävänsä, astunut sisään kaikkein pyhimpään ja hankkinut meille ikiajoiksi lunastuksen. Jos jo pukkien ja härkien veri ja saastuneiden päälle vihmottava hiehon tuhka puhdistaa ihmisen ulkonaisiin menoihin kelvolliseksi, kuinka paljon paremmin puhdistaakaan Kristuksen veri! Ikuisen henkensä voimalla hän on antanut itsensä virheettömänä uhrina Jumalalle, ja hänen verensä puhdistaa meidän omantuntomme kuoleman teoista, niin että voimme palvella elävää Jumalaa. (Hepr. 9:6–14).

Yhtäältä Jeesus itse on ylimmäinen pappi, sovituksen suorittaja, ja samalla itse sovitusuhri. Mutta siinä missä Mooseksen säädösten mukaan kaikkein pyhimpään sai astua vain ylimmäinen pappi kerran vuodessa, Jeesuksen työ on avannut mahdollisuuden jokaiselle meistä päästä joka päivä Jumalan kasvojen eteen, kaikkein pyhimpään. Miten tämä hengellinen ”demokratisoituminen” on mahdollista?

Kun ylimmäinen pappi kerran vuodessa astui kaikkein pyhimpään, hän tiesi menevänsä sinne henkensä edestä. Mikäli Jumala löytäisi jotain vikaa uhrissa, ylimmäinen pappi olisi kuoleman oma Mooseksen lain mukaan. Jos sen sijaan uhri oli otollinen, virheetön ja oikein suoritettu, pappi oli turvassa. Jumala siis katsoi uhriin, ei siihen minkälainen pappi itsessään sattui ihmisenä olemaan. Pappihan oli itsekin syntinen.

Tässä on suuren sovituspäivän viesti myös meille: Olemme Jeesuksen vuoksi saaneet ylimmäiselle papille kuuluvan etuoikeuden lähestyä Jumalaa. Ehtona ei ole meidän virheettömyytemme. Jumala etsii virheetöntä uhria, ja kristityllä on sellainen: ”Katso, Jumalan karitsa, joka ottaa pois maailman synnin”, sanoi Johannes Kastaja (Joh. 1:29). Jeesus on Jumalalle otollinen uhri.

Jeesukseen luottaen saat lähestyä Jumalaa turvallisin mielin. Synnit on sovitettu. Jumala on hyväksynyt Poikansa uhrin meidän edestämme. Jeesuksen ylösnousemus on siitä historiallisena todistuksena. Jumala ei siksi katso meidän puutteitamme. Pojassaan Jeesuksessa Jumala on saanut täydellisen sovituksen. Tähän perustuen Heprealaiskirje rohkaisee meitä astumaan kaikkein pyhimpään armon valtaistuimen eteen:

”Koska meillä siis on suuri ylipappi, joka on kulkenut läpi taivaiden, Jeesus, Jumalan Poika, pysykäämme tässä tunnustuksessa. Meidän ylipappimmehan jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin. Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta
saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme” (Hepr. 4:14–16).

Evankeliumin hyvä uutinen meille kaikille on, että Jeesus sai aikaan täydellisen ja iankaikkisen sovituksen. Veriuhreja ei enää tarvita. Jeesuksen uhri merkitsee täydellistä syntien anteeksisaamista jokaiselle Häneen turvaavalle. Jeesus on Suuri Sovituspäivä joka päivä!

-------------

Sarkofagi löydöstä lisää:

• The sarcophagus fragment that had archaeologists giddy on Yom Kippur (Haaretz; sisältää videon)
• Coffin fragment of 'son of the High Priest' found (Haaretz)

"Gabrielin näky" - Horjuttaako uusi tekstilöytö kuolleelta mereltä kristinuskon perusteita?

Osoittaako ensimmäisen esikristillisen vuosisadan loppuun ajoitettu apokalyptinen teksti, että juutalaisten parissa jo ennen Jeesuksen aikaa tunnettiin ajatus kärsivästä, kuolevasta messiaasta, joka nousee ylös kolmantena päivänä?

Tämä on nyt kesän kuuma keskustelunaihe maailmalla ja rantautuu varmasti ajan oloon myös meille Suomeen. Eräissä kansainvälisissä uutisissa on löydön myötä manattu esiin sitä mahdollisuutta, että tämä musteella n. 1 m x 30 cm kokoiseen kiveen kirjoitettu teksti haastaa kristillisen sanoman Jeesuksen ylösnousemuksen väitetystä ainoalaatuisuudesta.

Mistä löydössä on kysymys?

”Gabrielin näky” koostuu kahdelle palstalle kiveen kirjoitetusta tekstistä, jota on yhteensä 87 riviä. Tekstissä joku Gabriel niminen henkilö (ilmeisesti enkeli) kuvailee apokalyptisia tapahtumia ensimmäisessä persoonassa. Tekstin parissa työskennellyt israelilainen professori Israel Knohl sanoo, että siinä viitataan kahteen erilaiseen käsitykseen messiaasta: toinen on sotilaallinen ja voittoisa Messias Daavidin poika ja toinen on kärsivä ja kuoleva Messias Joosefin poika, tai Efraim. Tämä ei sinänsä ole uutinen. Suomalainen rabbiinisen juutalaisuuden tuntija, tohtori Risto Santala on mm. Juuret –sarjansa kirjoissa (osat I ja II) jo osoittanut myöhemmästä rabbiinisesta traditiosta löytyvän ajatuksen kahdenlaisesta messiaasta – kärsivästä ja voittavasta. Parhaimmillaan Gabrielin näky vahvistaa tämän myöhemmän rabbiinisen tradition perustuvan varhaiseen perimätietoon.

Suurin kansainvälinen kohu on kuitenkin kohdistunut kivessä olevan tekstin riveihin 80–87, joista löytyvät sanat ”kolmantena päivänä” (80) ja hieman myöhemmin ”silloin sinä nouset ylös” (87). Mistä tässä oikein puhutaan? Se onkin suuri kysymys. Liittyvätkö viittaus kolmanteen päivään ja ylös nousemiseen toisiinsa vai eivät? Knohl tulkitsee tekstin viittaavan messiaaseen, joka nousee kuolleista kolmantena päivänä.

Meneekö kristinusko uusiksi?

Löydön ympärillä on jo väläytelty tuttuun tapaan sensaatiomaista väitettä, että jollakin ratkaisevalla tavalla kristinuskon ainoalaatuisuus nyt olisi vaakalaudalla: Kristityt eivät olleetkaan ensimmäisiä uskomassa, että messias nousisi kolmantena päivänä kuolleista. Näin uumoilee mm. TIME –lehti aihetta käsittelevässä artikkelissaan (7.7.2008).

Mutta edes uusi testamentti ei väitä, että kristityt olisivat välttämättä ensimmäisenä keksineet ajatuksen ylösnousevasta messiaasta. Päinvastoin. 1 Kor. 15 luvussa Paavali viittaa itseänsäkin varhaisempaan käsitykseen siitä, että Jeesuksen ylösnousemus ”kolmantena päivänä” tapahtui ”kirjoitusten mukaan”. Tämä saattaa olla viittaus siihen, että jonkinlainen esikristillinen tulevan messiaan ylösnousemusta kolmantena päivänä ennakoiva traditio olisi jo ollut olemassa. Akateemisessa uuden testamentin tutkimuksessa on kiistelty siitä mihin ”kirjoituksiin” Paavali tarkalleen viittaa, koska vanhassa testamentissa ei ole yksiselitteisesti sanottu messiaan nousevan kuolleista kolmantena päivänä. Lähinnä mieleen tulee joku Hoos. 6:2, jossa ylösnousemus (kenties kansallisen uudistumisen vertauskuvana) ja kolmas päivä liitetään toisiinsa, mutta ei yksiselitteisen selvästi messiaaseen. Joidenkin mielestä Paavalin viittaus ei tarkoitakaan mitään tiettyä vanhan testamentin jaetta sellaisenaan, vaan yleensä vt:stä – siis ”kirjoituksista” – löytyvää mallia, jossa Jumalan pelastusteot usein liitetään tapahtumiin kolmantena päivänä (1 Moos. 42:18; 2 Moos. 19:16; Joos. 2:16; Joona 2:1, Esra 8:32; Hoos. 6:2), kuten myöhempi rabbiininen kirjallisuus tulkitsee (e.g. Midrash Rabbah [1 Moos.22:4]). Gabrielin näky olisi osoitus siitä, että jo ennen Jeesuksen aikaa kolmannen päivän ylösnousemus oli yhdistetty ajatukseen messiaasta. Tämä ei ole mikään merkittävä haaste kristinuskolle, jonka ainoalaatuisuus ei perustu sille, missä ja kenellä ensin mahtoi olla ajatus messiaan ylösnousemuksesta. Olihan ajatus ylösnousemuksesta sinänsäkin jo olemassa ennen kristinuskoa tekemättä kristinuskon opetusta yleisestä eskatologisesta ylösnousemuksesta millään tavoin epäautenttiseksi.

Sen sijaan, jos "Gabrielin näky" on oikein rekonstruoitu ja tulkittu, se vie pohjan eräältä liberaaliteologien yleisesti hellimältä väitteeltä. Ben Witherington kirjoittaa blogillaan: ”[T]ämä kivi saattaa osoittaa, että varhaisessa juutalaisuudessa ennen Jeesuksen aikaa oli jonkinlainen ajatus kärsivästä messiaasta, josta Jumala todistaisi herättämällä hänet kuolleista. Tämä ei ole täysin yllättävää Jes 53 valossa. Sen sijaan tämän todellista vaikutusta jeesus-tutkimukselle ei pitäisi sivuuttaa. Kaikkein radikaaleimmat jeesus-tutkijat ovat esittäneet, että evankeliumeista löytyvät Jeesuksen ennustukset hänen kärsimisestään ja kuolemastaan eivät ole Jeesuksen itsensä lausumia – ne pikemminkin heijastavat myöhempien evankeliumien kirjoittajien teologista ajattelua. Jos tämä kivi on aito ei ole mitään perustetta argumentoida tämän suuntaisesti. Jeesus, samoin kuin tämän kiven kirjoittaja, ovat voineet puhua kuolevasta ja nousevasta messiaasta.” Witheringtonin mainitseman Jes 53:n lisäksi voidaan huomioida Psalmit 2:7 ja 16:10, joihin apostolit viittasivat halutessaan osoittaa, että jo kirjoitukset ennakoivat messiaan ylösnousemusta (e.g. Apt. 2:26–27, 31; 13:33–35).

On myös ennätetty esittää, että ajatus Jeesuksen ylösnousemukselle olisi keksitty evankeliumeihin tämän kivitekstin perusteella. Mutta Kuten Witherington osuvasti toteaa: ”Aivan yhtä hyvin voidaan argumentoida, että Jeesus tunsi tämän ajatuksen [messiaan kuolemasta ja ylösnousemuksesta] ja liitti sen itseensä.” Vastaavalla tavalla Jeesus kiinnitti Johannes Kastajan huomion tekemiinsä ihmeisiin ja tunnustekoihin (Matt. 11:4-5; Luuk. 7:22), koska jo vanhassa testamentissa sairaiden parantuminen olivat messiaanisen ajan merkkejä (Jes. 29:18–19; 35:5–6, 42:6-7; 61:1-2; Ps. 146:7-8). Erityisen kiehtova on Luukkaan teksti jakeessa 7:22, joka sanamuodoltaan vastaa hyvin tarkasti kuolleen meren kääröistä löydettyä kuuluisaa messiastekstiä 4Q521, joka puhuu tulevan Jumalan lähettämän messiaan merkeistä: Sokeat saavat näkönsä, kuurot kuulevat, rammat kävelevät, kuolleet herätetään. Ei siis ole lainkaan yllättävää, että ainakin joissakin piireissä Jeesusta edeltävää juutalaista ajattelua, oli ollut olemassa käsitys messiaasta, joka tullessaan tekee ihmetekoja (4Q521). Jeesus osoitti toiminnallaan ja sanoillaan siihen, että hän oli tuo odotettu Messias, jossa täyttyi se mitä juutalaiset messiaalta kirjoitusten mukaan odottivat.

Ratkaisevissa kohdin puutteellinen teksti.

On mahdollista, että yksimielisyyttä tekstin sisällöstä ei koskaan saavuteta. Esimerkiksi Moshe Bar-Asher, Jerusalemin yliopiston emeritusprofessori , joka myös on tutkinut pitkään Gabriel näyn tekstiä pitää sitä kyllä aitona ensimmäisen esikristillisen vuosisadan löytönä, mutta toteaa professori Knohlin teesistä kunnoittavasti: ”Tähän sisältyy yksi ongelma. Ratkaisevissa kohdissa tekstiä on aukkoja joista puuttuu tekstiä. Ymmärrän Knohlin taipumuksen löytää niissä avaimia esi-kristillisen ajan ymmärtämiseen, mutta muutamalta ratkaisevalta riviltä puuttuu paljon sanoja.” Alla olevasta tekstin englanninkielisestä rekonstruktiosta voi havaita miten rikkonainen teksti on ja kuinka juuri ratkaisevissa kohdissa tuntuisi jäävän paljon arvailujen varaan:

Englanninkielinen rekonstruktio "Gabriel näky" tekstin
riveiltä 69-87:

69. Thus He said, (namely,) YHWH of Hosts, the Lord of Israel …:
70. Prophets have I sent to my people, three. And I say
71. that I have seen …[…]…
72. the place for the sake of(?) David the servant of YHWH[ …]…[…]
73. the heaven and the earth. Blessed be …[…]
74. men(?). “Showing mercy unto thousands”, … mercy […].
75. Three shepherds went out to?/of? Israel …[…]
76. If there is a priest, if there are sons of saints …[…]
77. Who am I(?), I (am?) Gabri’el the …(=angel?)… […]
78. You(?) will save them, …[…]…
79. from before You, the three si[gn]s(?), three …[….]
80. In three days …, I, Gabri’el …[?],
81. the Prince of Princes, …, narrow holes(?) …[…]…
82. to/for … […]… and the …
83. to me(?), out of three - the small one, whom(?) I took, I, Gabri’el.
84. YHWH of Hosts, the Lord of(?)[ Israel …]…[….]
85. Then you will stand …[…]…
86. …\
87. in(?) … eternity(?)/… \

Knohl julkaisi jo vuonna 2000 tutkimuksen, jossa hän on koettanut osoittaa rabbiinisten ja varhaisten apokalyptisten sekä kuolleen meren tekstien perusteella, että varhaisen juutalaisuuden parissa tunnettiin ajatus kärsivästä ja kuolevasta messiaasta. Tutkimus ei herättänyt hänen toivomaansa huomiota, koska hänen lähteensä olivat merkittävällä tavalla myöhäisempiä kuin kristillinen usko (Talmud). Niinpä "Gabrielin näky" voisi olla tämä puuttuva linkki Jeesusta edeltävän ajan juutalaisuuteen ja osoittaa, että vaikkapa rabbiinisista lähteistä löytyvät viittaukset perustuvat traditioon, joka edeltää Jeesuksen aikaa. Knohlilla voi siksi olla "taipumus" - kuten Bar-Asher asian ilmaisee - lukea "Gabrielin näkyä" itselleen edullisimmalla tavalla, kun muut eivät välttämättä puutteellisen tekstin äärellä lainkaan päädy vastaaviin tulkintoihin. Mihin suuntaan lopullinen tutkijoiden konsensus päätyy jää nähtäväksi. Eikä vaikuta suuntaan tai toiseen kristinuskon perusteisiin.

Mediakohu tiedossa?

Gabrielin näystä ja sen merkityksestä tullaan varmasti tulevina kuukausina käymään runsasta mielenkiintoista keskustelua. Siihen voi liittyä painotuksia ja äänensävyjä, jotka hämmentävät tavallista kristittyä. Arkeologisena löytönä teksti on merkittävä, mutta sen merkityksestä evankeliumitutkimukselle ja varhaisen kristillisyyden sekä juutalaisuuden tutkimukselle tullaan varmasti vielä kuluttamaan paljon mustetta puolesta ja vastaan. Mielipiteet sekä uutiset julkisuudessa tullevat tutun kaavan mukaisesti vaihtelemaan alkuinnostuksen sensaatiomaisista huuhaa-väitteistä, joiden mukaan kristinusko menee taas kokonaan uusiksi (re: DaVinci koodi, Jeesuksen perhehauta talpiotissa yms.), asiallisempiin ja maltillisempiin asiantuntijalausuntoihin, jotka seuraavat tavan mukaan pienellä viiveellä ja synnyttävät pienempiä lehtiotsikoita. Juuri sensaationhakuiset otsikot ja jutut saattavat ajan oloon hämmentää tavallista kristittyä, jolla ei ole käsitystä mistä löydössä tarkemmin on kysymys. Toivottavasti tämä kirjoitus osaltaan auttaa monia pitämään pään kylmänä jos media taas pääsee vauhtiin.

Kristinuskon ainoalaatuisuus: Jeesus nousi kuolleista – ihan oikeasti!

Mitä kristinuskon ainoalaatuisuuteen tulee, on syytä pitää mielessä, ettei Gabrielin näyssä väitetä jonkun henkilö nousseen kuolleista. Mikäli ratkaisevissa kohdin rikkonainen teksti on oikein tulkittu, siinä esitetään apokalyptisen näyn muodossa ennustus siitä, että Jumalan lähettämä ruhtinas ”nousee ylös”. Kristinuskon ainoalaatuisuus ei ole siinä, että kristityillä ensimmäisenä ennen ketään muuta olisi ollut ajatus ylösnoussevasta messiaasta. Pikemminkin se on siinä, että he väittivät Jeesuksen ihan oikeasti nousseen kuolleista! On sittenkin eri asia esittää, kuten evankeliumit, että joku historiallinen henkilö on todella noussut ylös kolmantena päivänä, kuin kirjoittaa apokalyptisen genren mukaista profetiaa siitä, että joku tarkemmin määrittelemätön Jumalan lähettämä valittu tulee joskus kuolemaan ja nousemaan kuolleista.

Jeesus nousi kuolleista. Hän on oikeasti elossa. SE on ainoalaatuista!

--------------------------------------------
AIHEESTA ENEMMÄN:

• Professori Israel Knohlin oma selvitys Gabrielkiven tekstin rekonstruoinnista ja tulkinnasta (pdf): “By Three Days, Live”: Messiahs, Resurrection, and Ascent to Heaven in Hazon Gabriel* (Israel Knohl, Hebrew University of Jerusalem) *TULOSSA*
  

Artikkeleita:

• "In three days, you shall live" (Israel Knohl, Haaretz, 19.4.2007)
• Ancient Tablet Ignites Debate on Messiah and Resurrection (Ethan Bronner, The New York Times, (6.7.2008)
• Dead Sea tablet suggests Jewish resurrection imagery pre-dates Jesus (Ofri Ilani, Haaretz 7.7.2008)
• Was Jesus' Resurrection a Sequel? (David van Biema and Tim McGirk, TIME 7.7.2008)
  MESSIANIC MESSAGE STIRS DEBATE (Alan Boyle, MSNBC, 7.7.2008)
• A New Dead Sea Scroll in Stone? (BAR special news report, Biblical Archaeology Review, 8.7.2008)
  

Kommentteja sekä keskustelua evankelikaaliselta laidalta:

• The Death and Resurrection of Messiah--- written in stone. (Prof. Ben Witherington, Ausbury Theological Seminary, Willmore, Kentucky)
• What's really on the new "Dead Sea Stone"? (Prof. Craig Blomberg, Denver Seminary, Colorado)
• More Observations on the Stone Dead Sea Scroll Text (Darrell Bock, Dallas Theological Seminary, Dallas, Texas)
• Location, location, location! (Prof. Mike Burer, Dallas Theological Seminary, Dallas, Texas)
• And raised on the 3d day? (Prof. Scot McKnight, North Park University)
• "Gabriel's Vision" and the Resurrection of Jesus (Prof. Gary Habermas, Liberty University)