perjantai 21. maaliskuuta 2008

Pääsiäisen suuri haaste

Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti.
Ja haudoissa oleville elämän antoi.


Pääsiäinen on kristikunnan suurin juhla. Periaatteessa suurempi kuin joulu. Jokainen neljästä evankeliumista kertoo Jeesuksen kärsimyksestä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Vain kahdessa kerrotaan Jeesuksen syntymästä. Kristikansa on viettänyt ja juhlistanut pääsiäistä alusta lähtien kaikkina aikoina. Joulua on alettu juhlia vasta myöhemmin.

Pääsiäinen sisältää sanoman, joka ennen kaikkea muuta on saatettava ihmisille tiedoksi, koska syntisen ihmisen pelastus ikuisesta kadotuksesta riippuu siitä. Apostoli Paavali sanoo:

Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut:
että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan,
ja että hänet haudattiin
ja että hän nousi kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan
ja että hän näyttäytyi Keefaalle, sitten niille kahdelletoista. Sen jälkeen hän näyttäytyi yhtä haavaa enemmälle kuin viidelle sadalle veljelle, joista useimmat vielä nytkin ovat elossa, mutta muutamat ovat nukkuneet pois. Sen jälkeen hän näyttäytyi Jaakobille, sitten kaikille
apostoleille. Mutta kaikkein viimeiseksi hän näyttäytyi minullekin…
(1 Kor. 15:3-8)

Kristillisen uskon ydin, sen syntyminen, on kietoutunut Paavalin mainitsemiin tapahtumiin. Ne ovat historiallisia tapahtumia. Ei vain siksi, että ne ovat menneisyydessä. Ei vain siksi, että ne ovat merkittävästi vaikuttaneet historian kulkuun. Vaan siksikin, että ne ovat ihan oikeasti tapahtuneita tosiasioita. Kristillisen seurakunnan syntyä on mahdotonta ymmärtää ilman mainittuja tapahtumia.

Jos Jeesus ei olisi noussut kuolleista, olisi vaikeaa, ellei mahdotonta, käsittää miksi Jeesuksen opetuslapset pian Hänen kuolemansa jälkeen ryhtyivät julistamaan Hänen ylösnousemistaan kuolleista. Juutalaisuus tarjosi tuohon aikaan lukuisia eri tapoja puhua Jumalan hurskaiden palvelijoiden pääsystä Jumalan luo kuoleman jälkeen. Toisen temppelin ajan juutalainen kirjallisuus on täynnä kertomuksia pyhistä, joiden sielut ovat tulleet korotetuksi Jumalan luo, kolmanteen taivaaseen, paratiisiin, taivaan tähtien joukkoon, Aabrahamin helmaan tms.

Jeesuksen ajan juutalaisuudessa ”ylösnousemus” (kreik. anastasis) tarkoitti yksiselitteisesti ruumiillista kuolleista heräämistä. Juutalaiset, joita ensimmäiset opetuslapset poikkeuksetta olivat, uskoivat sen tapahtuvan vasta hamassa eskatologisessa tulevaisuudessa kaikille hurskaille yhtä aikaa (kts. Joh. 11:24). Jos opetuslapset olisivat pelkästään halunneet vaalia Jeesuksen muistoa ja opetusta, tai sanoa Hänen sielunsa tulleen korotetuksi Jumalan luo, he eivät olisi puhuneet ylösnousemuksesta, joka niin juutalaisten kuin pakanoidenkin keskuudessa ymmärrettiin yksiselitteisesti tarkoittavan jotain mikä koskettaa ruumista. Juutalaiset uskoivat sen tapahtuvan aikojen lopulla. Kreikkalaiset pitivät sitä muuten vain hölynpölynä (Apt. 17:32), koska heille pelastuminen merkitsi sielun vapautumista ruumiin vankilasta, kuten Platon opetti. Kuka nyt enää haluaisi takaisin ruumiiseen?

Pelkästään propagandistisista syistä opetuslasten olisi kannattanut ryhtyä julistamaan ”evankeliumia” siitä, että hurskaan Jeesuksen sielu oli kuoleman jälkeen tullut korotetuksi taivaaseen. Näin evankeliumi olisi lähtökohtaisesti ollut tavallaan hyväksyttävämpi niin juutalaisia kuin kreikkalaisiakin ajatellen. Miksi siis hankaloittaa lähetystyötä sanomalla, että oli tapahtunut jotain mitä sen enempää juutalaiset kuin kreikkalaisetkaan eivät pitäneet mahdollisena? Paitsi tietenkin, jos totuus oli se, että hauta oli kolme päivää Jeesuksen kuoleman jälkeen löydetty tyhjänä, ruumis oli pois, ja sittemmin Jeesus oli ruumiillisesti näyttäytynyt lukuisille toisistaan riippumattomille todistajille.

Pilatuksen kerrotaan kysyneen: ”Mitä minun on tehtävä hänelle, jota te sanotte juutalaisten kuninkaaksi?” (Mark. 15:12). Pääsiäisenä jokaisen tulisi kysyä itseltään sama kysymys. Mitä me teemme Jeesuksen suhteen?

Mitä me teemme sen tosiasian kanssa, että Jeesus kuoli, hänet haudattiin Joosef Arimatialaisen omistamaan hautaan, kolme päivää sen jälkeen Jeesuksen naisseuraajat löysivät kyseisen haudan tyhjillään, ja pian tämän jälkeen opetuslapset sanoivat nähneensä ja kohdanneensa Jeesuksen elossa ruumiillisesti?

Tyhjä hauta ja ylösnousseen ilmestymiset ”ennen kaikkea” vaativat tänäkin pääsiäisenä jokaista ottamaan kantaa kristillisen uskon suurimpaan haasteeseen, ja sitä kautta Jeesukseen itseensä.

Itse en näe muuta tietä, kuin yhtyä siihen tunnustukseen ja todistukseen, joka siitä lähtien, kun naiset löysivät haudan tyhjänä, on kaikunut halki kristillisen historian:

Jeesus on noussut kuolleista!

Hän on elossa!


Hyvää pääsiäistä kaikille.

lauantai 23. helmikuuta 2008

Ensimmäinen Ristitulta ti 26.2. klo 21 TV7

Ensimmäinen Ristitulta ohjelma nähdään siis tulevana tiistaina TV7:n kanavalla. Ohjelman lyhyt mainos on katsottavissa täältä. Tosin siinä on väärä päivämäärä, koska ohjelman enslähetys siirtyi.

Ohjelmassa mukana muun muassa TT Juha Ahvio ja vapaa-ajattelijoiden pj Robert Brotherus, jotka keskustelevat aiheesta Jos Jumala on olemassa miksi on ateisteja? Molemmat keskustelijat esiintyivät edukseen ja keskustelu oli kaikkia osallistujia ajatellen antoista. Varmasti myös katsojia ajatellen.

Mainoksessa on välähdys yllä mainitusta keskustelusta. Brotherus esittää siinä argumentin "vesilasista ja suuresta Höpsiksestä". Ennen lähetystä voitte harjoittaa hiukan aivojumppaa ja miettiä mitä itse olisitte siihen vastanneet, ja mikä olisi ollut paras vastaus. Jälkeenpäin ajatellen oma kommenttini lähetyksessä oli hiukan asian vierestä. Mikä teidän mielestänne olisi ollut oikea tai parempi vastaus? Itse tiedän jo mikä olisi ollut oikeampi vastaus Höpsikseen.

Kaikki asialliset keskustelupuheenvuorot debattiin liittyen ovat tervetulleita tänne.

keskiviikko 20. helmikuuta 2008

Ajan henki ja suomalaisten arvostukset

YLE teetti viime vuoden puolella Gallupilla tutkimuksen suomalaisten arvostamista ja tärkeinä pitämistä perusoikeuksista.

Kun vertaa oikeuksia, joista suomalaiset ovat valmiita joustamaan niihin joista ei olla valmiita joustamaan, on helppo yhtyä YLE:n poliititsen toimittajan Olli Ainolan kokemaan ahdistukseen, kun hän analysoi tutkimustulosta:
Yllättävän moni suomalainen on pienen kovistelun jälkeen valmis hyväksymään yhteiskunnan, jossa rajoitetaan yhdistymis- ja kokoontumisvapautta, otetaan käyttöön kuolemanrangaistus ja kahlitaan uskonnon ja omantunnon vapautta - kunhan vain taataan sosiaalipalvelut ja yksityisyys. Millainen yhteiskunta tästä tulee mieleen? Mikäpä muu kuin entinen DDR; vain Stasi puuttuu.

kommentoi Olli Ainola asennemittausta YLE:n nettisivujen kolumnissaan.

Ulkoisesti suomalaiset elävät suhteellisen vaurasta elämää. Henkinen aateilmastomme sen sijaan suosii enemmän tai vähemmän totalitarismia. Onko ihme, että tällaisessa ilmapiirissä kristillinen seurakunta kokee joutuvansa alati ahtaammalle evankeliuminsa ja edustamiensa arvojen kanssa?

tiistai 19. helmikuuta 2008

Viimeisellä veräjällä tarvitaan todellisia vastauksia

Oheinen draamallinen videoklippi (2:38) pysähdyttää harvinaisen puhuttelevalla tavalla perimmäisten kysymysten äärelle. Kun aika käy vähiin ja ihminen etsii anteeksiantoa, kysymykset pelkistyvät. Hyväätarkoittavat näennäissyvälliset hömppävastaukset (joita nainen tässä katkelmassa tarjoilee) eivät riitä lopun lähetessä. Ne eivät kanna, koska eivät tarjoa todellisia vastauksia eivätkä varmuutta, jota ihminen viimeisellä veräjällä etsii.

Onneksi todellisia vastauksia löytyy evankeliumista ja kristinuskosta. Anteeksianto ja rauha Jumalan kanssa on mahdollinen Kristuksen sovitustyön tähden.

Katkelma on antoisa myös apologeettiselta näkökulmalta. Yksi suosikkikohtiani, monen ohella, on miehen hämmentynyt ja pelkistynyt kysymys: "Which means what?". Siinä on jo niin tuhti annos apologetiikkaa, että harva kykenee edes koko elinaikanaan sulattamaan sitä. Harvinaisen ajateltu dialogi Hollywood tuottajilta.

Jos katselu ei onnistu alla, niin katsele se täältä.




Mieltäni pedot piirittää
ne saartavat satimeen hiljalleen
Kuiskaten korvaani lorut nää
vie valheiden ruhtinas pimeyteen

Saitko sittenkään anteeksi syntisi sun?
Eikö olekin myöhäistä kääntyä, kun
ei enää ole paitasi puhtoinen
vaan likainen, limainen, saastainen?`

Ei kukaan kai tuollaista huolia voi
Päässäni lause tuo karmiva soi
Oi Herrani Jeesus, sä ethän mua jätä
On minulla kuoleman tuska ja hätä

Soimaavan, syvän syytöksen
hän vaimensi Sanallaan, voimalla sen
Kynsistä kiusojen pettävien
Hän vei minut vuorille vapauden

Siispä pedot ja pimeys pauhatkoon
mä elävän Jumalan lapsi nyt oon
kaikki syntini anteeksi antoi Hän
kun Hän ristillä nujersi syyttäjän

Laulusta: Syytös
(levyltä MGtH Auringon maat)

perjantai 8. helmikuuta 2008

Expelled - Elokuva, joka on nähtävä, mutta...


Ben Steinin elokuva Expelled olisi jokaisen hyvä nähdä. Mutta pelkään pahoin, että sitä ei Suomeen saada. Sisältö liian tulenarka.

Mistä oikein on kysymys? Katso, traileri.