Evoluutio ja luominen - termien määrittelyä

Keskustelua erilaisista luomisnäkemyksistä ja niiden suhteesta evoluutioteoriaan on vaikea käydä ilman termien määrittelemistä. Esimerkiksi pelkästään sanalla "evoluutio" on useita eri merkityssisältöjä, jotka menevät keskustelussa helposti sekaisin ja hämärtävät sen mistä kulloinkin tarkalleen ottaen puhutaan. Samoin luomisnäkemyksessä on useampia variaatioita. Tieteellisen todistusaineiston ja Raamatun ensisijaisuuden merkityksen arvioimiseksi kunkin näkemyksen kohdalla on ensin oltava tietoinen erilaisten näkemysten olemassaolosta. Oheinen termien määrittely perustuu suurimmaksi osaksi Jay Richardsin kirjoittamaan lukemisenarvoiseen teokseen God And Evolution. Richardsin listaan myös olen loppuun lisännyt mikro- ja makroevoluutio –termien määrittelyt. Oheinen lista ei ota kantaa eri näkemysten vahvuuksiin tai heikkouksiin. Kyse on ainostaan pyrkimyksestä määritellä keskustelussa käytettäviä termejä.
--------------------------------------------------------------

NUOREN MAAPALLON KREATIONISMI. Jumala loi maailman tyhjästä kuuden, noin  24 tuntia käsittävän, päivän puitteissa noin kymmenentuhatta vuotta sitten. 

VANHAN MAAPALLON KREATIONISMI. Jumala loi maailman tyhjästä. Universumin ja maapallon ikä (n. 13 mrd vuotta) vastaa tieteen valtavirran käsitystä. Jumala toimi luonnossa välittömästi ("ensisijaisena" ja "riittävänä syynä") luoden asioita. 

PROGRESSIIVINEN KREATIONISMI. Tämä on lähellä vanhan maapallon kreationismia. Universumin ja maapallon ikä vastaa tieteen valtavirran käsitystä ja Jumalan katsotaan toimineen suoraan joissakin kohdin kosmista historiaa. Kuitenkin Jumalan erityisten luomistekojen saumakohdissa nähdään tässä näkemyksessä enemmän evolutionääristä kehitystä kuin nuoren tai vanhan maapallon kreationismissa. 

ÄLYKKÄÄN SUUNNITTELUN TEORIA (ID). Luonnontieteellisen julkisen todistusaineiston pohjalta, luonto, tai tietyt piirteet luonnossa, selittyvät parhaiten älykkään toimijan valossa. Useimmat ID näkemyksen edustajat suhtautuvat kriittisesti neodarvinismiin riittävänä selityksenä elämän sopeutumiskykyiselle monimuotoisuudelle sekä elämän alkusynnyn ja biologisen informaation alkuperän materialistisiin teorioihin. Koska ID näkemys on minimalistinen, se ei ole loogisesti ristiriidassa erilaisten evoluutionäkemysten ja luomisnäkemysten kanssa, olematta silti identtinen minkään kanssa niistä. 

TEISTINEN EVOLUUTIO. Näkemys siitä, että usko Jumalaan ja evoluutio ovat molemmat totta. Termi on moniselitteinen, koska sanalla "evoluutio" on useita eri merkityksiä. ID näkemyksen ja teistisen evoluution välillä ei ole loogista ristiriitaa ja ID näkemyksen edustaja voi uskoa myös teistiseen evoluutioon. Tosin yleensä käsitteellä viitataan henkilöihin, jotka kannattavat darvinistista evoluutioteoriaa ja jotka suhtautuvat kriittisesti tämänhetkisiin älykkään suunnittelun argumentteihin biologiassa.

TEISMI. Transsendentti, eli tuonpuoleinen (vastakohtana immanentille, eli tämänpuoleiselle) kaikkivaltias, täydellisen hyvä, persoonallinen Jumala loi maailman tyhjästä, ex nihilo, ja jatkuvasti ylläpitää sitä ja on vuorovaikutuksessa sen kanssa ja siinä. Juutalaisuus, kristinusko ja Islam ovat perinteisesti teistisiä uskontoja.

DEISMI. Tuonpuoleinen Jumala loi universumin, mutta ei vaikuta siinä eikä toimi välittömästi historiassa. 

PANTEISMI. Jumala ja universumi ovat identtisiä. Panteistit torjuvat käsityksen tuonpuoleisesta Jumalasta eivätkä yleensä pidä Jumalaa täysin persoonallisena. 

PANENTEISMI. Jumalalla on joitakin tuonpuoleisia ominaisuuksia, mutta on niistä huolimatta maailmassa, tai, vaihtoehtoisesti, maailma on Jumalassa. Jumala ja luonto ovat eri asioita, mutta eivät kuitenkaan erotettavissa. Useimmat panenteistit uskovat Jumalan kehittyvän maailman kanssa, eikä hän luinut maailmaa ex nihilo, tyhjästä. Panenteismi on jossain määrin suosittu näkemys uskonnollisten yliopistoihmisten parissa, erityisesti niiden, jotka ovat mukana uskon ja tieteen välisessä dialogissa. Se on kuitenkin erittäin harvinainen näkemys tavallisten uskovaisten parissa. 

EVOLUUTIO. Sanalla on useita, osin keskenään ristiriitaisiakin, merkityksiä. Vain osalla niistä on teologian kannalta mitään merkitystä. Sanan eri merkityksiä ovat: 

1. Muutos ajan myötä; luonnon historia; mikä tahansa tapahtumasarja luonnossa. 
2. Populaation geenipoolien alleelien esiintymistiheyden muutokset. 
3. Rajallinen polveutuminen yhteisestä kantamuodosta: eräät eliöryhmät polveutuvat yhteisestä kantamuodosta. 
4. Mekanismi, joka saa aikaan tarvittuja muutoksia, jotka mahdollistavat polveutumisen rajallisen muuntelun puitteissa, pääasiassa tällöin kyse on sattumanvaraisiin muunteluihin ja mutaatioihin kohdistuvasta luonnonvalinnasta. 
5. Yksi yhteinen kantamuoto: kaikki eliöt polveutuvat yhdestä yhteisestä kantamuodosta. 
6. "Sokea kelloseppä" -teesi: kaikki eliöt polveutuvat yhteisistä kantamuodoista täysin ohjaamattomien, ei-älyllisten (unintelligent) ja päämäärättömän satunnaisten (random) materiaalisten prosessien, kuten muunteluun ja mutaatioihin kohdistuvan luonnonvalinnan, kautta. Tähän teesiin sisältyy ajatus siitä, että luonnonvalinta mekanismina, ja kenties muut samalla tavalla naturalistiset mekanismit, ovat sellaisenaan täysin riittäviä selittämään sen miksi eliöt näyttävät suunnitelluilta, vaikka eivät sitä tosiasiassa ole. 
7. Metafora. Termiä käytetään vertauskuvallisesti kuvaamaan kilpailullista prosessia, jonka puitteissa esimerkiksi sellaiset asiat kuten vaikkapa urheilu-ura, liiketoiminta, kansakunnat ja muut senkaltaiset syntyvät, kehittyvät, menestyvät ja romahtavat. 
8. Ajan myötä tapahtuva edistys tai kehittyminen yksinkertaisesta idusta kehittyneeksi eliöksi. Esimerkiksi tammenterhosta kasvaa puu, ihmisalkiosta kehittyy lapsi. Tämä ajatus oli yleinen käsitys biologisesta evoluutiosta Darwinia edeltävänä aikana ja johti siihen, että Darwin itse vältti sanaa "evoluutio" Lajien Synty kirjassaan. Nykydarvinistit seuraavat Darwinia siinä, että he yleensä torjuvat sellaisen käsityksen biologisesta evoluutiosta, joka viittaa teleologisen päämäärän sisältäviin prosesseihin. Tästä huolimatta edistykseen viittaavaa kieltä esiintyy toistuvasti jopa niiden teksteissä, jotka virallisesti torjuvat sellallaisen.

Evoluutio -sanan merkitys numero 6, "sokea kelloseppä", on kaikkein vähiten yhteensovitettavissa teismin kanssa. Merkitys 8 on implisiittisesti teistinen tai vähintään teleologinen. 

TELEOLOGIA. Termillä viitataan systeemiin, tapahtumaan tai prosessiin, joka on suuntautunut kohti jotain päämäärää. Kosmisesta ja biologisesta evoluutiosta on sekä teleologisia että ei-teleologisia versioita. Darvinistisen teorian eräs keskeisimmistä pyrkimyksistä on ollut selittää elämän näennäinen teleologia puhtaasti näennäiseksi sen sijaan, että se olisi todellista. 

DARVINISMI. Teoria siitä, että kaikki elämänmuodot maapallolla polveutuvat yhdestä, tai useammasta yhteisestä kantamuodosta, ja että elämän sopeutumiskykyinen monimuotkaisuus johtuu suureksi osaksi satunnaisen umpimähkäisiin variaatioihin kohdistuvasta luonnonvalinnasta. Darwin esitti teoriansa vaihtoehdoksi sille, että lajien ajateltiin olevan erikseen luotuja. Useimmat nykydarvinistit ovatkin seuranneet Darwinia tässä. Tiukasti ymmärrettynä Darwinin mekanismi luonnonvalinnasta ja sattumanvaraisesta muuntelusta, ei pelkästään yhteinen kantamuoto, on ristiriidassa elämän älykkään suunnittelun kanssa. 

NEODARVINISMI (uus-darvinismi). Moderni muunnelma darvinismista. Sen mukaan sattumanvarainen umpimähkäinen (random) muuntelu samaistetaan sattumanvaraisiin geneettisiin mutaatioihin. 

MIKROEVOLUUTIO. Eliölajien rajojen puitteissa ja sisällä tapahtuva pienimuotoinen havaittava muuntelu ja sopeutuminen. Mikroevoluutio on yleisesti hyväksytty ajatus myös kaikkien luomisteorioiden taholla.

MAKROEVOLUUTIO. Kehittyminen lajista toiseksi, jonka, vaikka sitä ei voida suoraan havaita, oletetaan tapahtuneen havaittujen mikroevolutiivisten muutosten perusteella.

Neodarvinisti Theodosius Dobzhansky loi termit mikro- ja makroevoluutio vuonna 1937 erottaakseen olemassaolevien lajien sisällä havaitut pienimuotoiset muutokset uusien lajien synnyn lajista toiseksi vaatimista suurista muutoksista, joista Dobzhansky katsoi fossiiliaineiston todistavan.

Kambrikauden räjähdys ja Darwinin pahentuva epäilys

Sain juuri päätökseen STEPHEN C. MEYERIN erinomaisen uutuuskirjan "DARWIN'S DOUBT - The Explosive Origin of Animal Life and The Case for Intelligent Design." Amazonin kaikkien aikojen myydyimpien kirjojen kymmenen kärkeen välittömästi noussut kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Hyvin kirjoitettu. Maallikkokin pysyy kärryillä. 

Jo Darwin itse myönsi Lajien Synty -teoksessaan kambrikauden uusien eliömuotojen nopeasti, ilman edeltäviä välimuotoja tapahtuvan ilmaantumisen fossiiliaineistoon (ns. kambrikauden räjähdys) muodostavan vaikean haasteen teorialleen.

Standardi darwinismin mukaan kehitys eläinkunnassa kohti kehittyneempiä ja monimutkaisempia eliömuotoja on tapahtunut yhdestä kantamuodosta käsin, äärimmäisen pienin askelin ja suunnattoman pitkän ajan kuluessa.

150 vuotta myöhemmin Darwinin kohtaama ongelma ei kuitenkaan ole ratkennut teorian eduksi. Päin vastoin. Välimuotoja ei edelleenkään ole löytynyt ja kaiken kukkuraksi molekyylibiologian tuomat uudet löydöt (esim. populaatio genetiikka, epigenetiikka ym. ym.) ovat entisestään syventäneet ja pahentaneet neo-darwinistiseen selitykseen sisältyviä ongelmia.

Meyer tiivistää kambrikauden räjähdyksen fossiiliaineiston synnyttämän ongelman darwinismille todistusaineiston valossa seuraavasti:

Kun paleontologit vuosien varrella ovat pohtineet kambrikautista ja sitä edeltävää fossiiliaineistoa . . . he ovat huomanneet kambrikauden räjähdyksessä useita darwinistesta näkökulmasta odottamattomia piirteitä. Aivan erityisesti: (1) kambrikauden eliömuotojen nopea ilmestyminen; (2) kambrikauden eläinten esikambrikauden yksinkertaisempiin eliöihin kytkevien fossiilisten välimuotojen puuttuminen; (3) hätkähdyttävän suuri joukko täysin uusia eliömuotoja uusine ruumiinrakenteineen; ja (4) malli, jossa radikaalisti erilaiset (eliö)muodot fossiiliaineistossa nousevat ennen pieniä, pienen skaalan monimuotoistumista ja variaatioita. Tämä malli käytännössä kääntää päälaelleen darwinistiset odotukset, joiden mukaan meidän pitäisi nähdä äärimmäisen pieniä muutoksia, joista vasta asteittain seuraa suurempia ja suurempia eroavaisuuksia (eliö)muodoissa." (Darwin's Doubt, s. 34).

Lisäksi kambrikauden räjähdys ei merkitse ainoastaan täysin uusien eliöiden ja uusien ruumiinrakenteiden esiintymistä, vaan myös niiden rakentamiseksi vaadittavaa aiva uutta informaatiota. Niinpä on alettu puhua myös kambrikauden informaatioräjähdyksestä.

Kambrikauden fossiiliaineisto sekä uudet tutkimukset genetiikan alueella eivät tue ajatusta yhteisestä kantamuodosta, eikä darwinistisen mekanismin (mutaatiot+luonnonvalinta) kykyä luoda uusia ruumiinrakenteita ja niiden syntymiseen vaadittavaa informaatiota siinä ajassa, jota kambrikausi edellyttää. Edes maapallon koko historia ei siihen riittäisi. Tämä on kyetty matemaattisesti osoittamaan.

Neo-darwinistinen evoluutioteoria onkin uusien löytöjen myötä muodostumassa uppoavaksi laivaksi.

Meyer osoittaa laajalti eri evoluutiotutkijoiden tutkimuksista miten useat heistä itse ovat alkaneet näiden ongelmien kasaantuessa etsimään uutta teoriaa, joka tekisi oikeutta kambrikauden todistusaineistolle, johon neo-darwinismi on osoittautunut kykenemättömäksi tarjoamaan selitystä. Meyer arvioi kirjassaan myös näitä uusia yrityksiä.

Meyer, jonka aikaisempi kirja Signature in the Cell herätti myös paljon keskustelua, edustaa itse ns. älykkään suunnittelun (intelligent design) teoriaa. Hänen mielestään se tarjoaa lupaavimman ja selitysvoimaisimman vaihtoehdon neo-darwinistiselle selitykselle.

Ohessa yksi sitaatti kirjan loppupuolelta, joka summaa kambrikauden todistusaineiston kahdelta kannalta (käännös on omani): 

"Sekä Kambrikauden eliömuodot että malli, jolla ne ilmestyvät fossiiliaineistoon osoittavat juuri niitä piirteitä, joita me voimme odottaa näkevämme siinä tapauksessa jos ne ovat älykkään syyn aikaansaamia. Lisäksi, Kambrikauden eliömuodot sekä tapa, jolla ne ilmestyvät on ristiriidassa sen kanssa mitä meidän tulisi odottaa näkevämme fossiiliaineistossa sekä eläinmaailmassa mikäli taustalla olisi puhtaasti materialistinen 'alhaalta-ylös' tapahtuva evoluutioprosessi. Vaikka tämä saattaa loukata monien tieteilijöiden materialistista herkkätunteisuutta, on erittäin vaikea välttyä siltä johtopäätökseltä, että suunnitteluhypoteesi tarjoaa itse asiassa paremman, kausaalisesti selitysvoimaisemman vaihtoehdon Kambrikauden tapahtuman synnyttämille piirteille." STEPHEN C. MEYER - Darwin's Doubt (Harper One, 2013, p. 379). 

Paleontologi Tri. MARK MCMENAMIN toteaa kirjan takakannessa: 

"Meidän darwinistisen analyysin läpitunkemien paleontologien on vaikea myöntää neo-darwinististen selitysten epäonnistuneen surkeasti kambrikauden räjähdyksen selittämisessä. Viime vuosina on saatu uutta tietoa, joka ei suinkaan ole ratkaissut Darwinin dilemmaa, vaan pikemminkin pahentanut sitä. Meyer kuvailee tämän ongelman eri dimensioita selkeästi ja täsmällisesti. Hänen kirjansa muuttaa pelin luonnetta evoluutiotutkimuksen osalta ja osoittaa meille oikean suunnan etsiessämme teoriaa, joka selittäisi eläinkunnan alkuperän." 

Todistusaineisto neo-darwinistista evoluutioteoriaa vastaan on kasaantumassa kovaa vauhtia. Evoluutiotutkijat tietävät neo-darwinismiin sisältyvät ylitsepääsemättömät  ja kasvavat ongelmat. Puhuessaan toinen toisilleen he myöntävät, kuten Meyer osoittaa lhdelainauksin, nämä ongelmat avoimesti, vaikka usein dogmaattisesti kieltävät evoluutioteorian sisältävänä yhtään mitään ongelmia joutuessaan julkisesti vastaamaan neo-darwinismiin kohdistettuun kritiikkiin.

Tieteen suunta darwinismin osalta on kuitenkin kääntymässä. Hitaasti mutta varmasti.

Meyerin kirja löytyy edullisesti vaikka Adlibris.com verkkokaupasta: http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=0062071475

Suosittelenko? Ehdottomasti! 

------
PS: Käännökset Meyerin kirjasta ovat omiani. Jos niissä on jotain epätarkkuuksia terminologian tai tieteen suhteen vastuu niistä on minun.