Miksi juuri kristinusko kaikista uskonnoista?

Ravi Zacharias. Kuva: http://marshilltop.blogspot.fi

Jokainen uskonto väittää olevansa ainoa oikea ja tosi uskonto. Miten kristinusko voi siis sanoa olevansa oikea ja tosi uskonto? Jos lisäksi et ole läpikäynyt kaikkia uskontoja ja tutustunut niihin, miten voit sanoa vain kristinuskon olevan ainoa oikea maailmankatsomus? Muun muassa tähän kysymykseen intialaissyntyinen filosofi ja kristinuskon puolustaja Ravi Zacharias vastasi eräässä yliopistoluennossaan

Ensiksi, esitetty kysymys sisältää oikeansuuntaisen havainnon: Kristinusko ei ole ainoa uskonto, joka väittää omaavansa ainoan oikean ja tosi vastauksen perimmäisiin kysymyksiin. Buddhalaisuus syntyi aikanaan perustajansa, Gautama Buddhan, hyljättyä hinduismin vääränä. Buddhalaisuus taasen hindulaisuuden näkökulmasta on, kuten C. S. Lewis ilmaisi, ”hindulainen harhaoppi”. Myös Islam väittää uskontona olevansa ainoa oikea tosi uskonto.Eksklusiivisuus ei siis ole vain kristinuskolle luonteenomainen piirre.

Uskonnot ovat ytimeltään perustavalla tavalla erilaisia. Ne vastaavat yhteen sovittamattomalla tavalla perimmäisiin kysymyksiin. Zacharias kiteyttää: ”Uskonnoissa on perustavaa laatua olevia eroja ja parhaimmillaankin vain pinnallisia samankaltaisuuksia. Monien mielestä uskonnot ovat perustavalla tavalla samanlaisia ja vain pinnallisesti erilaisia. Ei. Ne päinvastoin ovat perustavalla tavalla erilaisia ja pinnallisesti tarkasteltuna samanlaisia.”

Mieleeni muistuu tässä kohden tanskalaisen teologin, Johannes Ågardin sanat: ”Ihminen joka sanoo, että kaikki uskonnot opettavat pohjimmiltaan samaa, tuntee todennäköisesti vain yhden uskonnon. Jos hän tuntisi edes kaksi hän ei sanoisi tuollaista.”

Jos uskonnot antavat antavat perimmäisiin kysymyksiin toisistaan ratkaisevalla tavalla eroavia ja yhteen sovittamattomia vastauksia kuinka voidaan tietää mikä niistä on totta? Vai ovatko kaikki kenties väärässä?

Vastausta tähän kysymykseen voidaan lähestyä monella tavalla. Ravi Zacharias lähestyy yliopistopuheessaan kysymystä laajemmalla periaatteellisella perspektiivillä. Lukijaa on tässä kohden varoitettava siitä, että tarjottu vastus ei tällä kertaa ota kantaa kenties juuri niihin yksityiskohtaisiin kysymyksiin joihin lukija ehkä toivisi. Mutta Zachariaksen vastaus on silti tutustumisen arvoinen.

Ensiksi on määriteltävä mitä tarkoitetaan ”totuudella”. 

Totuus on filosofiassa määritelty yhtäältä ns. vastaavuusperiaatteen (korrespondenssikriteeri) ja johdonmukaisuusperiaatteen (koherenssikriteeri) kautta.

Ensin mainitun valossa totuus on vastaavuutta väitelauseen ja asioiden tilan kanssa. Jos sanon: ”Ulkona sataa vettä” ja ulkona sataa vettä (eikä esimerksi paista aurinko tai sada lunta), väite on totta.

Johdonmukaisuusperiaatteen valossa totuus on sisäisesti ristiriidaton ja sopusoinnussa muiden totuuksien kanssa. Se, mikä on sisäisesti ristiriitainen ei voi olla totta. Tiedän, että ei ole totta, että on olemassa neliönmuotoisia ympyröitä. Sellainen on sisäisesti epäkoherentti mahdottomuus.

Islam esimerkiksi epäonnistuu vastaavuusperiaatteen kohdalla väittäessään Jeesuksesta, jotain mikä ei vastaa historiallisia tosiasioita: Islamin mukaan Jeesus ei kuollut ristillä. Tämä on kuitenkin kenties varmimpia historiallisia tosiasioita Jeesuksesta, jota edes sekulaarit historioitsijat eivät rohkene asettaa kyseenalaiseksi. Islamin väite ei ole historiallisesti totta. Se ei voi olla oikea ja tosi uskonto.

Ollakseen totta maailmankatsomuksen ja uskonnon tulee vastaavuus- ja johdonmukaisuuskriteerien täyttämisen lisäksi kyetä vastaamaan tyydyttävästi neljään ihmisen olemassaoloa, eksistenssiä, syvästi koskettavaan peruskysymykseen. Zachariaksen mukaan nämä koskevat:

1.    Alkuperää – Mistä olemme tulleet?
2.    Merkitystä – Miksi olemme täällä?
3.    Moraalia – Objektiivisten moraalisten arvojen olemassaolo ja perustus.
4.    Päämäärää – Minne olemme menossa? Mitä kuoleman jälkeen?

Maailman uskontoja tulee verrata niiden vastausten valossa joita ne tarjoavat näihin kysymyksiin. Jokaisen kohdalla vastauksen on vastattava todellisuutta, joko sellaisena kuin se voidaan havaita (korrespondenssi) tai niin, että se on loogisesti ristiriidaton sisäisesti ja muiden tosiasioiden kanssa (koherenssi).

”Ainoastaan juutalais-kristillisen perinteen puitteissa nämä neljä kysymystä löytävät vastauksen, jossa sekä korrespondenssi- että koherenssikriteeri täyttyvät," Zacharias väittää. "Kristinuskon maailmankatsomuksellisest väitteet vastaavat todellisuutta sellaisena kuin todellisuus oikeasti ilmenee, ja on lisäksi sisäisesti johdonmukainen, eikä sovittamattoman ristiriitainen.”

Oletko tutkinut jokaisen uskonnon maailmassa voidaksesi sanoa, että kristinusko yksin on tosi?

Ravi Zachariaksen filosofikollega John Njoroge esittää samaisessa yliopistotilaisuudessa mielenkiintoisen nyrkkisäännön, jonka mukaan kaikki uskonnot ja maailmankatsomukset voidaan karkeasti luokitella kolmeen ryhmään:

1.    Näkemykseen, jonka mukaan vain universumi on olemassa (e.g. naturalismi, ateismi)
2.    Näkemykseen, jonka mukaan vain Jumala on olemassa (itämaiset uskonnot)
3.    Näkemykseen, jonka mukaan sekä universumi että Jumala ovat olemassa (kristinusko, juutalaisuus, islam)

Tämän perusluokittelun valossa ei ole niin vaikeaa soveltaa Zachariaksen nelitahoista kriteeriä erilaisiin maailmankatsomuksiin. On mahdollista ratkaista totuuskysymys näiden kolmen kategorian kesken ja sen jälkeen vaihtoehtoja on huomattavasti vähemmän. Ei ole välttämätöntä tutustua jokaikisen uskonnon kaikkiin yksityiskohtaisiin uskomuksiin päästäkseen selville ovatko ne totta. Riittää kun selvittää mihin niiden perususkomukset edellä olevan jaottelun valossa sijoittuvat.

Edellä oleva tiivistys Zachariaksen jättää tietysti monia mielenkiintoisia kysymyksiä ja yksityiskohtia vielä auki. Miten kyseistä maailmankatsomuksellista "totuuden neliapilaa"  sovelletaan käytännössä eri uskontojen kohdalla? Eikä se tietenkään eliminoi eri maailmankatsomuksiin ja uskontoihin tutustumisen hyödyllisyyttä ja tärkeyttä.

Zachariaksen ja Njorogen periaate toimii silti hyvänä ”nyrkkisääntönä” ja lähtökohtana. Kyseessä on eräänlainen maailmankatsomuksien filosofinen ”viidakkoveitsi”. Sen avulla on mahdollista karsia suurin osa lukuisista erilaisista perimmäisenä totuutena esiintyvistä maailmankatsomuksellisista rönsyistä ja raivata itselleen mielekäs polku ulos uskontojen umpiviidakosta. Ei ole välttämätöntä tuntea kaikkia uskontoja ja maailmankatsomuksia perinpohjaisesti voidakseen olla vakuuttunut siitä, että kristinusko on ainoa oikea tosi uskonto.

Itselleni merkittävin osoitus kristinuskosta ainoana oikeana maailmankatsomuksena ja uskontona on Jeesuksen Kristuksen historiallinen ylösnousemus. Sen puolesta voidaan esittää vakuuttavaa historiallista todistusaineistoa. Se vastaa historiallisia tosiasioita. Jeesuksen opetukset eivät olleet epäjohdonmukaisia ja maailmankatsomuksellisesti sisäisen ristiriitaisia.Herättämällä Jeesuksen kuolleista Jumala itse todisti, että Kristuksen opetukset ovat totta. Niinpä sellaiset uskonnolliset ajatukset ja ideat ja opetukset, jotka eivät vastaa Kristuksen opetuksia Jumalasta eivät voi olla totta.