Declan Galbraith - Tell me why.

Muistuu mieleen Jeesuksen sana: "Minkä olette tehneet -- minkä olette jättäneet tekemättä -- yhdelle näistä..."

Hienoa hengellistä musiikkia netissä.

Näin kesälomien kynnyksellä suosittelen linkkivinkkinä Crosswalkradio.com sivua, josta löytyy kesäpäivien piristykseksi upeaa kristillistä musiikkia joka lähtöön: ylistystä, ajattomia klassikkoja, instrumentaalia, contemporary, rock, etelän baptistien gospelia, perinteisiä hengellisiä lauluja, listahittejä jne. Eri tyyliset musiikit löytyvät näppäräästi ryhmiteltynä omista osastoistaan, joten pääset keskeytyksettä kuuntelemaan juuri sellaista musiikkia mistä itse tykkää. Ilmaiseksi. Player vaatii yksinkertaisen rekisteröitymisen.

Uskon Puolesta e-kirje on ollut alkuvuoden hyllyllä työ ja, nyt onneksi loppuunsaatettujen, opiskelukiireiden vuoksi. Syksyllä lomieni jälkeen UP-kirje alkaa jälleen ilmestyä säännöllisesti ja tarjoaa lukijoilleen paljon mieltä, sydäntä ja uskoa vahvistavaa apologeettista kirjoittelua. Jos et vielä saa ilmaista Uskon Puolesta kirjettä, niin käy vilkaisemassa virtuaalitoimistossani näytearkistoa ja lähetä tilaus sähköpostitse.

Meikäläinen ampaisee kesälomalle ja palaa blogitaajuuksille viimeistään heinäkuun puolenvälin jälkeen. Voi olla, että lankean lomallakin hiukan "nettitissutteluun". Mutta siltä varalta, että itsekuri pitää, emmekä tapaa kuin vasta syksyllä, kiitän lämpimästi kaikkia lukijoita ja kommenttien lähettäjiä mielenkiinnosta blogiani kohtaan.

Hyvää Jumalan siunaamaa juhannusta.

Jeesus on elossa!

Herättäkää kuolleet! - Uskon oppitunti myrskyn keskellä -

Olin kymmenkunta vuotta sitten tulkkaamassa Francis Frangipanea Tampereen vapaakirkossa järjestetyssä pastoriseminaarissa. Erityisesti mieleeni on jäänyt puhe, jossa Jumala tuntui järjestäneen käytännön oppitunnin puhujan sanoman tueksi.

Frangipane saarnasi Matt. 14:22–33 jakeista: Opetuslapset ovat yöllä järvellä myrskyn ahdistamina Jeesuksen tullessa heidän luokseen vettä pitkin. "Herra, jos se olet sinä, niin käske minun tulla luoksesi vettä pitkin,” Pietari sanoo. Jeesuksen sanan varassa Pietari astuu, kuten muistetaan, veneen laidan ylitse (By the way, ilmeisesti myrskyssä on turvallisempaa olla veneen ulkopuolella Jeesuksen kanssa kuin ilman häntä veneessä…) ja lähtee kävelemään Jeesuksen luokse. Hetken päästä seuraa molskahdus joka muistetaan halki kirkkohistorian.

Frangipane palautti tämän tutun kertomuskulun kuulijoiden mieliin ja alkoi kuvailla kuinka Jeesus opetti oppilailleen uskoa. Hän ei antanut heidän kokeilla uskon kantavuutta ja veden päällä kävelemistä Galilean järven turvallisissa rantavesissä. ”Jeesus opettaa uskoa viemällä meidät keskellä yötä, keskelle järveä, keskelle myrskyä”, Frangipane sanoi.

Frangipanen juuri kertoessa opetuslapsista keskellä yötä, keskellä järveä, keskellä myrskyä, yleisön joukosta kuuluu naispuolisen henkilön hätääntynyt huudahdus: ”Hei, täällä on yksi rouva kuollut!” Jos oikein tarkkaan kuuntelee suhisevaa vanhaa c-kasettitaltiointia puheesta, saattaa juuri ja juuri kuulla tämän saarnan keskeyttäneen yleisön joukosta kuuluvan huudahduksen.

Ääninauhalla, joka minulla yhä on tallessa, voi aistia syntyvän hämmennyksen, kun hetken hiljaisuuden jälkeen yritän kertoa Frangipanelle mitä on tapahtunut. ”What happened?” Frangipane kysäisee havaittuaan yleisön joukossa syntyneen hämmingin, joka näyttää keskittyvän yhteen kohtaan yleisöä, missä vanha sairaskohtauksen saanut rouva on vaipunut tuhkanharmaana penkkien väliin. ”They say somebody has died…” sönkötin. Frangipane katsoi minuun kysyvästi, ja minä katson yhtä hämmentyneenä takaisin kuin sanoakseni, että älä minua katso tämä on sinun kokouksesi.

Yhtäkkiä olimme keskellä yötä, keskellä järveä, keskellä myrskyä.

Tilanteen luonteen selvittyä Frangipane nykäisi minua hihasta ja riensi puhujalavalta yleisön sekaan. Minä kiiruhdin kannoilla. Oli epäselvää missä vaiheessa vanhus oli saanut sairaskohtauksen, mutta saapuessamme Frangipanen kanssa paikalle vanhan rouvan iho oli kalman kalpea. Kukaan ei yrittänyt elvyttää naista. Ympärille oli kuitenkin kerääntynyt runsaasti pastoreita vaimoineen. Lähinnä oleva naishenkilö yritti kannatella tuupertunutta vanhusta ja sanoi olevansa sairaanhoitaja. Joku kertoi, että ambulanssi oli jo soitettu paikalle. Sitä odotellessa Frangipane ei aikaillut, vaan laski kätensä naisen päälle ja alkoi rukoilla. Ystäväni Antero ”Mooses” Laukkanen sanoi hauskasti tapausta vuosien perästä muistellessamme, että milloinkaan ei ole nähty niin paljon öljypulloja yhdellä kertaa. Onneksi oltiin pastorikonferenssissa. Kuin tyhjästä, ympärille kerääntyneet pastorit vetäisivät esiin öljypulloja taskuistaan ja tarjosivat niitä Frangipanelle joka suunnalta. Minä tulkkasin huolestuneena ja hämmentyneenä Frangipanea kun hän rukoili, että Herra antaisi naisen hengen palata häneen.

Ja toden totta. Pienen hetken kuluttua väri palasi naisen kasvoille. Hän vetäisi henkeä, avasi varovasti silmänsä ja mutisi jotain, josta en hämmennykseni keskellä saanut selvää. Nainen autettiin Tampereen vapaakirkon aulaan, josta hetken perästä saapuneet ambulanssihoitajat hänet löysivät ja veivät sairaalaan hoitoon. Palasimme Frangipanen kanssa mikrofonin taakse ja hän jatkoi puhettaan siitä mihin jäätiin. Lopulta päästiin ”toiselle rannalle”.

En ole lääkäri, enkä sairaanhoitaja, osatakseni vastata epäilijöiden kysymyksiin siitä oliko nainen todella kuollut. Sen tiedän, että vanhus oli jonkin sairaskohtauksen saaneena tuupertunut penkkien väliin ja saapuessani Frangipanen kanssa hänen luokseen, hän ei näyttänyt hengittävän. Iho oli väritön, harmaa. Jonkun lähellä olleen mielestä hän oli kuollut. Hän virkosi paikallaolijoiden alettua rukoilla hänen puolestaan. Kukin päätelköön siitä mitä itse haluaa.

Oli tarkempi lääketieteellinen diagnoosi kohtauksen laadusta mikä tahansa, tapahtuneen merkitys ei siitä vähene. Mistä tahansa oli kysymys se sattui juuri Frangipanen puhuessa siitä, kuinka Jeesus opettaa seuraajilleen uskoa viemällä heidät keskellä yötä, keskelle merta, keskelle myrskyä. Meidät Hän vei sinne kesken puheen.

David Pawsonin suomenvierailu - onko tulossa raamattuherätys?

Miten lämmittikään sydäntä lukea suomalaisten täyttäneen kesän alussa kirkot ja seurakuntasalit päästäkseen kuulemaan systemaattista raamattuopetusta. Viittaan TV7:n kanavalta tutun englantilaisen raamatunopettajan, David Pawsonin hiljattaiseen vierailuun Suomessa.

Riemastuneena luin Kirkko ja Kaupunki –lehden Mielipiteitä palstalta (11.6.2008) Vanhankirkon kappalaisen, Seppo S. Kososen kirjoituksen, jossa hän kertoo Kallion kirkon sunnuntaina 1.6. ja Vanhankirkon saman viikon tiistaina ja keskiviikkona olleen ääriään myöten täynnä Pawsonin vierailun merkeissä. Yhtälailla riemastuttavaa oli lukea RV:stä (11.6.2007) Pawsonin nelipäiväisestä vierailusta Seinäjoen helluntaiseurakunnassa. Leevi Launonen raportoi, kuinka ”Pawsonin opetusta tultiin kuulemaan yli seurakuntarajojen eri puolilta Suomea. Monet kuulijoista olivat varanneet hotellimajoituksen jo viikkoja aikaisemmi…” Nämä esimerkit osoittavat, että Jumalan sana kiinnostaa ihmisiä. "Tyhjyyttään kumisevat kirkot taitaa olla sellainen myytti, joka on mahdollista rikkoa. Kun pitäydytään Raamatulle uskolliseen ja sitä kunnioittavaan julistukseen, tulevat ihmiset kirkkoon sankoin joukoin," kirjoitti Kosonen osuvasti.

Nurmijärveltä Seinäjoelle Pawsonia kuulemaan tullut Marja-Liisa Sopanen sanoi RV:n haastattelussa, että juuri Pawson on saanut hänet ”uudelleen innostumaan Raamatun systemaattisesta opiskelusta”. Heikki Vartiainen, Kuopion helluntaiseurakunnan vanhimmistoveli, analysoi hienosti Pawsonin vetovoimaa samassa lehdessä sanomalla: "Pawson rakentaa Raamatun omasta tekstistä ehyen kokonaiskuvan. Hän herättää ajatuksia ja laittaa pohtimaan kriittisesti myös omaa näkemystä." Siinäpä samalla oiva tavoite myös suomalaisten sananjulistajien opetukseen.

Pawson on osoittanut, että Raamatun systemaattinen oppiminen ja opettaminen voi - vastoin yleistä luuloa - olla hengellisesti erittäin antoisaa ja innostavaa puuhaa. Ihmiset kaipaavat aidosti Jumalan sanan perusasioiden opettamista, ja kun sellaista on tarjolla, tulevat sankoin joukoin paikalle. Minua, joka itsekin toimin Jumalan sanan opettajana, tämä kehitys siunaa ja innostaa.

Lukiessani Pawsonin vierailusta kertovia innostavia uutisia mieleeni nousikin ajatus: Voisiko iäkkään, 78-vuotiaan, ja kansainvälisesti arvostetun Pawsonin perintö suomalaisille olla raamattuherätys? Jumala siunatkoon tätä iäkästä englantilaista "Herran gentlemannia".

Homoavioliitot koettelevat uskonnonvapauden rajoja Kanadassa.

Kanadalainen Orville Nichols (Marriage Commissioner, Saskatchewan) on tuomittu sakkoihin hänen kieltäydyttyään henkilökohtaiseen uskonnolliseen vakaumukseen perustuen vihkimästä samaa sukupuolta olevaa miesparia.

Oikeudessa Nicholsin katsottiin rikkoneen Saskatchewanin osavaltion ihmisoikeussäädöksen erästä kohtaa. Julkisessa virassa toimivana hänen henkilökohtaiset uskonnolliset vakaumukset eivät oikeuden mukaan saa estää häntä täyttämästä virkaan liittyviä velvollisuuksia. Nichols teki valituksen ihmisoikeuskomissiolle. Hän katsoo, että osavaltion vaatimus samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä syrjii häntä hänen uskonnollisen vakaumuksensa perusteella. Komissio ei kuitenkaan vienyt Nicholsin valitusta eteenpäin.

Nicholsin tapaus on siinäkin mielessä kiinnostava, että se on synnyttänyt Kanadassa debattia siitä kuinka laki hompoarien oikeudesta avioliittoon saattaa kaventaa uskonnonvapautta. Kanadan oikeusministeri totesi aikanaan hyväuskoisesti: "Ketään ei pidä pakottaa suorittamaan samaa sukupuolta olevien parien vihkimisiä vastoin omaa uskontoa tai vakaumusta. Me uskomme voivamme löytää ratkaisuja, niin että niiden, jotka eivät tahdo vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja johtuen uskonnon- tai omantunnonsyistä, ei vaadittaisi niitä toimittamaan." Nyt kuitenkin eräät osavaltiot ovat ottaneet tiukan linjan ja valtion siviiliviranomaisia (marriage commissioners) pakotetaan joissakin paikoissa virkansa menettämisen uhalla toimittamaan samaa sukupuolta olevien parien vihkimisiä jopa vastoin henkilökohtaista uskonnollista vakaumusta.

"Jos osavaltion hallinto on aikeissa muuttaa avioliiton määritelmää, sen on huolehdittava siitä, että Nicholsin kaltaisten ihmisten oikeudet on suojattu," totesi Lynne Yelich Kanadan parlamentille antamassaan lausunnossa.

Kanadan homoavioliittolaissa on mielenkiintoinen mainittuna, että pappien ja uskonnollisessa virassa toimivien ei ole pakko suorittaa homoavioliittoon vihkimisiä vastoin omaatuntoaan. Nihcols on siviilihallinnon virkamies ja siksi tämä lauseke ei suoraan sovellu häneen. Yelich on vaatinut, että kyseisen lausekkeen periaatetta voitaisiin, ja sitä tulisi, soveltaa myös siviiliviranomaisten omantunnon- ja uskonnollsien vakaumuksen suojaamiseksi.

Saapa nähdä minkälaisia haasteita syntyy aikanaan Suomessa näissä merkeissä. Ja milloin. Suomalaisessa keskustelussa ei liene missään vaiheessa vielä nostettu esiin kanadanmallista "turvalausekketta", jonka perusteella papit voisivat uskonnolliseen vakaumukseen vedoten kieltäytyä vihkimästä homopareja avioliittoon. Suomalainen parisuhdelaki on käsitellyt vain samaa sukupuolta olevien parien rekisteröimistä siviilipuolella. Keskustelun siirtyessä yhä enemmän koskettamaan myös kirkollista kentää, jää nähtäväksi nostaako kukaan esiin lakiin sisällytettävän oikeuden kieltäytyä henkilökohtaisen vakaumuksen perusteella suorittamasta kirkollista vihkimistä sitä pyytävältä homoparilta.


------------------------
Aiheesta enemmän:

• Regina marriage commssioner ordered to pay complainants for discrimination (Global Saskatoon)
• Official refused to marry gay couple, rights tribunal hears (CBS News)
• Hansard - Civil Marriage Act (C-38) debate - Lynne Yelich (CPC)
  

Ortodoksijuutalaiset polttivat uusia testamentteja Israelissa

Israelin messiaaniset, Jeesukseen uskovat juutalaiset, ovat viime aikoina joutuneet hyvin ankarien vainojen kohteeksi paikallisten ääri ortodoksijuutalaisten taholta. Tuorein episodi, jossa 28 000 asukkaan Yehudan kaupungin yeshiva koulun oppilaat keräsivät kaupungin asukkailta satoja uusia testamentteja ja kokosivat ne kirjarovioksi, on herättänyt suurta paheksuntaa jopa juutalaisten taholta. Kirjojen polttamisella on huono kaiku kansan parissa, joka on kokenut toisen maailmansodan juutalaisvainojen kauhut. Pääministerin toimistosta todettiin nopeasti, että uusien testamenttien polttaminen oli "halveksuttava teko." Anti-Defamation League piti Raamattujen polttamista "juutalaisten perusarvojen ja perusperiaatteiden vastaisena". The American Jewish Committee totesi, että "mikään provokaatio ei oikeuta sellaista törkeää tekoa". Israelilaisen Haaretz lehti totesi: "Kristittyjen pyhien kirjojen polttaminen Yehudan kaupungissa on erityisen huolestuttavaa, kun ajatellaan, että maan messiaaniset juutalaiset ovat jatkuvasti olleet ahdistelun kohteena". Hyökkäykset messiaanisia juutalaisia kohtaan ovat lisääntymään päin.

Aiheesta lähemmin kuvin ja sanoin:

• Turning Up the 'Heat' on Messianic Jews (CBNNews.com)

Taas yksi sydämetön päätös ulkomaalaisvirastolta

Suomi on kunnostautunut viime vuosina aivan käsittämättömillä ulkomaalaisten karkoituspäätöksillä. Ensin oli Naze Aghain tapaus, joka laajan kansalaisaktiviteetin myötä on onneksi päättymässä onnellisesti. Nyt sitten tuli tämä Maria Kirbasovan tapaus.

Pysykää ajan tasalla ja osallistukaa vaikuttamiseen mikäli siihen avautuu mahdollisuus. Muistakaa Kirbasovaa rukouksin.

Tutustu vetoomukseen käännyttämispäätöksen saaneen Maria Kirbasovan puolesta.

Keskustan vaalirahoitussotku ja yleinen moraalitaju

Mediassa on möyhitty keskustan vaalirahoitussotkua. On selvitelty kuka sanoi mitä, kuka kertoi totta, kuka valehteli. Vanhanen sitä, Forsius tätä, Korhonen siellä, Kakkonen täällä. Kuka lopulta tapasikaan ketä ja teki päätöksiä, jakoi ja sai rahoja, joilla harjoitettiin ”maksullista arvovalintavaikuttamista”. Paheksunta on päivän sana. Moralisointia on kuin siitepölyä, kaikkialla.

Tämä kohu osoittaa, että ihmisten mielestä edelleen on olemassa asioita, jotka ihan oikeasti ovat väärin. En tarkoita ensi sijassa sitä mikä oli kunkin toimijan tarkka rooli ja onko vaalirahoituksella ihan oikeasti ostettu poliitikkojen mielipiteitä ja tukea. Tämä kaikki selviää ajallaan. Möyhintä jatkuu. Kyse on pohjimmiltaan rehellisyydestä ja epärehellisyydestä. Kukaan ei kunnioita tai ihannoi epärehellisyyttä. Jos jää kiinni valheesta, sitä paheksutaan ja moralisoidaan. Mutta miksi? Siksi, että totuudessa pysyminen on kaikesta muodollisesta relativismista huolimatta jokaisen ihmisen mielestä ihan oikeasti oikein. Valehtelu ja epärehellisyys puolestaan ovat ihan ”aikuisten oikeesti” väärin. Moraalisesti siis. Objektiivisia moraalisia arvoja on olemassa.

Käynnissä oleva vaalirahoituskohu todistaa omalta osaltaan siitä mistä apostoli Paavali puhui roomalaisille kristityille kirjoittamassa kirjeessään. Hän sanoi niidenkin, joilla ei ole kirjoitettua Jumalan lakia ymmärtävän ”luonnostaan” mitä laki vaatii, ja osoittavan näin, että laki on heidän sydämissään (Room. 2:14–15). Ei tarvitse olla uskonnollinen ihminen ymmärtääkseen, että jotkut asiat vain ovat väärin ja jotkut asiat oikein. Ei tarvitse olla kristitty arvostaakseen totuudessa pysymistä ja paheksuakseen epärehellisyyttä. Käsitys oikeasta ja väärästä ei ole uskonnollisten ihmisten keksintöä. Jumala on kirjoittanut lakinsa ihmisen sydämeen. Kyse ei ole pelkästään kulttuurisidonnaisesta asiasta. On asioita, joita kaikki ihmiset kaikkialla pitävät aidosti oikeana ja vääränä, riippumatta siitä minkälaiseen aikaan tai olosuhteisiin ovat syntyneet. Kukaan ei missään ylistä hyveenä oman edun tavoittelua epärehellisin keinoin ja valehtelemalla. Totuudessa pysyminen on arvo sinänsä. Tämän tähden ei löydy yhtään ainoaa sanomalehteä maailmassa, jossa epärehellisyyttä ylistettäisiin moraalisena hyveenä. Eivätkä lehdet meilläkään revi moralisoivia ja paheksuvia lööppejä siitä, että joku poliitikko puhui totta! Pidetään itsestään selvänä, että poliitikon – ja kaikkien muidenkin – tulee itsearvoisesti pyrkiä totuuteen ja rehellisyyteen. Muussa tapauksessa nousee kohu.

Objektiivisia moraalisia arvoja siis on olemassa. Tapahtumien kulun tarkat yksityiskohdat ovat tässäkin tapauksessa sitten asia erikseen. Media pyrkii pääsemään niistä selville, jotta totuus selviäisi. Aika näyttää kuka teki ja sanoi mitä.

Loppuhuomio: Yksi asia tässä kohussa kuitenkin vaivaa minua. Kun on kyse rahasta ja sen väitetystä väärinkäytöstä, valtakunta menee mullin mallin. Samaan aikaan oikeusministeriö on antanut lakiehdotuksen homoparien adoptio-oikeudesta. Mammonan väärinkäytöksistä horjuvat hallitukset ja valtakunnan verikoirat vaativat poliitikkojen päitä vadeille. Avioliiton murentaminen tavalla, jollaista ei ole koettu milloinkaan koko ihmiskunnan koko historiassa, sen sijaan menee läpihuutojuttuna. Jonkun pitäisi vähän kaataa pöytiä jossain.